TKI-rahoitus rakentaa kädenjälkeä – Itämerikin hyötyy

Pulloposti 23
Sari Essayah
Kansanedustaja
Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja

Ilmastonmuutos on globaali haaste, joka koskettaa suoraan tai välillisesti jokaista planeettamme asukasta. Huoli maapallon tulevaisuudesta on otettava vakavasti. Ympäristön tuhoutuminen ja yhteiskuntien sosiaalisen rakenteen rapautuminen kulkevat usein käsi kädessä. Mikäli ympäristön tila, luonnon ekosysteemit ja ihmisten elinolosuhteet heikkenevät liikaa, seurauksena on äärimmillään massiivisia muuttoliikkeitä ja muita yhteiskunnallisia haasteita. Ilmastonmuutosta ja sen torjuntaa ei voi erottaa inhimillisistä tekijöistä sekä sosiaalisesta vastuusta.

Kaikki edellä mainittu koskee myös Itämerta, tai pitäisikö sanoa, että erityisesti Itämerta. Itämeri on yksi herkimmistä, mutta myös saastuneimmista meristä, jonka kehnoon kuntoon suurin syyllinen on ihminen. Moni Itämeren laji kärsii jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Merijään levinneisyyden ja jääpeiton keston muutokset vaikuttavat jo nyt Itämeren ekosysteemiin. Myös suurin yksittäinen luontotyyppien uhanalaistumisen syy rehevöityminen pahenee ilmaston lämpenemisen myötä. Ilmastonmuutos on taustalla myös luontotyyppejä muovaavissa muissa tekijöissä kuten lämpötiloissa, sademäärissä, sään ääri-ilmiöissä ja meriveden suolaisuudessa. Mallinnuksissa on ennakoitu, että Itämeren pintaveden lämpötila voi nousta jopa 2–4 astetta.

Ilmastonmuutoksen torjunta on siksi keskeistä Itämerenkin tilan parantamisen takia. Suomen kenties merkittävin rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on kehittää teknologisia ratkaisuja ja toimintamalleja, joita muut maat kopioivat. Tätähän tapahtuu jo sosiaalisten innovaatioiden puolella esimerkkinä neuvolat tai suomalainen koululaitos, jota on käyty ulkomailta ihmettelemässä. Suomella on siis mahdollisuus rakentaa globaalisti näkyvää kädenjälkeä.

Tällä eduskuntakaudella parlamentaarinen TKI-työryhmä teki uraauurtavaa työtä määrittelemällä Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen (TKI-rahoituksen) kasvattamisen tavoitteen neljään prosenttiin kansantuotteesta. Työryhmä, jossa olin oman puolueeni Kristillisdemokraattien edustajana, pääsi sopuun myös jaosta, jossa julkisen sektorin vastuu rahoituksesta on yksi kolmasosa ja yksityisen kaksi kolmasosaa. Saimmepa vielä työn loppumetreillä eduskuntaryhmien tuella aikaiseksi verovähennysmallin yritysten TKI-investoinneille, joka meinasi jäädä hallituskauden loppumetrien kinastelun jalkoihin. Mielestäni ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta on erityisesti panostettava sellaiseen tekniikan alan tutkimukseen, joka johtaa energian käytön vähentämiseen ja pääsemiseen eroon fossiilisista energialähteistä.

Suomella on teknologista edelläkävijyyttä esimerkiksi biopohjaisissa polttonesteissä ja geotermisessä energiassa. Lisäksi Suomessakin tutkitaan esimerkiksi aurinkokenno- ja polttokennoteknologiaa, biokaasun tehokkaampaa keräämistä ja hyödyntämistä liikennekäytössä, hiiliviljelyä, ruoan bioprosessituotantoa ja niin edelleen. Suomessa on kehitetty ja edelleen kehitetään energiaa säästäviä laitteita, koneita ja tuotantoprosesseja. Hiilidioksidin talteenottoa tutkitaan ympäri maailmaa, ydinvoimateknologia kehittyy kohti pienempiä sarjavalmisteisia reaktoreita ja fuusioenergiankin tutkimus jatkuu.

Koska haasteet ovat globaaleja ja maailma on verkottunut ja hyvin keskinäisriippuvainen sekä ekologisesti, että kauppasuhteiden kautta, tiukka yhden maan ilmastotoimiin tai vain muutamiin mittareihin tuijottaminen voi johtaa ns. osaoptimointiin, joka tuottaa sekä suomalaisen yhteiskunnan, elinkeinoelämän, että myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta epäoptimaalisia ratkaisuja. Yksi tällainen asia olisi energiaintensiivisen teollisuuden poistuminen maasta halvempien tuotantokustannusten maihin. Samoin runsaasti sähköä käyttävälle ja ylijäämälämpöä tuottavalle teollisuudelle, kuten metalliteollisuus tai palvelinkeskukset, pohjoiset alueet ovat järkevin sijoituspaikka, sillä ylijäämälämpö hyödynnetään kaukolämmöntuotantoon. Ympäristöpolitiikassa katseen tulee olla tavoitteissa ja päämäärissä. Keinojen suhteen haluamme jättää liikkumavaraa jo siksikin, että teknologia kehittyy monella alalla hyvin nopeasti. Myöskään omavaraisuus- ja huoltovarmuusnäkökohtia ei pidä unohtaa.

TKI-rahoituksesta tulee suunnata tutkimus- ja innovaatiorahoitusta myös suoraan Itämeren hyväksi, ei vain ilmastonmuutoksen hillitsemisen kautta. Maa- ja kalataloudessa on tilaa innovaatioille, joilla voidaan hillitä mm. lannoitteiden päätymistä vesistöihin. Samoin esimerkiksi laivaliikenteen ja matkailun kohdalla tarvitsemme helposti saavutettavia jätteiden kierrätysjärjestelmiä. Kiertotalouden tehostaminen säästää myös raaka-aineita. Tarvitsemme myös entistä parempia mittareita ympäristön kuormituksen selvittämiseksi. Myös Itämeren ympärillä olevat lukuisat yhteistyöhön perustuvat ohjelmat ja tutkimushankkeet voivat hyötyä TKI-rahoituksesta.

Ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien ratkaisuun tarvitaan siis kaikkien valtioiden sekä elinkeinoelämän ponnistuksia, yhteisiä normeja, yhteistyötä, teknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä. Monilla uusilla teknisillä ratkaisuilla on tilaa ympäristön tilan parantamiseksi.

Kansainvälisellä tasolla ovat globaalit sopimukset ja Suomen tapauksessa erityisesti EU-tason tavoitteet sekä toimenpiteet. Kansallisella tasolla ovat Suomen omat toimenpiteet ja asiat, joista päätetään täällä. Niihin kuuluvat esimerkiksi strategiset investoinnit infrastruktuuriin ja energiaan, sekä esimerkiksi rakennettuun ympäristöön liittyvä sääntely. Myös vero-ohjaus sekä muut kansalliset päätökset, joilla voidaan hillitä haitallista kehitystä tai kannustaa myönteiseen kuuluvat kansallisesti päätettäviksi.

Yksilön näkökulmasta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on paljolti kyse arvoista ja elämän tavoitteista. Niihin vaikutetaan ensisijaisesti muualla kuin hallinnon ja julkisen sektorin kautta. Esimerkiksi verotuksella voidaan kuitenkin yksilöille luoda kannusteita toimia pidemmän tähtäimen kestävyyttä edistäen.

Vastuuta kannetaan siis monella eri tasolla. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun globaalista ”ilmastojohtajuudesta” käydään tällä hetkellä jonkin sortin imagokisaa maiden välillä. Ehkäpä tässäkin asiassa, kuten monessa muussa, tärkeintä ovat kuitenkin teot, eivät puheet.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin