Venäläisten maanhankinnasta Saaristossa

Pulloposti 51
Aaro Söderlund
Tiedetoimittaja STTL

Professori Kari Liuhto piti Turku Rotary Forumissa 3.-5.2.2023 hienon Venäjä-esityksen. Keskustelimme sen jälkeen. Hän pyysi minua kirjaamaan ylös muistelukseni kahdesta esiin nostamastani aiheesta, omista kokemuksistani venäläisten maakaupoista Saaristossa ja eräästä varhaisesta Venäjän laajentumistahdon osoituksesta. Sittemmin hän pyysi minua kirjaamaan nuo huomioni tämän lyhyen artikkelin muotoon.

Viro liittyi Natoon 29. maaliskuuta 2004. Viimeistään tuolloin Venäjän ne sotilaalliset suunnitelmat, jotka olivat perustuneet Länsi-Viron käyttämiseen tukialueena Suomenlahden suun ja Varsinais-Suomen keskeisten kohteiden haltuunottoon, menettivät toteutettavuutensa. Tuon jälkeen strategisesti sijaitsevien kiinteistöjen järjestelmällinen hankinta Saaristossa näyttääkin vilkastuneen kuin osana jotain korvaavaa toimintasuunnitelmaa.

Airiston Helmi nostetaan usein esimerkiksi. Sen toiminta olikin huomattavan laajaa, mutta on hyvä huomata, kuinka vastaavaa maanhankintaa tehtiin ilmeisesti useiden muidenkin tahojen toimesta, pienemmässä mittakaavassa. Tiedossani on esimerkiksi ex-ympäristöministeri (suunnittelukokoukset helsinkiläisessä loistohotellissa) sekä eräs Sotshin talviolympialaisten (2014) rakennusurakoitsija.

Venäläisten on toki ollut laillista ostaa kiinteistöjä Suomesta. Tietty omistajasta riippumaton yhdenmukaisuus voi kuitenkin kiinnittää huomiota: huomattavan jämerät ja pitkät laiturit syvään veteen; helikopterin oikea laskeutumispaikka tai tähän tarkoitukseen sovitettu poikkeuksellisen leveä laituriratkaisu, tenniskenttä tms; erilliset ryhmämajoitustilat joiden jokaisessa makuuhuoneessa on omat kylpyhuoneensa, sekä pienteollisuustason sähkömitoitus. Korvaukset järjestyvät ainoastaan käteisenä. Suunnittelijoita ja työmaan vastuuhenkilöitä kierrätetään niin ettei kellekään synny kokonaiskuvaa hankkeesta. Hankkeiden oikea omistaja häivytään käyttämällä sopivaa, luotettavaa bulvaania. Ja sitten kiinteistöjä ei juurikaan käytetä vaan ne jätetään happanemaan - kuin odottamaan niiden varsinaista käyttöä.

Mistä tällaisessa toiminnassa voi olla kyse?

Professori Anatoli Nikolajevich Kirpichnikov (1929-2020) oli Venäjän tiedeakatemian aineellisen kulttuurin historian instituutin arkeologisen tutkimusmatkan johtaja, Laatokanlinnan eli Staraja Ladogan tutkija ja Leningradin alueen kunniakansalainen (2013).

Illalla 30. elokuuta 2007 Pähkinälinnassa, Nevajoen yläpäässä Anatoli lausui jotakuinkin näin: ’Nyt Venäjällä on hyvä johtaja (Vladimir Putin). Hän palauttaa meille Pietari Suuren rajat!’

Hän osoitti sanansa puolelle kymmenelle kansainvälisen linnatutkijakonferenssin osallistujalle, joista osa tuli juuri niistä maista, joita Pietari Suuri aikanaan miehitti. Suomessa tuo aika tunnetaan Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikaisena Isona vihana (1713–1721), joka päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Miehitys johti laajaan, vuosia kestäneeseen pakolaisuuteen Suomesta Ruotsiin. Kuulijoiden herkät kansallisuudet eivät puhujaa hillinneet vaan hän tuntui päin vastoin innostuvan tästä entisestään.

Se että Anatoli antoi lausuntonsa juuri sillä paikalla, jossa ensi kertaa määriteltiin Novgorodin (Venäjän) ja Ruotsin (Suomen) välinen rajalinja 12. elokuuta 1323 antoi sille erityistä painoa (huomaa 700-vuotispäivä).

On mahdollista, että Anatoli olisi henkilökohtaisesti ollut mukana luomassa pohjia Putinin historialliselle ajattelulle. Pidän sitä jopa todennäköisenä. Tunnettiinhan hänet 'puolueen miehenä’ ja ‘kansallisbolshevikkina’. Anatoli ja Vladimir olivat kavereita jo siltä ajalta, kun jälkimmäinen toimi Pietarin pormestarinkansliassa uuden kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtajana (1991-1996).

Myöhemmin kun Anatolin arkeologiset kaivaukset Venäjän vanhimmassa kaupungissa Staraya Ladogassa / Laatokanlinnassa (per. 753 jaa) menettivät normaalin rahoituksensa, maksoi presidentin kanslia sen kulut suoraan niin että kaivaustyömaa pääsi jatkumaan...

Vaikuttaa siltä, että venäläisten strategiset kiinteistöhankinnat Saaristossa eivät ole ristiriidassa tämän Kirpichnikovin kuvaaman suuren tavoitteen kanssa.

Linkkejä / Kirpichnikov:
https://www.prlib.ru/en/node/316995
https://worldcat.org/identities/lccn-n81080622/

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin