Itämeri-foorumi toi esille uhkia, mutta myös optimismia lisääntyneen yhteistyön vuoksi
Muuttuva turvallisuusympäristö, infrastruktuurin turvaaminen ja rajat ylittävä rikollisuus olivat keskeiset teemat 15. Itämeri-foorumissa, joka järjestettiin Turussa 16. kesäkuuta. Tapahtumaan voi palata katsomalla nauhoite Youtubessa.
Foorumin ohjelma koostui avauspuheista ja kolmesta paneelikeskustelusta. Ensimmäinen paneeli käsitteli Pohjois-Euroopan muuttuvaa turvallisuusympäristöä, toinen kriittisen infrastruktuurin ja energiahuollon takaamista ja turvaamista ja kolmas rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa.
Avauspuheenvuoron pitäjä Artis Pabriks, Northern Europe Policy Centre -keskuksen johtaja, huomautti, että Venäjä ei ole koskaan myöntänyt neuvostoajan rikoksia eikä tunne katumusta tai pode huonoa omatuntoa. Mikäli Venäjä ei voi siis muuttua, emmekä me voi muuttaa Venäjää, tulee meidän siis muuttaa itseämme. Pabriks hahmotteli kaksi keskeistä päämäärää: Meidän tulisi ensinnäkin viedä Venäjältä kyky hyökätä Itämeren alueen maita tai Ukrainaa vastaan ja toiseksi viedä Venäjältä halu hyökätä.
Ensimmäisen, Pohjois-Euroopan muuttuvaa turvallisuusympäristöä koskevan paneelin keskiöön nousi luonnollisesti NATOn rooli. Panelistit pitivät erittäin tärkeänä sitä, että NATO vaihtaisi lähestymistapaansa poliittisesta pelotteesta kykyihin perustuvaksi pelotteeksi. Suomen, sekä pitkällä aikavälillä Ruotsin, liittyminen NATOon ei voi tapahtua ilman konkreettisia muutoksia. Tarvetta olisi myös kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle siitä, kuinka Arktinen alue ja Itämeren alue muodostavat yhtenäisen kohteen kyberuhille ja konventionaaliselle sodalle.
Ukrainan presidentin entinen neuvonantaja Oleksii Arestovych korosti, että Venäjä ei ikinä myöntäisi sen oman toiminnan johtaneen Suomen ja Ruotsin päätökseen hakea NATO-jäsenyyttä. Hän varoitti Venäjän strategiasta, joka perustuu hyökkäyksen kohdistamiseen yhtä valtiota kohtaan kerrallaan, toisin sanoen ”hajota ja voita”. Venäjä haastaisi näin NATOn integriteetin.
Toisessa paneelissa, joka käsitteli kriittisen infrastruktuurin ja energiahuollon takaamista, korostui vahvasti kansainvälisen yhteistyön merkitys. Kansainvälisten verkostojen rakentaminen hallitusten, akatemian ja teollisuuden välille auttaisi luomaan kollektiivista resilienssiä hybridihyökkäyksiä vastaan.
Vasemmalta oikealle: Hugo Bromley, tutkija Cambridgen yliopistosta, taustoitti Itämeren alueen energiaturvallisuuskysymysten syvempää historiallista kontekstia. Videt R. Norng, everstiluutnantti Naton Liettuassa sijaitsevasta Energiaturvallisuuskeskuksesta, huomautti resurssien niukkuuden tarkoittavan sitä, että valtioiden on määriteltävä niiden kriittinen energiainfrastruktuuri ja osoitettava riittävät resurssit sen turvaamiseen. Tohtori Chris Parry, kontra-amiraali ja tutkija Readingin yliopistosta, korosti maan- ja merenalaisten ”piilopaikkojen” merkitystä kriittisen infrastruktuurin turvaamisessa.
Kolmas paneeli keskittyi rajat ylittävään rikollisuuden torjumiseen ja tarpeeseen tarjota EU-tasolla sekä johdonmukaista lainsäädäntöä että konkreettista rahallista tukea jäsenvaltioille, jotka ovat joutuneet siirtolaisvirroilla toteutettavan hybridihyökkäyksen kohteiksi. Kyberuhilla puolestaan voidaan horjuttaa taloutta, demokratiaa ja yhteiskuntaa esimerkiksi heikentämällä ihmisten kykyä tai halua käyttää digitaalisia palveluita tai vaarantamalla kriittistä infrastruktuuria.
Aivan yhtä tärkeää kuin korkealuokkaiset keskustelut, on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja verkottua.