Saksan Putinia liehittelevät demarit ovat turvallisuusriski koko Euroopalle

Pulloposti 39
Tapio Nurminen
Eurooppa-kirjeenvaihtaja
Maaseudun Tulevaisuus

Jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Saksan Venäjä-politiikkaa arvosteltiin Euroopassa. Arvostelun ytimessä oli Saksan ja Venäjän välinen tiivis energiayhteistyö, joka kasvatti koko Euroopan riippuvuutta venäläisestä energiasta, erityisesti kaasusta.

Venäjän kaasuun liittyvistä virheistä on totuttu syyttämään Saksan liittokanslerina 1998–2005 toiminutta sosiaalidemokraatti (SPD) Gerhard Schröderiä. Hän edisti hartiavoimin Nord Stream kaasuputkien rakentamista ja hyppäsi 2005 vaalitappion jälkeen saman tien ”ystävänsä”, Venäjän presidentti Vladimir Putinin palkolliseksi.

Myös kristillisdemokraatti (CDU) Angela Merkel rakensi liittokanslerina Saksan energia- ja teollisuuspolitiikkaa pitkälti venäläisen kaasun varaan. Se oli virhe, jonka seurauksista Saksan talous kärsii vielä pitkään. Merkel on ollut yhtä haluton kuin Schröder myöntämään oma ratkaisevaa osuuttaan näissä historiallisissa harha-askeleissa.

Venäjän hyökkäyssodan aikana Saksa, EU:n suurin kansantalous, on rahassa mitattuna ollut ukrainalaisten suurin tukija heti Yhdysvaltain jälkeen. Järeiden asejärjestelmien lähettämistä on kuitenkin jarrutteltu. Tämä varovainen linja henkilöityi Merkelin seuraajaan, demarikansleri Olaf Scholziin. Jarruttelussa oli kysymys Scholzin ”alijäähtyneestä” pohjoissaksalaisesta luonteesta ja varovaisesta tavasta tehdä politiikkaa, mutta ei pelkästään niistä. Ennenaikaiset vaalit helmikuussa 2025 hävinnyttä Scholzia sitoi SPD:n sisäinen ”rauhanoppositio”. Sen roolia ja taustaa käsittelen laajasti lokakuussa 2024 ilmestyneessä kirjassani ’Saksa – ei ihan paska maa’.

Heinrich August Winkler, arvostettu historioitsija ja SPD:n jäsen on koko Ukrainan sodan ajan arvostellut puoluettaan siitä, ettei Ukrainaa ole tuettu riittävästi. Winklerin mielestä legendaarisen SPD-kansleri Willy Brandtin idänpolitiikasta on tehty väärä tulkinta.  Rakentaessaan kylmän sodan aikana suhteita Neuvostoliittoon, Brandt piti huolen siitä, ettei liennytys aiheuttanut kammiovärinää länsiliittolaisissa. Brandtin perilliset SPD:ssä puolestaan eivät ole kuunnelleet EU- ja Nato-liittolaisten varoituksia hyysätessään Moskovaa.

Tällä linjalla on SPD:ssä ollut ja on edelleen kannattajia. He haluavat vaalia ennen kaikkea Saksan ja Venäjän suhteita eivätkä niinkään huolehdi siitä, mitä tapahtuu Venäjän ja Saksan välissä oleville maille. Juuri tämä parlamenttiryhmän puheenjohtaja Rolf Mützenichin vetämä leiri teki liittokansleri Scholzin elämän Venäjän hyökkäyssodan aikana vaikeaksi. Saksan johtajaa painostettiin neuvottelemaan Putinin kanssa ja olemaan varovainen Ukrainan aseistamisessa. Syyt olivat myös sisäpoliittisia. Erityisesti Itä-Saksassa on toivottu ja vaadittu alusta lähtien, että vastakkainasettelua Venäjän kanssa pitää välttää kaikin keinoin.

Nyt, kun helmikuun vaalit voittanut kristillisdemokraatti Friedrich Merz johtaa liittokanslerina Saksaa ja vetää mustapunaista koalitiota demareiden kanssa, odotukset Ukrainaa tukevassa rintamassa ovat korkealla. Venäjä-hyysääjät on siirretty sivuun SPD:n johtopaikoilta ja Merz on nostanut Saksan ulko- ja turvallisuuspoliittista profiilia huomattavasti. Hän on ajanut Nato-maiden puolustusmenojen nostamista viiteen prosenttiin kansantuotteesta. Merz on myös ollut avainasemassa, kun Saksa on Ranskan, Britannian ja Puolan kanssa todistellut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille, ettei hyökkäyssodan aloittanutta Putinia pidä myötäillä liikaa ja että Venäjän taloudellista eristämistä ja Ukrainan sotilaallista tukemista on jatkettava.

Valitettavasti SPD:n rivit eivät ole niin yhtenäiset kuin oletettiin. Kesäkuun puolivälissä julkisuuteen tuli manifesti, jossa tunnetut puolueen jäsenet vastustavat puolustusmenojen kasvattamista, ja patistavat Saksan hallitusta neuvottelemaan sodan lopettavasta kompromissista Putinin kanssa. Tähän manifestiin kulminoituva, jälleen pintaan noussut Saksan toisen hallituspuolueen hajaannus, on Euroopalle turvallisuusriski.

Kukaan ei tiedä, miten kauan ja millä tavalla Trump haluaa jatkossa osallistua Euroopan turvallisuuden takaamiseen tai edesauttaa Venäjän hyökkäyssodan lopettamista. Samaan aikaan Putin ei selvästikään halua pysäyttää valloitusretkeään ennen kuin ”lopullinen tavoite” on saavutettu. Tässä tilanteessa Euroopan olisi pysyttävä yhtenäisenä ja Saksan olisi otettava ulko- ja turvallisuuspolitiikassa se rooli, joka Euroopan mahtivaltiolle kuuluu.

Merz on vakuuttanut, että näin tapahtuu. Nyt samat vaikutusvaltaiset demarit, jotka aiheuttivat ongelmia jo Scholzille, heittävät kuitenkin puolueen hallitusvastuusta piittaamatta kapuloita liittokanslerin rattaisiin. Se ei helpota ponnisteluja vahvistaa Euroopan itsenäistä puolustusta ja vaikeuttaa Eurooppa-vetoisia yrityksiä neuvotella Ukrainaan siedettävä rauha.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin