Vesi osaksi kaupunkisuunnittelua

Professori Christopher Chesterfield (Monash University) painottaa artikkelissaan, että vesi- ja kaupunkisuunnittelu toimivat yhä liian erillään. Ottamalla ne molemmat huomioon läpi koko suunnittelujärjestelmän: strategioista kaavoitukseen ja lupaprosesseihin, voidaan rakentaa kestävämpiä ja viihtyisämpiä kaupunkeja. Jaettu tieto, koordinaatio ja yli sektorirajojen toimiva johtajuus ovat keskeistä ’vesiviisaiden’ kaupunkien toteuttamisessa.

Kaupungit murroskohdassa

Iqtiar Md Siddiquen (University of Texas) mukaan Itämeren alueen kaupungit ovat yhtä aikaa alttiita kuivuudelle, rankkasateille, ikääntyvälle infrastruktuurille ja kasvaville saastekuormille. Digitaaliset ratkaisut, kuten reaaliaikaiset sensorit ja digitaaliset kaksoset, voivat vahvistaa vesihuollon resilienssiä, mutta vaativat investointeja, osaamista ja johdonmukaista hallintaa.

Suomen näkökulma: vesiresilienssi on osa kokonaisturvallisuutta

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korostaa artikkelissaan, että vesiresilienssi on kestävän ja turvallisen yhteiskunnan perusta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset haastavat infrastruktuuria, ekosysteemejä ja vesihuoltoa, mikä tekee sopeutumistoimista entistä tärkeämpiä. Suomen näkökulmasta vesiresilienssi tarkoittaa ennen kaikkea vesihuollon toimintavarmuutta kaikissa olosuhteissa, mukaan lukien kriisitilanteet. Hän nostaa esiin myös vesitehokkuuden merkityksen. EU:n tavoite parantaa vesitehokkuutta 10 % vuoteen 2030 mennessä vaatii toimia erityisesti maataloudessa ja teollisuudessa. Multala painottaa, että puhdas vesi on yhteinen perintö, jota tulee suojella: “Ilman puhdasta vettä emme voi selviytyä.”

Vesivarastojen ja energiajärjestelmän uusi rooli

Professori Elena Toth (University of Bologna) nostaa esiin, että ilmastonmuutos, vesivarojen niukkeneminen ja energiantuotannon murros edellyttävät tekoaltaiden ja vesivarastojen hallinnan perusteellista uudelleenarviointia. Kasvava kilpailu vedestä sekä muuttuvat käyttö- ja ekosysteemitarpeet tekevät perinteisistä toimintatavoista riittämättömiä. Toth korostaa, että pelkkä vedenkulutuksen vähentäminen ei riitä, vaan yhteiskuntien on myös lisättävä veden varastointia ja optimoitava nykyisten altaiden käyttöä. Aiemmin yksittäisten tarpeiden mukaan suunnitellut altaat toimivat nykyisin monikäyttöisinä kokonaisuuksina, joiden on samanaikaisesti palveltava juomavesihuoltoa, maataloutta, teollisuutta, energiantuotantoa, ekosysteemien suojelua sekä suojautumista tulvilta.

Tulevaisuuden tarpeiden täyttäminen edellyttää hallintaperiaatteiden päivittämistä, ekosysteemivaikutusten huomioimista ja mallinnusta, joka ottaa huomioon erilaiset ilmasto- ja käyttötilanteet. Toth painottaa, että kestävä ja monikäyttöinen altaiden hallinta on keskeinen osa vesiresilienssiä.

Saastuttaja maksaa -periaate on yhä ratkaiseva

Gari Villa-Landa Sokolova (EurEau) muistuttaa artikkelissaan, että saastuttaja maksaa -periaate on edelleen vesien suojelun perusperiaate, mutta käytännön toteutus monin paikoin puutteellista. Sokolovan mukaan saasteiden syntypaikan kontrollointi on pitkäjänteisesti tehokkain ratkaisu ja että tehokkaampi sääntely ja haitallisten aineiden vähentäminen ovat avainasemassa ympäristökuormituksen vähentämisessä. Sokolova peräänkuuluttaa rakenteellista muutosta, jossa ympäristövaikutukset huomioidaan jo tuotesuunnittelussa ja materiaalivalinnoissa.

Laaja, monitieteinen katsaus vesiresilienssiin

Yli 30 asiantuntija-artikkelin kokonaisuus tekee laajan katsauksen kestävän vesienhallinnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Kirjoituksissa vesiresilienssiä tarkastellaan monipuolisesti hallinnon, kaupunkisuunnittelun, kriisivarautumisen, digitaalisten innovaatioiden, luontopohjaisten ratkaisujen ja teollisen vedenkäytön näkökulmista, unohtamatta Itämeren alueen omia erityishaasteita.