Puolustusyhteistyö Itämeren alueella on järkevää kaikissa skenaarioissa

Pulloposti 24
Tuomas Koskenniemi
Puolustusasiainneuvos
Suomen suurlähetystö, Washington D.C.

Suomi on määrätietoisesti rakentanut puolustusyhteistyösuhteiden verkkoa. Kehittynyt kahden- ja monenvälinen yhteistyö loi vankan pohjan Nato-integraatiolle, mutta työ on jatkunut myös liittolaisena. Maailmanjärjestyksen mullistusten keskellä puolustusyhteistyö vahvistaa Suomen turvallisuutta, ja sitä tarvitaan kaikissa skenaarioissa.

Itämeren rooli korostuu puolustusyhteistyössä. Joulukuussa 2024 julkaistu valtioneuvoston puolustusselonteko määrittelee Suomen Naton ulkorajavaltioksi, joka sijaitsee ”sotilasstrategisesti merkittävällä alueella osana sekä Itämeren aluetta että arktista aluetta”. Puolustusselonteossa Itämeren aluetta käsitellään osana laajempaa kokonaisuutta, joka kattaa myös Pohjoismaat, Jäämeren ja Pohjois-Atlantin.

Tämä alue on vahva ja yhtenäinen. Venäjää lukuun ottamatta kaikki alueen maat kuuluvat Natoon, joten ensimmäistä kertaa sen puolustusta voidaan suunnitella kokonaisuutena. Nato-jäsenyys avaa uusia ovia myös kahdenväliselle ja alueelliselle yhteistyölle. Tämä on jo näkynyt esimerkiksi pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistymisenä sekä Ison-Britannian johtaman Joint Expeditionary Force -maaryhmän toiminnassa.

Puolustusyhteistyö edellyttää priorisointia. Suomen linja on selvä: yhteistyössä painotetaan maita, jotka olisivat kriisitilanteessa Suomen puolustuksen sekä Naton pelotteen ja puolustuksen näkökulmasta merkittäviä toimijoita Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella. Näitä ovat luonnollisesti Pohjoismaat, Baltian maat, Saksa ja Puola sekä Itämeren ulkopuolisista maista etenkin Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Kanada.

Yhdysvaltojen rooli Euroopan puolustuksessa on herättänyt viime kuukausina paljon keskustelua. Tämä on Itämeren alueenkin kannalta tärkeä kysymys, sillä Yhdysvaltojen merkitystä ei voi ohittaa. Se on tärkeä niin Naton pelotteen ja puolustuksen toimeenpanossa kuin kahdenvälisessä yhteistyössä. Kaikilla Itämeren alueen mailla on Yhdysvaltojen kanssa kahdenväliset puolustussopimukset: Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (Defence Cooperation Agreement, DCA) allekirjoitettiin joulukuussa 2023. Yhdysvalloilla on sotilaallisia kykyjä, joita muilta puuttuu, sillä on keskeinen rooli Naton eteentyönnetyssä läsnäolossa ja se pystyy liikuttamaan joukkojaan nopeasti sinne missä niitä tarvitaan.

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyö on DCA:nkin myötä laajempaa ja syvempää kuin koskaan aiemmin. Yhteistyötä tehdään eri aloilla puolustuspoliittisesta dialogista kriittisiin teknologioihin. Harjoitus- ja koulutusyhteistyö on jo vakiintunutta. Suomi on myös hankkinut Yhdysvalloista paljon korkealaatuista puolustusmateriaalia. Sisällöllisesti yhteistyön ytimessä on kyky toimia yhdessä kaikissa tilanteissa. Suhdetta on rakennettu pitkäjänteisesti hallitusten ja hallintojen vaihtuessa niin Helsingissä kuin Washingtonissakin.

Kahdenvälistä puolustusyhteistyötä ei toki tehdä tyhjiössä, vaan se on osa laajempaa transatlanttista suhdetta. Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen läsnäolon kehittyminen Euroopassa sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen suhde. Jo pitkään on tiedetty, että Yhdysvallat pyrkii siirtämään sotilaallista painopistettään Euroopasta Intian-Tyynenmeren alueelle. Suomen ja Euroopan kannalta olennaista on, että tämä tapahtuu koordinoidusti. Ensimmäisiä viitteitä presidentti Trumpin hallinnon suunnitelmista saadaan keväällä 2025 odotettavasta esityksestä Yhdysvaltojen seuraavaksi puolustusbudjetiksi.

Itämeren alueen maat toimivat transatlanttisen suhteen vahvistamiseksi. Samalla niiden on keskityttävä sekä oman puolustuskykynsä että alueellisen yhteistyön vahvistamiseen. Tähän on hyvät edellytykset, sillä Itämeren alueen maat ottavat puolustuksen tosissaan.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin