Uudistava viljely turvaa ruuantuotannon huoltovarmuutta

Pulloposti 4
Juuso Joona
Baltic Sea Action Groupin hallituksen jäsen, maanviljelijä

Kuva Nina Reichmann

Uudistavassa viljelyssä on kyse ympäristön tilan ja ruuan tuotantoedellytysten todennetusta parantamisesta samalla kun tuotetaan kannattavasti ja resurssitehokkaasti ruokaa.

Kun tarkastellaan koko läntistä ruokajärjestelmää, ovat uudistava viljely ja luonnonmukainen viljely edellytyksiä ruokaturvalle ja huoltovarmuudelle pitkällä aikavälillä. Vallitseva kemiallisiin ja fossiilisiin tuotantopanoksiin nojaava ruuantuotanto ei mahdu yhden planeetan rajoihin, eikä edes paikallisiin ekologisiin rajoihin, eikä se toimisi kriisioloissa. Järjestelmämme tuottaa tällä hetkellä ruokaa velaksi – lopulta ruuantuotannon itsensä edellytysten kustannuksella.

Venäläiset ammoniakkivaunut matkalla lannoitetehtaille ovat tuttu näky Kouvolan ja Turun ratapihoilla. Toisinkin voi olla, esimerkiksi omalla tilallamme lannoitus perustuu pääosin biologiseen typensidontaan ja tarvittavat täydennysravinteet tulevat oman kunnan alueelta.

Ei meillä ole nähdäkseni muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä kohti resurssitehokasta ympäristön tilaa parantavaa, niin yhteiskunnalle kuin viljelijälle kannattavaa ruuantuotantoa, jossa ihmiset ja eläimet voivat hyvin. Kutsutaan sitä sitten miksi tahansa.

Nykytilanteen säilyttäjät, kieltäjät ja viivyttelijät, sekä saavutetuista eduista kiinnipitävät vaativat nyt ”realismia”.  Mielestäni realismi on sitä, että toimeliaisuutemme heikentää maapallon elinkelpoisuutta, ei pelkästään tulevien sukupolvien osalta vaan jo olemassaolevien. Ylikulutamme ja tuhoamme tärkeintä pääomaamme luontoa, maaperää ja monimuotoisuutta hyvin lyhyen aikavälin edun saavuttamiseksi. Nykytilanteen säilyttämisen ja tekemättömyyden tuottama velka kasvaa koko ajan.

On katteetonta odottaa uusia teknologioita hoitamaan oireita ja sitten joskus korjaamaan tilanne, kun meillä olisi ratkaisut valmiina nyt ja tässä. Jotka vielä kaiken lisäksi ovat oikeudenmukaisia ja hyödyttäisivät ennenkaikkea viljelijöitä ja kansalaisia. Tämä on osoitettu käytännössä lukuisilla maatiloilla niin Suomessa kuin ympäri maailmaa.

Viljelijät ja ruuantuotanto tarvitsevat vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja visioita – oikeastaan koko meidän yhteiskunta tarvitsisi sellaisia, ruuantuotanto voisikin näyttää tietä. Jos meillä on vain yksi tulevaisuuskuva ja vaihtoehto, on se samalla aikaa sekä paras että huonoin. On erilaisia tiloja, ympäristöjä ja ihmisiä. Niin tuottajissa kuin käyttäjissäkin. Tasapäistäminen ei toimi, vaikka sitä etenkin meillä Suomessa kovasti tehdään. Tämä on keskeistä ennen kaikkea sen takia, koska me tarvitsemme uusia viljelijöitä alalle. Niin perhetilojen jatkajia kuin aivan uusia tuottajia, tuotantomuotoja ja tiloja.

Jotta voimme visioida, meidän pitäisi ensin miettiä yhdessä jaetut tavoitteet ruokajärjestelmälle: kuinka monelle tuotetaan? Viidelle vai viidelletoista miljoonalle ihmiselle? Missä tuotetaan? Suomessa, Brasiliassa – pellolla vai reaktorissa? Miten tuotetaan? Yhden planeetan rajoissa, tai edes Suomen alueellisten rajojen sisällä, vai jotenkin muuten? Mitä tuotetaan, määräytyy edellisten vastausten perusteella.

Uudistava viljely tarjoaa näkymän tulevaisuuden ruuantuotantoon. Viljelijät tarvitsevat kuitenkin kannustimia siirtyäkseen kohti uudistavaa viljelyä. Nykyiset suorat pinta-alaperusteiset tuet passivoivat viljelijää, pääomittuvat peltoon, eivätkä kannusta esim. maan kasvukunnosta huolehtimiseen, mikä on keskeinen mutta unohdettu huoltovarmuuden tekijä.

Tulosperusteinen tuki esimerkiksi yhteytystuotantoon perustuen olisi monihyötyinen, vaikuttava ja tehokas kannustin ohjaamaan viljelijää pitämään huolta ruuantuotannon edellytyksistä sekä huoltovarmuudesta todennetusti. Samoilla todentamistyökaluilla voidaan tuottaa sisäisiä hiilikrediittejä elintarvikeketjun päästöjen kompensointiin ja todentaa uudistavaa viljelyä. Vallitsevassa ympäristön ja yhteiskunnan tilassa meidän täytyy uudistaa koko järjestelmä, ja siinä on maanviljelijän, kansalaisen ja edelläkävijäyritysten, koko yhteiskunnan kannalta pelkästään voitettavaa.

Ongelmat me olemme tunnistaneet, tosiasiat täytyy vielä tunnustaa ja sitten ryhtyä toimeen niiden korjaamiseksi. Ratkaisuja meillä on, sen olemme BSAG:n ja Ilmatieteen laitoksen koordinoimassa Carbon Action-hankkeessa osoittaneet. Tarvitaan uudistavan viljelyn laajamittainen käyttöönotto ja suunnanmuutos. Ei meillä oikeastaan ole varaa mihinkään muuhun. Kestävyys ei riitä.

Muutoksessa viljelijän tulee olla keskiössä. Kun viljelijää halutaan kannustaa ja ohjata, viljelijälle on annettava ennalta määrättyjen toimenpiteiden sijaan tavoitteet, joihin pyrkiä itse valitsemillaan keinoilla. Tämä on uudistavan viljelyn ydintä. Se on myös tutkitusti tehokasta yhteiskunnan varojen käyttöä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin