Tiedustelun ja turvallisuuden yhteistyö

Pulloposti 64
Mikko Kurttila
Osastopäällikkö
Suojelupoliisi

Itämeren alue on suurten turvallisuusmuutosten jälkeisessä tilassa, jossa tulevaisuus on epävarma. Reilut kymmenen vuotta sitten Suomessa käynnistettiin lakihankkeet siviilitiedustelun ja sotilastiedustelun sääntelemiseksi. Lainsäädäntötyön taustalla olivat geopoliittiset muutokset ja havaitut tarpeet valtiorajat ylittävien uhkien, kuten kybervakoilun ja -vaikuttamisen, suitsemiseksi. Tiedustelulainsäädäntö on ollut voimassa nyt kuusi vuotta ja osoittautunut tarpeelliseksi tiedustelutoimialan perustana. Sillä onnistuttiin järjestämään toimivaltaisten viranomaisten tehtävät tiedustelun, poliisitoiminnan ja sotilaallisen maanpuolustuksen sektoreilla. Puutteitakin jäi, ja nyt on lakien päivityksen aika turvallisuusympäristömme edelleen muuttuessa.

Suomessa turvallisuusviranomaiset ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä monenkeskisesti sekä kahdenvälisesti. Yhdistäviä tekijöitä on ollut helppo löytää. Ulkomaita myöten arvostetun suomalaisen viranomaisyhteistyön ehkä merkittävin muoto on poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR) yhteistoiminta.

Suojelupoliisi on mukana nykyisessä PTR-rakenteessa, mikä mahdollistaa sisäisen turvallisuuden vastuuviranomaisten rajapintojen havainnoinnin ja ennen kaikkea yhteisten intressien löytämisen. Tällaisia ovat esimerkiksi uusien teknologioiden yhteishankinnat, jolloin vaikuttavuus tiedustelussa ja turvallisuudessa on mahdollista saavuttaa laajasti. Tähän yhteiseen tekemiseen ajavat yhä kalliimmat viranomaisten toiminnassaan tarvitsemat järjestelmät ja kalusto. Yhdessä hakien rahoituspäätösten toteutumiselle olisi leveämmät hartiat.

Toisaalta PTR-viranomaisten sisäisen turvallisuuden työstä on löydettävissä kokonaisuuksia, jotka kuuluvat jokaisen viranomaisen tehtäviin kokonaan tai osittain. Näissä on yhteistyöllä mahdollista löytää uusia näkökulmia ja vastuiden jakoa, joilla päällekkäisyyksiä voidaan vähentää. Sotilastiedustelun ja suojelupoliisin tiedustelun yhteensovittamista edellytetään lainsäädännössä. Tämä on osaltaan luonut työnjaon siviilitiedustelun ja sotilastiedustelun välille, ja sen myötä jatkuvan monitasoisen keskusteluyhteyden, jossa toiminta on yhteen sovitettua ja parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Kaikille tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisille yhteistä tässä ajassa on varautumisen ja valmiuden kehittäminen.

Ulkomaiset kumppanuudet ovat tärkeässä roolissa tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisten työssä. Muutokset toimintaympäristössä ovat tiivistäneet tiedusteluyhteistyötä Itämeren ympäristövaltioissa, kun Venäjän aggressiivisuus on kasvanut. Kahdenvälinen tietojen vaihtaminen on arkipäivää ja monenkeskiset foorumit ovat vakiintuneita tapoja käsitellä tiedustelun painopisteitä.

Kansainvälinen työ vaatii jatkuvasti tärkeimpien painotusten esillä pitämistä meille merkityksellisimpien kumppanuuksien edistämisessä. Tarjolla on ymmärrettävästi laaja intressien kirjo, jossa tiedustelupalvelut ajavat omien valtioidensa etuja. Kun valitsemme tiedustelun painotuksia tai kumppanuuksia, niiden täytyy palvella Suomen valtiojohdon tietotarpeita ja toisia viranomaisia. Suomelle lähimmät siviilitiedustelun kumppanuudet löytyvätkin Pohjoismaista ja Baltiasta.

Suomen viranomaiskentässä tapahtuu tällä hetkellä paljon. Varautumista ja valmiutta kehitetään erilaisilla hankkeilla ja viranomaisten välisiä yhteistyön mahdollistavia sopimuksia päivitetetään. Nykyisen tiedustelulainsäädännön sisältöön valmistellaan muutoksia, mutta valmistelussa on myös kokonaan uusia tiedusteluun kytkeytyviä kokonaisuuksia, kuten poliisin rikostiedustelutoimivaltuudet.

Lähes koko turvallisuusviranomaiskentän resursseja on vahvistettu, joten kunkin viranomaisen tehtävien toteuttamiselle on hyvät edellytykset. Se mahdollistaa varautumisen myös uusiin Suomea uhkaaviin epäedullisiin kehityskulkuihin. Virastot tarkastelevat lisäksi rakenteitaan ja tehtäviään vastatakseen tulevaisuuden haasteisiin.

Valtionhallinnossa turvallisuutta parannetaan samanaikaisesti monessa paikassa. Turvallisuusviranomaisten toimivallan, vastuiden ja tehtävien kokonaisuuden hallitseminen voi osoittautua vaikeaksi, jos yhteensovittaminen ja yhteistyö unohtuu tai jää vähälle huomiolle.

Usean toimivaltaisen viranomaisen tiedustelu- ja turvallisuustehtävien toteuttaminen ei saa aiheuttaa päällekkäistä tekemistä, joka vähentää tehokkuutta ja saattaa lisäksi synnyttää epäsuotavaa kilpailua turvallisuusviranomaisten välille. Tästä on olemassa valitettavia esimerkkejä ulkomailta. Lainsäädäntöhankkeisiin, varautumisen ja valmiuden kehittämiseen sekä yhteistoimintasopimusten sisällön muotoiluun tulisi varata riittävästi työaikaa ja osaamista, jotta ne olisivat aikaa kestäviä, yhteisiä intressejä hahmottavia sekä viranomaisten vastuita ja rooleja tukevia. Tällöin jatkossakin voidaan perinteiseen suomalaiseen tapaan tehdä hyvää yhteistyötä tai parhaimmillaan työtä yhdessä yli virastorajojen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin