Ravinteiden kierrätys on osa huoltovarmuutta
Ravinteiden kierrätys nähdään yhä tärkeämpänä osana huoltovarmuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä Itämeren alueella. Näihin teemoihin pureuduttiin tapahtumassa “Circular nutrients for sustainable supply and energy independence”, jonka järjestivät Centrum Balticum ja CiNURGi-hanke osana Turun Eurooppa-foorumia.
CiNUSGi-hankkeen asiantuntijat tutkimuksen, politiikan ja liiketoiminnan aloilta toivat esiin, miten ravinteiden kierrätys on muuttunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ja mitä haasteita on edessä. Keskustelun puheenjohtajana oli Kirsi Ahlman Centrum Balticumista.
Sivuroolista politiikan keskiöön
Erik Sindhöj Research Institutes of Sweden -tutkimuslaitoksesta muistutti, että ravinteiden kierrätys oli pitkään marginaalinen aihe. Nyt globaalien toimitusketjujen häiriöt, pandemia sekä Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi ovat kuitenkin nostaneet fosforiturvallisuuden ja kiertobiotalouden poliittiseen keskusteluun. ”Kyse ei ole enää vain maataloudesta, vaan ruokaturvasta, energiasta, jätehuollosta ja rehevöitymisen vähentämisestä”, Sindhöj painotti.
Luonnonvarakeskuksen Sari Luostarinen puolestaan kertoi, kuinka painopiste on siirtynyt jätehuollosta kohti omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. ”Ravinteiden kierrätystä koskeva keskustelu alkoi päästöjen vähentämisestä, mutta on kasvanut resilienssin kannalta kriittiseksi kysymykseksi”, Luostarinen totesi.
Liiketoimintamahdollisuudet ja teknologinen kehitys
Yrittäjä Tero Liukas Tero Liukas Oy:stä korosti, että myös logistiikka on osa kiertotaloutta. Hänen yrityksensä kuljettaa lietettä maatiloilta biokaasulaitoksiin ja palauttaa takaisin peltoihin mädätettä, joka korvaa kemiallisia lannoitteita ja fossiilisia polttoaineita. ”Kun aloitin 18 vuotta sitten, Suomessa oli vain muutama pieni biokaasulaitos. Nyt ala kasvaa vauhdilla, ja investoinnit teknologiaan ovat välttämättömiä,” Liukas sanoi viitaten yrityksensä käyttämään uuteen teknologiaan, jonka avulla voidaan mitata lietteen ravinnepitoisuuksia tarkasti.
CiNURGi-hanke kartoittaa alueen biomassaresursseja ja tunnistaa, missä ravinteita on liikaa ja missä liian vähän. ”Ravinteet pitää saada sinne, missä niitä tarvitaan,” Luostarinen selitti. Esimerkiksi Länsi- ja Lounais-Suomessa syntyy liikaa lannan fosforia, jota voitaisiin hyödyntää paremmin muualla maassa.
Lannan tuolle puolen – seuraava haaste
Sindhöjin mukaan suurin haaste on siirtyminen lannasta muihin ravinneresursseihin. Koska lannasta noin 95 % on vettä, sen kuljettaminen pitkiä matkoja ei ole tehokasta. Tarvitaan uusia teknologioita, joilla ravinteet voidaan erotella ja tiivistää tuotteiksi, joita voidaan helposti kuljettaa ilman päästöjen lisääntymistä. Myös alan standardeja täytyy kehittää ja parantaa viljelijöiden luottamusta vaihtoehtoisiin lannoitteisiin.
Poliittista tukea tarvitaan
EU:n Itämeri-strategian politiikka-ala Nutrin koordinaattori Elsi Kauppinen painotti, että ravinteiden kierrätys vaatii systeemistä muutosta. Vaikka ohjaavia politiikkatoimia ja direktiivejä on olemassa, monet niistä ovat vapaaehtoisia tai toteutuvat eri tavoin eri maissa. ”Suomi on ravinteiden kierrätyksessä edelläkävijä, ja Itämeri-strategia auttaa levittämään hyviä käytäntöjä sekä tukee maiden välistä oppimista,” Kauppinen totesi.
Kohti kestävämpää tulevaisuutta
Eurooppa-foorumin keskustelu osoitti, että ravinteiden kierrätys ei ole enää tekninen yksityiskohta, vaan se on strategisesti tärkeä kysymys Itämeren alueen kestävyyden, huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Tutkimuksen, politiikan ja liiketoiminnan yhteistyön avulla alue ottaa tärkeitä askeleita kohti kiertotaloutta ja kestävämpää tulevaisuutta.
