Venäjän henkilötiedustelu muutoksessa

Pulloposti 71
Mikko Porvali
Komisario, OTM
Kirjailija, tiedusteluhistorian tutkija

Venäjän tiedustelu länsimaissa vaikeutui merkittävästi Ukrainan hyökkäyssodan alkamisen myötä. Samalla Venäjän tiedontarve Euroopasta on syventynyt, koska jakolinjat jyrkkenevät. Siksi Venäjä etsii kiivaasti uusia tietolähteitä lännessä.

Venäjän ulkomaantiedustelun päämenetelmä on sadan vuoden ajan ollut pitkäjänteinen henkilötiedustelu. Venäläinen tiedustelukulttuuri ja sen 1900-luvun menestystarinat perustuvat pitkälti henkilötiedustelun värväyksiin.

Henkilötiedustelun nykyistä merkitystä Venäjälle kuvaavat vaikkapa kansainväliset vankienvaihdot. Vaihdoissa Venäjä on lunastanut länsimaiden vankiloista syvän peitteen alla toimineita illegaaleja, palkkatappajia, huippuhakkereita ja asekauppiaita. Länsi on saanut heistä vaihdossa oppositiojohtajia, kannabiksen hallussapidosta pidätetyn koripalloilijan sekä supermarketissa tuotteiden hintalappuja vaihtaneen kansalaisaktivistin. Kyse ei ole siitä, etteivät lännen agentit jäisi kiinni – vaan todennäköisemmin siitä, että länsi kerää tietonsa etupäässä muin menetelmin.

Venäjän viranomaisille henkilötiedustelu ei ole yksi tiedustelumenetelmä muiden joukossa. Se on kulttuuri: tapa, jolla organisaatiot ovat aina toimineet. Tiedonkeräys on totuttu organisoimaan diplomaattipeitteillä väärin henkilöllisyyksin länteen sijoitettujen tiedustelu-upseerien kautta.

Tuo maailma muuttui, kun länsi yllättäen kokosi rivinsä Venäjän aggression edessä. Alkusysäyksen tähän antoi Skripalien myrkytystapaus Salisburyssa vuonna 2018. Eri valtioista lähetettiin kotiin yli 150 diplomaattipeitteellä toiminutta venäläistä tiedustelu-upseeria. Suomi osallistui karkottamalla yhden diplomaatin. Yhdysvallat karkotti 60 diplomaattia, Iso-Britannia 24. Tavan mukaisesti Venäjä vastasi kaikkiin karkotuksiin.

Ukrainan hyökkäyssodan alkaessa vuonna 2022 länsi karkotti ennennäkemättömän määrän venäläisdiplomaatteja. Venäjän perinteiset residenssiverkostot ja henkilötiedustelun tiedonkeräys heikkenivät – samoin pääsy moniin eliittipiireihin. Verkostojen hallinta ja agenttien tapaaminen vaikeutuivat. Raakalaismainen sodankäynti vahingoitti Venäjän maabrändiä, eivätkä värväykset aiemmin myötämielisistäkään politiikan, talouden, tieteiden tai tiedonvälityksen piireistä sujune aiempaan malliin.

Jakolinjojen syventyessä Venäjän tiedusteluviranomaiset eivät voi hyväksyä tiedonkeräyksen halvaantumista. Menetetyt kanavat ja verkostot on korvattava. Ratkaisuja on kuitenkin rajallisesti.

Muita tiedustelulajeja varmasti tehostetaan, mutta organisaatiokulttuuri ei ole muutettavissa nopeasti, jos lainkaan. Henkilötiedustelun varaan lasketaan myös jatkossa, kunhan verkostot pystytään paikkaamaan.

Koska läntisten yhteistyötahojen motivoiminen Venäjän auttamiseen vaikeutui, voimakkain paine kohdistuu nyt länsimaissa asuvaan venäläiseen väestöön.

Venäjän lainsäädännön mukaan Venäjän viranomaisilla on mahdollisuus antaa kansalaisilleen hallinnollisia määräyksiä, joita nämä ovat velvollisia tottelemaan – riippumatta siitä, missä valtiossa he asuvat tai rikkovatko määräykset asuinvaltion lakeja. Määräysten noudattamatta jättäminen on säädetty rangaistavaksi.

Venäjä ei tunnista kaksoiskansalaisuutta siinä mielessä, että toinen kansalaisuus vapauttaisi henkilön velvollisuuksistaan Venäjän kansalaisena. Haavoittuvuus syvenee, mikäli henkilöllä on läheisiä, omaisuutta tai muita intressejä Venäjällä. Siinä, missä läntisten kansalaisten värvääminen edellyttää usein haavoittuvuuksien löytämistä tai niiden aktiivista luomista, Venäjän kansalaisten haavoittuvuudet ovat tarjolla luonnostaan ja löytyvät useimmiten oman valtion rekistereistä. Niitä voivat olla esimerkiksi Venäjällä asuva vanhempi tai lapsi.

Lännen tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisten tehtävä on haastava. Jokaisen oikeuksia tulee kunnioittaa, eikä ketään saa tarkkailla pelkästään esimerkiksi hänen syntyperänsä perusteella. Samalla Suomessa on kymmeniätuhansia Venäjän kansalaisikseen katsomia henkilöitä, jotka ovat vieraan valtion painostukselle kiistatta haavoittuvampia kuin väestömme keskimäärin.

Viranomaisten on siksi oltava tarkkana ja varustettu riittävin toimivaltuuksin. Samalla ehkä tärkein puolustuslinja kulkee siinä, kuinka suhtaudumme venäläistaustaiseen vähemmistöömme. Kielenkäyttöä kuunnellessa tai netin keskustelupalstoja selatessa voi päätyä siihenkin johtopäätökseen kuin osa suomalaisista olisi ottanut elämäntehtäväkseen motivoida venäläistaustaisia yksilöitä vastapuolen leipiin.

Ulkovenäläisten sydämet ja mielet ovat eräs tärkeimmistä voimavaroista kamppailuissa, joita Euroopalla on edessään. Jokainen epäasiallinen kohtelu, syrjivä päätös tai ryssittely slaavilaisen nimen tai aksentin vuoksi on pallo omaan maaliin. Ihmisten yhdenvertainen kohtaaminen ja asiallinen käytös vähemmistöryhmästä riippumatta on kansallisen turvallisuutemme kannalta keskeistä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin