Tiedustelun julkisuus Ukrainan sodan valossa

Pulloposti 75
Mika Suonpää
Dosentti, Euroopan nykyhistorian yliopistonlehtori
Turun yliopisto

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022, ja hyökkäystä edeltäneet viikot nostivat esiin uudelta näyttäneen ilmiön kansainvälisissä suhteissa, kun Yhdysvaltain ja Britannian hallinnot ryhtyivät hyödyntämään tiedustelutietoa julkisen diplomatian välineenä. Uudelta vaikuttaneella ilmiöllä on historialliset edeltäjänsä. Brittilehdistössä keskusteltiin toisen maailmansodan aikana tiedustelulähteisiin vedoten pommitusten tuhoista, siviiliuhreista, vakoiluhuhuista, saksalaisten taistelumoraalista ja brittitiedustelun puutteista. Tiedustelutietoa ei tuolloin kuitenkaan käytetty julkisen diplomatian apukeinona. 

Valkoinen talo julkaisi lokakuussa 2021 tiedustelutietoperusteiseksi kehystetyn arvion, että Venäjä tulee käynnistämään täysimittaisen hyökkäyksen tulevien kuukausien aikana. Arvio pohjautui ihmislähteisiin, signaalitiedusteluun, satelliittikuviin ja avointen lähteiden tiedusteluun, ja se syntyi CIA:n, NSA:n, SIS:n ja GCHQ:n yhteistyön seurauksena. Tiedustelutietoihin vetoaminen Venäjän hyökkäyksen estämiseksi kiihtyi vuoden 2021 loppua kohden. Helmikuussa 2022 Yhdysvaltain ja Britannian julkiset tiedustelupäivitykset olivat miltei päivittäisiä.  

Päivitykset sisälsivät tietoja Venäjän joukkojen liikkeistä sekä arvioita hyökkäyksen tarkasta päivämäärästä, ja niitä levitettiin lehdistötilaisuuksissa ja sosiaalisen median kautta. Tavoitteena oli saavuttaa päivitykselle mahdollisimman laaja näkyvyys, koska niiden tarkoituksena oli hallita mediatilaa ja luoda vastanarratiiveja Venäjän disinformaatiolle.  

Venäjän hyökkäyksen jälkeen julkisten tiedustelutietojen sisältö muuttui. Yhdysvaltain ja Britannian hallinnot, jotkut NATO-maat ja Ukraina alkoivat laittaa julkisuuteen raakadatalta vaikuttaneita tietoja, jotka koostuivat esimerkiksi siepatusta Venäjän armeijan sisäisestä viestinnästä. Niistä välittyi kuva Venäjän armeijan heikosta taistelumoraalista ja ruokahuollosta sekä vanhanaikaisesta kalustosta.

Erilaisilla informaatio-operaatioilla pyritään edelleen, kuten aiemminkin, ylläpitämään ja luomaan epävakautta yhteiskuntien sisällä sekä horjuttamaan uskoa auktoriteetteihin. Digitalisaatio on kuitenkin nopeuttanut valtavasti propagandan ja disinformaation leviämisen laajuutta ja tempoa. Yhtenä seuraksensa on, että tiedustelupalveluilla ja muilla turvallisuusorganisaatioilla on lisääntyvä tarve ylläpitää julkista profiilia, koska terrorismin ja disinformaation kaltaiset uhkakuvat näkyvät laajasti julkisuudessa. Turvallisuusorganisaatioiden pyrkimyksenä on selittää julkisesti millä tavoin uhkakuvia pyritään torjumaan. Esimerkiksi valtioiden ylläpitämät terrorismin uhka-arviot kuuluvat tiedustelutiedon strategisen käytön piiriin.  

Millaisia motiiveja, menetelmiä ja riskejä liittyy tiedustelutietojen käyttöön strategisen viestinnän välineenä? Tutkimuskirjallisuuden perustella voidaan sanoa, että tiedustelutietoja käytetään julkisuudessa poliittisten linjausten etu- tai jälkikäteiseen perustelemiseen, vastustajien mustamaalaamiseen, painostamiseen ja varoittamiseen, operationaalisten tavoitteiden viestimiseen sekä moraalisen etulyöntiaseman saavuttamiseen. Tiedustelutietoja voidaan levittää julkisuuteen avoimesti, jolloin valtiollinen toimija on selkeästi mainittuna. Niitä voidaan jakaa myös yksityisesti tarkkaan valittujen välikäsien kautta, kuten luottojournalisti, samanmielinen kansalaisyhteiskunnan toimija, poliittinen puolue tai sosiaalisen median alusta.

Tällaiseen toimintaan liittyy riskejä. Tiedustelutietojen lähteet ja tiedustelumenetelmät saattavat paljastua, vaikka yleensä jaetaankin laajoja analyyseja yksityiskohtien sijaan. Riskinä voi olla myös mainehaitta tiedusteluorganisaatiolle, jos julkisuuteen saatettu tiedustelutieto osoittautuukin virheelliseksi.  

Lisäksi tiedustelu saatetaan politisoida. Tällaisessa tilanteessa tiedustelupalvelun toiminta on liiaksi valjastettu jonkin yksittäisen hallinnon poliittisten päämäärien saavuttamiseen sen sijaan, että tarkoituksena olisi suojella valtion turvallisuutta ja koko kansakunnan etua. Varsinkin tämän viimeisen riskin välttäminen on erittäin tärkeää demokratian säilymisen kannalta.   

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin