Turvallisuuspolitiikka ujuttautui asuntokauppaan

Pulloposti 3
Maria-Elena Ehrnrooth
Toimitusjohtaja
Suomen Kiinteistönvälittäjät SKVL ry

Syksyllä 2010 Pohjoismaiden neuvosto oli koolla Ruotsin Malmössä. Eräs suomalainen delegaatti näytti kuvia ankeasta suomalaisesta peltoaukeasta, jota halkoi voimajohto. Sen alla sijainneesta tontista ja tontilla törröttäneestä mökinröttelöstä oli juuri tehty kaupat. ”Venäläiset näitä ostavat”, delegaatti totesi kovaan ääneen. Hänen tietoisuuteensa oli tuotu useampia kummallisia kiinteistökauppoja tonteista, joita ei parhaalla tahdollakaan voisi pitää tyypillisinä vapaa-ajan kohteina.

Silloin delegaatin puheet eivät kuulijoissa resonoineet. Kului vielä vuosia, ennen kuin Venäjä valtasi Krimin. Vähitellen tapauksia tuli lisää, ja puolustusministeriölle säädettiin mahdollisuus luvittaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten maiden kansalaisten kiinteistökaupat. Tämä tarve koski tyypillisesti kiinteistöjä puolustusvoimien yksiköiden, varastojen, raja-alueen tai kriittisen infrastruktuurin lähistöllä.

Mediahuomio herätti huolen

Tapaus Airiston Helmi nousi julkisuuteen 2018 näyttävine ratsioineen. Sen myötä suuri yleisökin hoksasi, että Venäjä saattaisi vaikuttaa Suomen turvallisuuteen laillisen kiinteistö- tai osakeomistamisen kautta.

Kului kymmenen vuotta Pohjoismaiden neuvoston kokouksen käytäväpuheista, ennen kuin ulkomaalaisten kiinteistönomistuksen sääntelyä onnistuttiin kiristämään. Vuodesta 2020 lähtien EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien kiinteistökauppoihin alettiin edellyttää puolustusministeriön lupaa. Vuosien 2020-2024 aikana on ollut ministeriön mukaan 22 tapausta, joissa ministeriö on kieltänyt kaupat. Se vastaa vain 0,6 % haetuista luvista, joten aika harva mökkikauppa tähän on kaatunut.

Eduskunta hyväksyi huhtikuussa 2025 lain, joka kieltää toistaiseksi melkein kaikki venäläisten ja valkovenäläisten kiinteistökaupat Suomessa, ja se astui voimaan heinäkuussa 2025.

Kiinteistönvälittäjiä velvoittaa laajentuva sääntely

Monen muun juridisen velvollisuuden ohella kiinteistönvälittäjää sitoo laaja selonottovelvoite. Kiinteistönvälityksessä liikkuu isoja rahasummia, ja siksi välittäjät ovat velvollisia pankkien tavoin tuntemaan asiakkaansa ja tarvittaessa myös selvittämään tosiasiallinen edunsaaja, kuten laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä edellyttää. Ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa, että välittäjän tulee kertoa viranomaisille, jos kaupanteossa esiintyy epäilyttävää liiketoimintaa – kuten epäselvyys omistajarakenteessa tai käteisrahan käyttöä. Välitysliikkeelle voi myös koitua velvollisuus keskeyttää liiketoimi tai päättää asiakassuhde. Aluehallintovirasto, eli nykyinen Lupa- ja valvontavirasto ohjeistaa ja myös valvoo välitysliikkeiden toimintaa.

Asunto-osakkeet seuraava selvityksen kohde

Mahdolliseksi riskiksi tunnistettiin myös osakekauppa, ja puolustusministeri Antti Häkkänen totesikin Ylen haastattelussa marraskuussa 2025 haluavansa selvittää venäläisten asunto-osakehankintojen taustoja. Ongelmana ei nähdä niinkään yksityishenkilöiden kodinhankintaa, vaan suurempien asuntomäärien ja jopa kokonaisten asunto- tai kiinteistöosakeyhtiöiden ostot.

Rahanpesulain mukaiset varotoimenpiteet ovat jo kentälle tuttuja, ja kiinteistökaupan tultua lähtökohtaisesti kielletyksi tilanne välittäjille on sen suhteen selkeä. Sen sijaan asunto-osakkeiden kauppa voi olla haastavampi rasti. Valvonta on vaikeaa. Suomessa asuvat venäläiset yksityishenkilöt ja kaksoiskansalaiset tarvitsevat hekin välitysliikkeiden palvelua.

Silti välittäjien on syytä olla tarkkana eritoten silloin, jos kohteena on useita asuntoja tai kokonainen yhtiö, tai jos omistuksen taustoissa on epäselvyyksiä. Selonottovelvollisuus tulee välittäjien pöydälle kahtena kappaleena – sekä välityslaista että rahanpesulaista. Toisaalta taustojen selvittäminen voi olla vaikka holdingyhtiörakenteissa mahdotonta jo kielimuurin takia, eikä kauppoja voi saattaa loppuun, jos tosiasiallinen edunsaaja ei ole selvillä.

Vapaa liikkuvuus väistyy turvallisuuden tieltä

Pohjoismaat muodostivat aikanaan radikaalin vapaan liikkumisen alueen, kun ne sopivat passivapaudesta vuonna 1957, kolme vuosikymmentä ennen kuin neljästä vapaudesta –tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten liikkumisen vapaudesta – sovittiin Euroopan yhtenäisasiakirjassa (Single European Act). Kylmän sodan päättyminen ja Baltian maiden liittyminen EU:hun ja Natoon loivat Itämeren alueelle talouskasvua ja hyvinvointia, joiden toivottiin myös vakauttavan Venäjää ja vahvistamaan sen kansanvaltaisuutta. Toisin kävi.

Nykyinen sotaisa Venäjä varjostaa koko Itämeren alueen taloutta ja turvallisuutta, ja vapaan liikkuvuuden ideaali on jälleen saanut väistyä turvallisuuspoliittisten realiteettien tieltä.

Tekeillä oleva rauha ei vielä pitkään aikaan helpota tilannetta, sillä Venäjän idea on laajentua, eikä se oletettavasti muutu vaikka maan johto vaihtuisi. Venäjän synkkä varjo ulottuu suomalaiseen asuntokauppaankin vielä pitkään.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin