Quo vadis, Itämeren alueellinen yhteistyö?

Pulloposti 1
Helena Tuuri
Itämeri-suurlähettiläs
Ulkoministeriö

Itämeren alueen asukkailla on ollut keskinäistä vuorovaikutusta niin kauan kuin ihmiset ovat pystyneet siellä liikkumaan.  Myös sen valtioiden, kaupunkien ja muiden toimijoiden organisoidulla yhteistyöllä on pitkä historia. Varhaisimpina aikoina Itämeren alueellinen yhteistyö perustui kauppaan.  Sittemmin yhteistyöalojen kirjo on laajentunut miltei kaikille elämänaloille.

Toisen maailmansodan jälkeen laskeutunut rautaesirippu jakoi Itämeren alueen kahtia. Lännessä virisi yhteistyömuotoja, mm. Pohjoismaiden neuvosto vuonna 1952 ja ministerineuvosto 1971. Neuvostoliitto ja siihen liitetyt Baltian maat sekä Itä-Saksa ja Puola jäivät pääosin alueellisen yhteistyön ulkopuolelle. Poikkeuksen tähän muodosti vuonna 1974 perustettu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio HELCOM, jonka jäseniksi kaikki Itämeren rantavaltiot liittyivät.

Kylmän sodan päättyminen johti Itämeren alueellisen yhteistyön kultakauteen. Lukemattomia järjestöjä ja muita yhteistyöalustoja perustettiin kaikilla mahdollisilla aloilla ja tasoilla. Itämeren alueen kansanedustuslaitokset perustivat Itämeren parlamentaarisen konferenssin BSPC:n 1991. Hallitusten välinen Itämeren valtioiden neuvosto CBSS perustettiin 1992.  Alueiden välinen yhteistyöalusta BSSSC (Baltic Sea States Sub-regional Co-operation) perustettiin 1993, CPMR:n (Conference of Peripheral and Maritime Regions) Itämeri-komissio 1996. Itämeren kaupunkien liitto UBC perustettiin 1991. Myös mm. yliopistot ja tutkimuslaitokset, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunnan edustajat perustivat omia yhteistyöalustojaan. Yksi viimeksi perustetuista on EU:n Itämeren alueen strategia EUSBSR vuodelta 2009. 

Yhteistyöalustat perustettiin kunkin toimijakunnan tarpeisiin, mitään yleistä koordinaatiomekanismia ei ollut. Niillä on osin päällekkäinen jäsenistö ja myös päällekkäisiä tavoitteita. Siitä huolimatta pääosa niistä toimii hyvin ja täyttää tehtävänsä.

Itämeren alueen toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut kylmän sodan jälkeisten 30 vuoden aikana. Muutos on johtunut monista eri syistä. Niistä voi mainita ainakin kaksi: yhtäältä Itämeren alueen nopea kehittyminen ja toisaalta Venäjän voimapolitiikka sen ulkopuolella. Toimintaympäristön muutos on vaikuttanut erityisesti hallitusten väliseen yhteistyöhön, kaikkein eniten CBSS:ään.

Ensinnäkin, CBSS:lle 1992 annetut tavoitteet ovat osin toteutuneet. Ne olivat alueen maiden välisen koheesion vahvistaminen, poliittisen ja taloudellisen vakauden vahvistaminen sekä alueellinen identiteetti.  Monipuolinen kansalaisten välinen yhteistyö on lisännyt ymmärrystä naapurimaiden yhteiskunnista. Baltian maat ja Puola liittyivät EU:n ja NATO:n jäseniksi 1999 ja 2004.  Uuden merkityksellisen, muuttuneeseen toimintaympäristöön sopivan tehtävän löytäminen CBSS:lle on osoittautunut haasteelliseksi. Monien keskenään kilpailevien alueellisten toimijoiden laaja kirjo ei helpota asiaa.

Toiseksi, Krimin miehitys vuonna 2014 kiristi Itämeren alueen turvallisuustilannetta ja vaikutti myös CBSS:n toimintaan.  Se heikensi muiden jäsenvaltioiden luottamusta Venäjään, vaikka ne virallisesti reagoivat vain jäädyttämällä päämies- ja ministeritason kokoukset. Ulkoministerikokoukset alkoivat uudelleen vuonna 2017, mutta päämieskokouksia ei ole sen jälkeen järjestetty.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 muut CBSS:n jäsenmaat ja EU reagoivat aiempaa vahvemmin suspendoimalla Venäjän jäsenyyden. Venäjä vastasi ensin suspendoimalla omalta puoleltaan jäsenyytensä ja sitten eroamalla sekä CBSS:stä että Itämeren parlamentaarisesta konferenssista BSPC:stä.  Muut jäsenmaat ja EU ovat jatkaneet toimintaa ilman Venäjää.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaikuttanut kaikkeen alueelliseen yhteistyöhön Itämeren ympäristössä ja sen lähialueilla, mutta jokaiseen niistä hiukan eri tavoin. Esimerkiksi HELCOM:n toiminta on virallisesti tauolla, mutta muut jäsenmaat ja EU työskentelevät epävirallisesti. Barentsin euroarktisessa neuvostossa muut jäsenmaat ja EU ovat päättäneet keskeyttää yhteistyön Venäjän kanssa, mutta muut jatkavat yhteistyötä puheenjohtajan ystävät –formaatissa. Arktisessa neuvostossa muut jäsenet ovat päättäneet olla osallistumatta neuvoston kokouksiin niin kauan kuin Venäjä on sen puheenjohtajamaa. Puheenjohtajuuden on määrä siirtyä Norjalle toukokuussa 2023.

Tällä hetkellä on mahdoton tietää varmasti, millaista alueellista yhteistyötä Itämeren ympärillä tulevaisuudessa tehdään. Alueellista yhteistyötä arvostetaan, mutta sen täytyy pysyä mukana ajassa. Jotkut haluaisivat myös tarkastella järjestöjen kokoonpanoja ja työnjakoja, päästä eroon päällekkäisyyksistä.  Toistaiseksi alueen EU-mailla on ollut konsensus siitä, ettei olemassa olevia rakenteita aleta purkaa hätäisesti.

Suomella on vaikuttamisen paikka, kun CBSS:n puheenjohtajuus siirtyy sille Saksalta heinäkuun alussa 2023. Suomi jatkaa myös Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajamaana syksyyn 2023 saakka. 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin