Reunavaltioiden historian- ja kohtalonyhteys

Pulloposti 10
Max Arhippainen
Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö

Pitkän neuvostomiehityksen aikana suomalaisten luonnolliset yhteydet Baltian maihin katkesivat – vielä Viroa enemmän eteläisiin Latviaan ja Liettuaan. Minulla oli etuoikeus työskennellä ja asua Latviassa lähes kolme vuotta. Maillamme on lukemattomia siteitä ja yhtäläisyyksiä historiassa, kulttuurissa ja identiteetissä. Ja ennen kaikkea, tänään maittamme sitoo yhteen vahva kohtalonyhteys.

Suomi ja Latvia olivat pitkään osa Venäjän keisarikuntaa. Autonomisena suuriruhtinaskuntana Suomella oli enemmän poliittista ja taloudellista vapautta kuin Latvialla, joka kuului Venäjän kuvernementtiin.

Tsaariaikana 1800-luvun puolivälissä suomalainen ja latvialainen enemmistöväestö kokivat samanaikaisen, toisiaan läheisesti muistuttavan voimakkaan kulttuurisen, kansallisen ja kielellisen herätyksen. Se oli suunnattu Venäjän hallitsijoita vastaan, mutta myös hallitsevaa kansallista vähemmistöä vastaan: meillä ruotsalaisia, Latviassa saksalaisia.

Molemmissa maissa tallennettiin vahvoja identiteettiä luovia kansalliseepoksia, jotka pohjautuivat paikallisiin legendoihin, Kalevalaamme ja latvialaiseen eeppiseen runoon karhunteurastaja Lāčplēsisistä.

Nykyaikaiset suomen ja latvian kielet eivät ole sukua toisilleen, mutta molemmat kehittyivät itsenäisinä kielinä 1800-luvulla. Molemmat perustuvat kansalliseen sanastoon ja labyrinttimäiseen kielioppiin.

Suomalaisten ja latvialaisten temperamentit ovat samankaltaisia. Olemme rauhallisia, lähes introvertteja, mutta kun saamme yhteyden, ystävyys voi olla uskollinen ja syvä.

Kansallistaiteilija Janis Rozentāls on Latvialle sama kuin Edelfelt ja Gallen-Kallela meille. Hänellä oli läheinen suhde Suomeen. Vuonna 1902 Rozentāls oli jo arvostettu taiteilija, kun suomalainen oopperalaulaja Elli Forssell esiintyi Riiassa. Vastaanotolla konsertin jälkeen Janis sanoi ystävälleen, että Elli on hänen tuleva vaimonsa, vaikka heitä ei ollut edes esitelty toisilleen. Janisin onneksi Elli oli pelissä mukana. He menivät nopeasti naimisiin, saivat kolme lasta ja olivat keskiössä Riian kulttuurielämässä. Heidän kotinsa Alberta ielalla, samassa rakennuksessa kuin Riian tunnettu jugendmuseo, on avoinna yleisölle.

Rozentālsin perhe pakeni ensimmäistä maailmansotaa Suomeen. He asuivat Kulosaaressa, missä Janis kuoli vuonna 1916. Elli, Janiksen tuhka ja heidän lapsensa palasivat Latviaan maan itsenäistyttyä. Latvian ystävyysseura Suomessa on tietysti nimeltään Rozentāls-seura.

Latvia on myös yksi suomettumisen surullisimpien myöhäisisten esimerkkien näyttöpaikka.

Riian keskiaikaisen aukion laidalla on edelleen Latvijas Radio:n talo. Kun Latvia irtautui Neuvostoliitosta vuonna 1991, miehittäjien joukot yrittivät väkisin estää sen. Kansa pystytti barrikadeja tärkeimpien rakennusten ympärille. Ulkomaiset toimittajat pakenivat, mutta Ylen Hannu Väisänen jäi. Hänen ansiostansa tieto tapahtumista levisi länteen, vaikka sotilaat löivät hänet maahan aseillaan osoittaen.

Latviassa hänet tunnustettiin korkealla arvomerkillä. Mutta Suomessa hänen esimiehensä ja poliittinen johto syyttivät häntä tarkoituksenhakuisuudesta. Hän ei saanut kriisiapua tappouhkausten aiheuttamaan traumaan. Hänen elämänsä päättyi ennenaikaisesti muutama vuosi myöhemmin.

Kaikki tiedämme jääkäriliikkeen merkityksen Suomelle. Saksassa vuodesta 1914 alkaen sotilaskoulutusta salaa saaneet vapaaehtoiset muodostivat valkoisen armeijan ytimen sisällissodassa ja olivat itsenäisen Suomen upseerikunnan selkäranka kauan sen jälkeen.

Heidän muodostamansa 27. jääkäripataljoona sai tulikasteensa ja taistelukokemuksensa Latvian maaperällä vuonna 1916. He taistelivat Misse-joella (saksaksi, Misa latviaksi), Aa-joella (Lielupe) ja Dumbella Riianlahden rannalla (Klapkalnciems). He tekivät ensimmäisen suomalaisen hyökkäyksen venäläisjoukkoja vastaan ​​sitten vuoden 1809 Schmardenissa (Smārde).

Jääkärit viettivät suurimman osan ajastaan ​​Latviassa rannikkokaupungissa Libaussa (Liepāja). Ensimmäinen suomenkielinen sotilaskäsikirja kirjoitettiin täällä. Jääkärit vannoivat uskollisuudenvalansa itsenäistyneelle Suomelle Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa, ja täältä heidät laivattiin Vaasaan talvella 1918.

Suomen ja Latvian tulevaisuuden kohtalot ovat tänään lähemmin toisiinsa kietoutuneet kuin koskaan. Venäjä ei peittele aggressiivista luonnettaan tai valmiuttaan ajaa etujaan sotilaallisin voimin ja raa'alla väkivallalla. Naton ja Venäjän välinen raja on noin 2 500 kilometriä pitkä. Suomen osuus tästä rajasta on 1 300 kilometriä ja Latvian lähes 300.

Meidän kansamme seisovat käsi kädessä vapaan maailman puolustuksen etulinjassa.

Kolumni on julkaistu ruotsiksi vastaavalla sisällöllä Handelsgillet i Helsingfors -talouskillan jäsenlehdessä marraskuussa 2025.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin