Kestävä kehitys on ollut EU:n ylpeyden aihe, jota on edistetty voimakkaasti sääntelyn ja investointien kautta. Samalla yrityskentän osaaminen ja into edistää vihreää siirtymää on noussut kohisten ja sen on intoiltu olevan Suomen uusi kilpailuvaltti.

Olen tutkinut vihreää siirtymää risteilylaivanrakennuksen näkökulmasta. Kiinnostuneena olen seurannut erityisesti puhetta uusien sukupolvien ympäristötietoisuudesta ja halusta saada ympäristöystävällisempiä risteilykokemuksia.

Risteilyalan keskeisimmät varustamoasiakkaat sijaitsevat Yhdysvalloissa. Olin viime kesänä Floridassa tutkimusmatkalla selvittämässä, onko kiinnostus ympäristöasioihin niin vahvaa kuin oletamme.

Tein haastatteluita useassa varustamossa ja muiden alan asiantuntijoiden parissa. Havaintoni osoittavat siihen suuntaan, että vihreän siirtymän edistäminen keskittyy lisääntyvien (ja osin ristiriitaisten) sääntelyvaateiden täyttämiseen sekä risteilykohteissa että kansainvälisesti, eikä niinkään ympäristön suojelemiseen itseisarvona. Matkustajien asiakaskäyttäytymisen ei odoteta suuresti muuttuvan lähitulevaisuudessa.

Näin ollen varustamoasiakkaatkin tuskailevat vihreän siirtymän kustannusten kattamisen kanssa. Rahoitusta tarvittavaan T&K-toimintaan toivotaan löytyvän laivanrakennusverkostosta. Samalla näkymä Floridasta katsottuna on, että kaikki eurooppalaiset telakkaverkostot edistävät vihreää siirtymää, eivät yksin suomalaiset.

Terveisinä suomalaisille meriteollisuusyrityksille toin viestiä, että elämme vihreää siirtymää rummuttavassa erinomaisuuden kuplassa. Vaikka tuote ja sen valmistusprosessi vastaisi eurooppalaiseen sääntelyyn miten hienosti, se ei myy itse itseään, eikä itsessään välttämättä tuota asiakkaille muualla lisäarvoa tai erota meitä kilpailijoista. Emme voi rakentaa kilpailukykyämme vain vihreiden innovaatioiden varaan.

Sittemmin vihreä siirtymä on lisäksi joutunut Yhdysvaltain hallinnon hampaisiin. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ei ole sen agendalla, päinvastoin.

Etäältä on vaikea arvioida, halutaanko kestävyystavoitteita kuitenkin viedä yritysten kulisseissa eteenpäin kansainvälisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vai joutavatko yhteiset tavoitteet romukoppaan sopimusperusteista maailmanjärjestystä moukaroitaessa. Kauppasota hankaloittaa yhteisten päämäärien tavoittelua entisestään.

Lienee turhaa päivitellä miten muualla ei ymmärretä jaloja tavoitteitamme – juuri tämä ylimielisyys on syy sokeudellemme geopoliittisia muutoksia kohtaan. Ei ole väliä ovatko toisten tavoitteet meistä oikeita vai vääriä, olennaista on tunnustaa ne sekä taustalla elävät erilaiset arvot ja aikaperspektiivit.

Vihreään siirtymään suuresti panostavan meriteollisuuden ja muidenkin alojen kannalta kysymys kuuluu, mitä kestävyys merkitsee geopoliittisen myllerryksen keskellä. Missä vihreän siirtymän osaamiselle on kysyntää? Jos ja kun suomalaisina toimijoina haluamme edistää omia arvojamme, ne on paketoitava sellaisiksi tuotteiksi ja palveluiksi, joille on kysyntää. Vain siten saamme ne eteenpäin.

Miten ne sitten voisi paketoida, jotta ne olisivat hintansa arvoisia ja kilpailussa erottuvia? Ekologisemmat vaihtoehdot edistävät usein sekä yhteiskunnan että yritysverkostojen itsenäisyyttä muista toimijoista ja niiden infrastruktuureista. Voisiko vihreitä ratkaisuja edistää osana resilientimpiä laivakonsepteja?

Suomalaisessa vihreän siirtymän edistämisessä on korostettu teknologiaa ja digitalisaatiota, joten voisiko ekotehokkaita ratkaisuja muotoilla vaikkapa huippuautomatisoiduiksi, resursseja säästäviksi ja ensiluokkaisen kyberturvallisiksi ratkaisuiksi? Tai voidaanko laivoihin luoda ympäristöhaittoja pienentäviä ja jopa ympäristöä uudistavia ratkaisuja, jotka auttavat varustamoita selviämään antiturismin ongelmista tärkeissä risteilykohteissa?

Kuluvana keväänä kestävyys on saanut uusia sävyjä laajeten taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristökestävyydestä geopoliittiseen turvallisuuteen. Risteilyalaan keskittyneen meriteollisuusverkoston elinvoimaisuus on strategisesti tärkeää meren saartaman Suomen turvallisuudelle. Mitä paremmin suomalainen teollisuus löytää paikkansa uusissa geotalouden virroissa, sitä vahvempi se on tulevaisuudessa. Tämä vaatii pysymistä teknologiaosaamisen aallonharjalla sekä entistä parempaa kansainvälistä verkostoitumis- ja markkinointiosaamista. Omia arvoja ei pidä myydä pois, mutta ehkä on syytä miettiä uudelleen, miten ne myydään muille.

Artikkeli on julkaistu Turun Sanomissa 25.4.2025

Itämeri-foorumi järjestetään maanantaina 12.5.2024 Turun yliopistolla. Foorumin teema on Safe and Secure Baltic Sea ja sitä on mahdollista seurata myös etäyhteydellä. Tapahtuman ohjelma ja lisätietoa löytyy tapahtumasivulta.