Pulloposti
Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).
Suomen koronaepidemia lääkärin ja kansanedustajan silmin nähtynä
Pulloposti 34
Aki Lindén Kansanedustaja Erikoislääkäri, VTM
Torstaina 6. päivänä helmikuuta
2020 kokoontui eduskuntatalolla sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä. Vuoden
2020 valtiopäivät oli avattu samalla viikolla. Olin tullut valituksi eduskunnan
jäseneksi kevään 2019 vaaleissa. Joulukuussa vaihtui hallituksen johtoon
pääministeriksi Sanna Marin. Poliittinen tunnelma oli odottava ja intoa täynnä.
Pyysin kokouksessa puheenvuoron. Kerroin, että Hufvudstadsbladet eli Hbl oli
julkaissut laajan Tukholmassa toimivan EU:n tartuntatautikeskuksen (ECDC)
johtajan haastattelun, jossa hän sanoi: ”En ole koskaan nähnyt mitään
vastaavaa.” Hän tarkoitti Kiinassa alkanutta koronaepidemiaa, joka oli vasta
aivan alkuvaiheessa. Suomessa oli todettu tammikuussa yhdellä ulkomaalaisella
turistilla Lapissa koronavirustartunta. Vielä kului kuukausi ilman
suomalaisella todettua koronatartuntaa. Pääministeri Marin vastasi
puheenvuorooni ja kertoi valtioneuvoston tilannekeskuksen seuraavan tilannetta
tarkasti. Perjantaina 28.2.2020 sai eduskunta pääministeriltä selonteon Suomen
varautumisesta. Maassamme oli sillä hetkellä yksi tartunta! Käytin
selontekokeskustelussa ryhmämme lyhyen puheenvuoron. Ainoana 50 käytetystä
puheenvuorosta mainitsin valmiuslain. Tosin en uskonut, että sen valtuuksia
tarvittaisiin, koska meillä oli selkeä tartuntatautilaki. 13.3.2020 maassamme
todettiin poikkeusolot ja valmiuslain tiettyjen pykälien sisältämät valtuudet otettiin
käyttöön. Sillä hetkellä oli tartuntoja todettu yhteensä 225, joista 55 sinä
päivänä.
Kuten edellä olevasta ilmenee, olen kirjannut tarkkaan muistiin ”korona-ajan” tapahtumia ja myös ajatuksiani tältä ajanjaksolta. Seurasin tilannetta päivittäin. Olin aikaisemmin toiminut useissa terveydenhuollon viranomaistehtävissä: kunnan terveysjohtajana, sairaanhoitopiirin johtajana, AVIn edeltäjän lääninhallituksen lääninlääkärinä. Nyt olin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja osallistuin kaikkien niiden lakien ja erillisten pykälien säätämiseen, joita pandemia-aikana on tarvittu. Tapahtumien, niistä tiedottamisen ja julkisen keskustelun määrä on ollut valtava sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti - ja tämä jatkuu yhä.
Nyt 18 kuukauden kuluttua epidemian alkamisesta on ”mielenkiintoista” seurata tänä aikana esitettyjä mielipiteitä ja kannanottoja sekä tehtyjä ratkaisuja. Jälkiviisaus on todellakin Veikko Huovisen sanoin se ”viisauven imelin laji”. Nyt on helppo sanoa, miten olisi ollut parasta toimia jossakin tietyssä vaiheessa, tai mitä olisi voinut jättää tekemättä. Elämme nyt koronaepidemian neljättä aaltoa. Ensimmäinen oli keväällä 2020, toinen loppusyksyllä 2020, kolmas maalis-huhtikuussa 2021 ja neljäs nyt heinä-elokuussa.
Miten Suomi on selvinnyt? Objektiivisen arvion mukaan erittäin hyvin. SARS-epidemian 2000-luvun alussa kokeneet Kaukoidän valtiot ja saarivaltio Uusi-Seelanti olivat valmistautuneet tai selvisivät meitä paremmin, Euroopassa lähinnä Islanti ja Norja. Erityisen vaikea on tilanne lähimaistamme edelleen Venäjällä. Tilanne oli hetken aikaa Euroopan huonoimpia Virossa, vaikka se pärjäsi epidemian alussa hyvin. Ruotsissa epidemiaan kuolleiden ja sairastuneiden määrä Suomeen verrattuna on ollut monikertainen. Tanskaan epidemia on iskenyt rajummin kuin Suomeen. Norjan ja Suomen tilanteet ovat lähellä toisiaan.
Keväällä esitin viidellä kriteerillä arvion tilanteesta. Ne olivat (asukasmäärän suhteutettuna) seuraavat: 1) kuolemantapaukset, meitä parempia vain Islanti ja Norja, 2) sairastuneiden (tartunnan saaneet) määrä, Suomi paras, 3) korkein tartuntojen hetkellinen piikki, Suomi paras 4) talousvaikutus (BKT:n pienentyminen), Suomi paras, 5) yhden rokotuksen saaneiden osuus väestöstä, Suomi EU-maiden toiseksi paras (keväällä). Ovatko nämä saavutukset seurausta hallintomme osaamisesta, kansallisesta kulttuuristamme, harvasta asumistiheydestämme, normaalistikin vähäisemmästä keskinäisten kontaktien määrästämme, taloutemme rakenteesta, terveydenhuoltojärjestelmästämme, vai jostain muusta? Tähän en ryhdy nyt vastaamaan. Varmasti kaikilla näillä on joku osuus.
Kesän tilanne ei kuitenkaan enää mennytkään meillä ”kuin Strömsössä”. Tuntuu siltä kuin loppukeväällä olisi luultu koko epidemian olevan jo hiipumassa ja nopeat rajoitusten purut, myös ”kesävaikutukseen” luottaen, aiheuttivat viruksen uuden delta-muunnoksen ansiosta rajun leviämisen. Menimme uusien tartuntojen ilmaantuvuudessa nopeasti Ruotsin, Norjan ja Viron ohi. Myös rokotustahdissa moni maa kiri ohitsemme. Riskiryhmien ja ikääntyneiden saatua jo rokotteet, ei vakavampi sairastuneiden määrä kuitenkaan lähtenyt rajuun nousuun. Tätä kirjoittaessa sairaalahoidossa on 107 koronapotilasta, joista teho-osastohoidossa 30. Kahden-kolmen kuukauden kuluttua on kahden rokotteen antama suoja jo 70-80 %:lla väestöstä, mikä tasoittanee tilanteen. Jo nyt on uusien tartuntojen suhteellinen kasvunopeus hitaampi kuin kolme viikkoa sitten. Toivo tämän päättymisestä ei ole epärealismia.
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
Lisää aiheesta
Ota yhteyttä
- Terhi Luukkainen, viestintäpäällikkö