Saaristomeren ja Ahvenanmaan vedenalaiset biodiversiteettimuutokset: haasteet ja mahdollisuudet poikkitieteellisellä analyysillä

Pulloposti 22
Anna Törnroos-Remes
Apulaisprofessori, ympäristö- ja meribiologia
Centre for Sustainable Ocean Science, Åbo Akademi

Saaristomeri ja Ahvenanmaa muodostavat yhden maailman suurimmista ja tiheimmin asutuista saaristoista. Vaikka alue on pinta-alaltaan yksi Itämeren pienimmistä osista, sen rantaviiva on poikkeuksellisen suuren saarten määrän vuoksi pituudeltaan puolet maapallon ympärysmitasta. Aluetta käyttävät monenlaiset toimijat, kuten kalastajat, turistit, maatalous ja merenkulunteollisuus. Siellä on myös Suomen rikkain vedenalainen biodiversiteetti lajien, ekosysteemitoimintojen ja elinympäristöjen osalta. Ilmastonmuutoksen vuoksi alue lämpenee nopeasti ja on Suomen viimeinen rehevöitymisen hot-spot-alue. Tämä tekee siitä erinomaisen kohteen poikkitieteellisille tutkimuksille, jotka käsittelevät biodiversiteettiin liittyviä merellisiä ongelmia.

Merien monimuotoisuus on äärimmäisen tärkeä vihreässä siirtymässä ja kestävämmän tulevaisuuden saavuttamisessa. Se vaikuttaa maapallon kestävyyteen, ympäristön terveyteen, taloudelliseen hyvinvointiin ja ihmisten hyvinvointiin. Merien monimuotoisuuden ja resurssien säilyttäminen, ennallistaminen ja kestävä hyödyntäminen oikeudenmukaisesti on monimutkaista. Kuten kaikki kestävyyshaasteet, se vaatii monien eri asioiden ymmärtämistä, mukaan lukien rakenteet, käytännöt, kulttuurit ja arvot. Sidosryhmien edut ovat myös usein ristiriidassa keskenään. Tämä kaikki tekee merien monimuotoisuuden turvaamisesta viheliäisen ongelman (engl. wicked problem).

Tietämyksemme monimutkaisista biodiversiteettiin liittyvistä ongelmista, niiden mahdollisista ratkaisuista sekä siitä, miten tutkia ja työskennellä eri tieteenalojen, sektoreiden ja yhteiskunnan toimijoiden kesken, on riittämätön vastaamaan globaaleihin, alueellisiin ja kansallisiin vaatimuksiin merentutkimuksen osalta, jotta luonnon ja biodiversiteetin häviäminen voitaisiin pysäyttää ja ohjata luonto toipumisen tielle.

Näihin haasteisiin vastaamiseksi Åbo Akademiin perustettiin tammikuussa 2024 poikkitieteellinen Kestävän meritieteen keskus, Centre for Sustainable Ocean Science (SOS), joka tutkii merten biodiversiteettiin liittyviä viheliäisiä ongelmia sekä meriluonnon monimuotoisuuden roolia yhteiskunnan kestävyyssiirtymässä. SOS on Åbo Akademin Säätiön vuosiksi 2024–2028 rahoittama huippuyksikkö ja luonnollinen jatkumo Åbo Akademin pitkäaikaiselle panostukselle meren ja merenkulun tutkimukseen.

SOS selvittää, miten ihmisen vuorovaikutus meriluonnon monimuotoisuuden kanssa vaikuttaa viheliäisten ongelmien syntyyn, ja etsii ratkaisuja näihin haasteisiin. SOS:n painopisteenä on ensimmäisen toimintavuoden aikana ollut muun muassa merellisen biodiversiteetin tilan parempi arviointi Saaristomerellä ja Ahvenanmaan saaristossa. Tämä on tärkeä askel, jotta voidaan tunnistaa korkean luontoarvon alueet, suojeluun soveltuvat alueet tai alueet, joilla tietty toiminta on mahdollista tai tarvitsee muutosta. Lisäksi keskus on tutkinut ennallistamismahdollisuuksia tiettyjen lajien osalta, mutta myös aloittanut laajemman, sosio-ekologisen merellisen ennallistamisen tutkimuksen. Alueella on kasvava määrä meriliikennettä ja siihen liittyvää teollisuutta sekä uusia suunniteltuja merituulivoimahankkeita, ja olemme yhdessä eri sidosryhmien kanssa pohtineet, mikä näiden vaikutus biodiversiteettiin on ja mitkä ratkaisut voisivat vähentää negatiivisia vaikutuksia.

Lähestymme ongelmia poikkitieteellisesti refleksiivisen oppimisen kautta. Tämä dynaaminen lähestymistapa pitää sisällään poikkitieteisen yhteistyön kehittämistä, yhteisluomista sekä tutkimuksen sopeuttamista viheliäisissä ongelmissa tapahtuviin muutoksiin.

Tämän tyyppisen – tieteenalojen, sektorien ja kulttuurien rajoja ylittävän – tutkimuksen ja yhteistyön haasteet ovat moninaiset. ”Yhteisen kielen” löytäminen eri käsitteiden ja termien osalta on usein yksi ensimmäisistä ja suurimmista haasteista. Tämä on osoittautunut todeksi jo ensimmäisen vuoden aikana myös keskuksen keskeisimmän termin, biodiversiteetin, osalta. Sekä eri tutkijoiden välisissä sisäisissä keskusteluissa että yhteistyökumppaneiden kanssa on käynyt ilmi, että meillä on usein erilainen näkemys siitä, mitä biodiversiteetti on. Vaikka termi on globaalisti määritelty esimerkiksi YK:n biodiversiteettisopimuksessa, biodiversiteetti ymmärretään usein laajemmin ja se voi sisältää myös erilaisia biodiversiteettimuutoksiin liittyviä stressitekijöitä tai sillä voi olla holistisempi merkitys.

Monialainen tutkimus myös avaa useita mahdollisuuksia. Sen avulla voidaan löytää yleisiä malleja ja oppeja tutkimuksen yhteistyöprosesseihin, sekä testata erilaisia ratkaisuja ja laajentaa niitä kansainvälisesti. SOS:n ensimmäisen vuoden aikana on käynyt erityisen selväksi, että tutkimuksen tekemisen ja ratkaisujen löytämisen mahdollisuudet ovat hyvät siksi, että myös ruonjuuritasolla on olemassa vahva motivaatio ja liike biodiversiteetin häviämisen vähentämiseksi. Tutkimuksissamme on kuitenkin käynyt ilmi, että tätä ei tule pitää itsestäänselvyytenä. Pikemminkin on luotava rakenteita ja mahdollisuuksia, kuten tiedon ja datan jakamista alueen merellisestä biodiversiteetistä sujuvasti ja läpinäkyvästi eri toimijoiden kesken ja hallintotasojen välillä, erityisesti kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Toisaalta hallinta ja vastuualueet ovat monimutkaisia, eikä alueella ole selkeää koordinointia biodiversiteettityössä.  Tässä SOS:lla onkin mahdollisuus tulevaisuudessa tehdä osansa toimijana, joka voi mahdollisesti käynnistää tällaisen koordinoinnin ja kehittää pitkäaikaisempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin