Turun johtama meriklusteri osoittaa voimaansa, mutta valtiotakin tarvitaan

Pulloposti 38
Matti Kankare
Pääkirjoitustoimittaja
Kauppalehti

Touko-kesäkuun vaihteessa varmistui jo viime elokuussa kerrottu ja kauan odotettu jättikauppa uudesta 1,5 miljardin euron Icon-luokan loistoristeilijästä. Valtion luottotakaaja Finnvera kertoi rahoituspaketin varmistuneen Meyerin perheen omistaman Turun telakan ja tilaajan Royal Caribbean Groupin (RCG) välillä.

Turun telakan johtama Suomen meriklusteri osoitti näin voimaansa ja sitä todella tarvitaan. Liian harva on metsien Suomessa sisäistänyt, että Suomen 2,7 miljardin euron arvonlisää tuottavan meriteollisuuden merkittävyys kansantaloudelle on jo suurempaa luokkaa kuin 2,5 miljardin euron paperiteollisuuden. Siksi myös Suomen valtio on uskaltanut ottaa riskiä erityisesti Turun telakan tukemisessa. Risteilijöiden hinnat ovat niin korkeita kaikkialla maailmassa, että ilman yhteiskunnan takauksia niiden rakentaminen ei onnistuisi. Esimerkiksi alus- ja telakkasektorin osuus Finnveran 25,8 miljardin euron kokonaisvastuista on nyt noin 13,5 miljardia euroa, josta nostettuja vastuita noin 7,8 miljardia euroa.

Moni kysyy, miksi Suomessa yhteiskunta ottaa tällaista riskiä laivanrakennuksessa. Syy löytyy numeroista. Pelkästään meriteollisuuden sadat yritykset työllistävät yli 30 000 henkeä ja koko meriklusteri liki 47 000 henkeä Suomessa. Riskit ovat pääsääntöisesti jääneet paperille eli Suomessa ne eivät ole lauenneet. Samalla meriteollisuuden trendi ja kasvunäkymät ovat menossa täysin päinvastaiseen suuntaan kuin hiipuvan paperiteollisuuden. Tätä osoittaa myös maailman risteilymarkkinoiden edunajajan Cruise Lines International Association (CLIA) arvio. Viime vuonna risteilijöiden matkustajamäärä nousi jo 34,6 miljoonaan. Vuonna 2028 matkustajamäärän ennustetaan nousevan jo liki 42 miljoonaan.

Kasvu perustuu pitkälle hyvinvoivien ja hyvin toimeentulevien ”nuorten” eläkeläisten haluun matkustaa ja lähteä risteilylle. CLIA arvioi näiden eläkeläisten käyttävän vuosittain 150 miljardia euroa matkustamiseen. Suurin markkina-alue on Pohjois-Amerikka, ja hämmästyttävää kyllä edes presidentti Donald Trumpin politiikka ei ole saanut maailman risteilijäkakkosta RCG:tä muuttamaan positiivista näkemystä risteilymatkustamisen kasvusta.

Suomen meriklusterin merkittävin ajuri on juuri meriteollisuus. Siihen kuuluvat kaikki merenkulkuun ja merelle tarkoitettujen hyödykkeiden valmistus, korjaaminen, huolto ja hallinnointi. Turun telakan osuus tästä kaikesta on erittäin tärkeä. Telakalla on 11-12 prosentin markkinaosuus maailman noin 51 miljardin euron risteilijärakentamisbisneksestä. Osuutta voi pitää jopa hämmentävän hyvänä siihen nähden, että pahimmat kilpailijat Italian Fincantieri ja Ranskan Chantiers de l’Atlantique ovat valtiovetoisia suurtelakoita, joita sota-alustilaukset pönkittävät. Turun telakka saa kaiken päälle uudeksi kilpailijakseen entisen sisartelakkansa Meyerin Papenburgin telakan, joka epäonnistui pahasti omissa risteilijäprojekteissaan ja on joutunut – ainakin väliaikaisesti – Saksan valtion ja Ala-Saksin osavaltion haltuun.

Maailman risteilijäboomissa kasvu on syntynyt kahdella tavalla: pienten luksusristeilijöiden menestyksestä sekä valtavien megaluokan risteilijöiden houkuttelevuudesta. Luksusristeilijöiden määrä on kasvanut 15 vuodessa 28 aluksesta lähes sataan. Ne palvelevat erityisen maksukykyisiä 1,1-1,2 miljoonaa risteilyasiakasta. Vaikka laivat ovat vetoisuudeltaan pieniä, niiden hinta suhteessa kokoon on suurempiin risteilijöihin verrattuna selvästi korkeampi.

Turun telakan onnena on, että sillä on varustamokumppanina tämän hetken menestynein risteilijävarustamo. Tämä on vakuuttanut myös rahoittajat. Suuri syy RCG:n nousuun on sen valitsema jättiristeilijöiden taktiikka. Ensimmäinen Oasis-luokan eli vetoisuudeltaan yli 20 0000 tonnin risteilijä valmistui Turussa vuonna 2009. Telakka otti laivoista pahasti siipeensä, mutta varustamolle Oasis-luokka on ollut menestys. Icon-luokan laivat ovat jo yli 25 0000-tonnisia ja niiden suhteen Turussa on saatu perinteinen laivanrakennuskone käyntiin.

Kilpailu kuitenkin kiristyy. Yli 200 000 tonnin risteilijöiden rakentaminen on käytännössä ollut Turun telakan ja Ranskan Chantiers de l’Atlantiquen välistä kilpalaulantaa, mutta ei enää jatkossa. Maailman suurin risteilijärakentaja Italian Fincantieri on vältellyt suurimpien laivojen tekemistä, mutta nyt Fincantieri rakentaa Italiassa historiallisesti ensimmäistä kertaa yli 200 000 tonnin risteilijöitä Carnivalille ja Norwegian-varustamolle vuosien 2029–2033 aikana.

Turun telakalle ja sen tärkeille sadoille alihankkijoille tämä tietää entistä kovempaa taistelua markkinoista. Tärkeää on nyt ylläpitää telakan eri toimijoiden yhteistyömentaliteettia, sillä se ruokkii myös innovaatioita ja lisää tehokkuutta. Ennakkoluulottomat innovaatiot ovat olleet Suomen meriteollisuuden yksi tärkeimmistä avaintekijöistä kilpailussa markkinoilla. Tämän katoaminen olisi karhunpalvelus koko alalle.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin