Voidaanko ympäristöongelmien ratkaiseminen muuttaa sijoitustoiminnaksi?

Pulloposti 9
Timo Halonen
Neuvotteleva virkamies
Maa- ja metsätalousministeriö

Kuvaaja Markku Pulkkinen

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja ilmastonmuutos kiihtyy. Tarvittavat ratkaisut vaativat laajoja, jopa systeemisiä muutoksia ja suuria rahallisia panostuksia. Suomen julkisen talouden menojen ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa väestön ikääntymisen takia tuloja nopeammin. Tämän ns. kestävyysvajeen vuoksi julkisen rahoituksen lisääminen ympäristöongelmien ratkaisemiseen lienee jatkossa yhä vaikeampaa. Tämän vuoksi on tarpeen pohtia keinoja, joilla voidaan suunnata yksityistä rahoitusta ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

Yksityistä rahoitusta on perinteisesti hyödynnetty lahjoitusten avulla ympäristön tilaa parantavissa toimissa. Jos yksityisen rahoituksen määrää halutaan kasvattaa merkittävästi, niin yksi mahdollisuus olisi pyrkiä muuttamaan tunnistettuja ongelmia sijoituskohteiksi. Aika voisi olla otollinen tälle, sillä rahoitusmaailma on muutoksessa. Aikaisemmin rahalle saatava tuotto oli sijoittajan näkökulmasta ainoa ja tärkein mittari. Nyt sijoittajat haluavat yhä useammin sijoituksiltaan tuottojen lisäksi vaikuttavuutta, kuten esimerkiksi ilmastohyötyjä. Nousussa on erityisesti ns. vaikuttavuussijoittaminen, joka tarkoittaa sijoittamistapaa, jossa yhdistyvät tuotto sekä todennettu yhteiskunnallinen hyöty. The Global Impact Investing Network arvioi vaikuttavuussijoitusten arvon olevan noin 500 miljardia vuonna 2019, ja arvo on kaksinkertaistanut vuosittain.

Esimerkiksi OP:n ja Finnfundin kehittyville markkinoille sijoittava vaikuttavuusrahasto tavoittelee merkittäviä myönteisiä kehitysvaikutuksia. Rahaston koko on 135 miljoonaa euroa. Uskoisin, että suomalaisia sijoittajia voisi hyvinkin kiinnostaa Saaristomeren tilan tai vaikkapa metsäluonnon monimuotoisuuden parantamiseen keskittyvä vaikuttavuusrahasto.

Perinteisten rahastojen lisäksi sijoituspääomaa voi hyödyntää myös tulosperusteisten rahoitussopimusten avulla. Tulosperusteinen rahoitussopimus on julkisen hankinnan muoto. Siinä julkinen sektori määrittelee tavoitteen, jonka vaatimat toimenpiteet rahoitetaan yksityisellä sijoituspääomalla. Kun tavoite on todennetusti saavutettu, julkinen sektori maksaa tulospalkkion, joka tuottaa sijoittajalle kohtuullisen tuoton. Parhaimmillaan saadaan aikaan toivottu, yhteiskunnallinen muutos, valtio säästää verorahoja ja sijoittaja saa kohtuullisen tuoton kantamalleen riskille. Syntyy siis win-win-win -tilanne.

Rahoitusmallia voitaisiin soveltaa esimerkiksi vaellusesteiden poistamiseen. Suomen vesistöissä on yli 5 000 patoa tai vaellusestettä, jotka ovat merkittävä haitta luonnon monimuotoisuudelle. Tässä esimerkissä julkinen toimija määrittelisi hankinnalle tavoitteen, jolla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuudelle, vaikkapa kymmenen vaellusesteen poistaminen. Tämän jälkeen kilpailutettaisiin taho, joka kykenee yhtäältä keräämään vaadittavan pääoman sijoittajilta ja toisaalta organisoimaan laadukkaasti kohteiden tunnistamisen ja kohteiden kunnostamisen. Vaellusesteiden purku ja ennallistaminen tapahtuisi keskitetysti ja ammattimaisesti, ja tarvittavat toimenpiteet rahoitettaisiin sijoittajilta kerätyllä pääomalla. Julkinen taho maksaisi tulospalkkion sijoittajille vasta, kun vesistöt olisivat tuloksellisesti ja todennetusti ennallistettu asetettujen mittareiden mukaisesti. Mikäli tuloksia ei saavuteta, niin riskin kantaisivat sijoittajat ja julkinen sektori ei maksaisi tulospalkkiota. Malli voisi parantaa julkisen sektorin tuottavuutta, kun se toimisi käytännössä ”avaimet käteen” periaatteella. Tällöin viranomaisten työ keskittyisi halutun muutoksen määrittämiseen sekä tuloksien saavuttamisen verifiointiin.

Vaikuttavuussijoittamisessa korostuu tavoitellun muutoksen määrittely ja erityisesti sen todentaminen. Tämä on haastavaa, mutta Suomen korkeatasoinen ympäristötutkimus ja pitkäaikaiset seurannat luovat erinomaisen pohjan vaikutusten hankinnalle ja myös rahoituksen vaikuttavuuden mittaamiselle.

Henkilökohtaisesti uskon, että ympäristöhaasteita ratkotaan tulevaisuudessa entistä enemmän sijoitusvarallisuuden avulla. Helppoa muutoksen aikaansaaminen ei missään nimessä ole. Se vaatii ajattelutavan muutosta julkiselta sektorilta, vuoropuhelua yli perinteisten toimijakenttien sekä rohkeutta kokeilla uutta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin