Pakotteet – tapa ansaita rahaa

Pulloposti 85
Axel Rappe
VTT, tutkiva toimittaja Svenska Ylellä, juuri eläkkeelle jäänyt

Venäjään kohdistetut pakotteet ovat saaneet liikkeelle vahvoja voimia, jotka ansaitsevat suuria summia pakotteiden kiertämisellä. Vahvat voimat ovat liikkeellä Venäjän federaation toimeksiannosta, mutta on olemassa myös länsimaisia toimijoita, jotka haluavat osan kakusta.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, vienti Venäjälle pysähtyi. Sen sijaan vienti Kazakstaniin ja Kirgisiaan kasvoi. Näillä mailla on keskeinen rooli pakotteiden alaisten tuotteiden ”pesemisessä”, jotta ne voidaan viedä edelleen Venäjälle.

Venäjä on rakentanut verkostoja, yrityksistä ja henkilöistä, ympäri maailmaa varmistaakseen, että pakotteet voidaan kiertää. Esimerkkinä tästä on, kun kollegani Linda Söderlund ja minä havaitsimme, että luksusautoja tuodaan Venäjälle Kanadasta Saksan kautta. Jokainen välikäsi on yritys, jonka omistajilla on venäläisiltä kuulostavia nimiä. Autokauppias Tomskissa selitti meille, että pakotteista huolimatta ei ollut ongelmia tuoda autot Venäjälle. ”Vähintään neljä yritystä osallistui kuljetukseen.” Venäjällä on useita yrityksiä, jotka täysin avoimesti tarjoavat pakotteiden alaisten tuotteiden tuontia. Kaikki näyttää olevan mahdollista – kyse on vain hinnasta.

Venäjän talous on riippuvainen tuloista, joita se saa öljynviennistä. Siksi Venäjä on järjestänyt jo pitkään öljynvientinsä. Venäjä on ostanut osuuksia öljynjalostamoista Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Turkissa. Nyt venäläistä raakaöljyä kuljetetaan näihin jalostamoihin, jotka puolestaan myyvät jalostettuja öljytuotteita, kuten bensiiniä, takaisin Eurooppaan.

Öljy kuljetetaan niin sanotulla varjolaivastolla. Ne ovat usein vanhoja öljytankkereita, joilla on epäilyttäviä vakuutuksia. Suuri osa tästä laivastosta kulkee Suomenlahden kautta. Havaitsimme öljytankkereita, jotka ovat mustalla listalla, siis aluksia, jotka ovat niin huonossa kunnossa, ettei niiden pitäisi saada liikkua merellä.

Öljytankkerit omistavat niin sanotut kuoriyhtiöt, joilla on useiden yritysketjujen kautta yhteyksiä Venäjään. Mutta myös eurooppalaisia varustamoja on mukana tässä toiminnassa. Saksalaiset, norjalaiset, brittiläiset ja erityisesti kreikkalaiset yritykset ovat ansainneet yli 6 miljardia dollaria myymällä vanhentuneita, usein ruostuneita säiliöaluksia venäläisille intressitahoille. Norjalainen yhtiö jäi tänä vuonna kiinni väärennettyjen vakuutusten myymisestä yli sadalle öljytankkerille. Tai miten pitäisi suhtautua niihin baltialaisiin yrityksiin, jotka tankkaavat salaa venäläisiä aluksia?

Luettelo lännessä valmistetuista tuotteista, jotka Venäjä haluaa, on pitkä. Kyse on ennen kaikkea laitteista ja varaosista, joita käytetään Venäjän puolustusteollisuudessa. Vaikka suuri osa näistä tavaroita on pakotteiden alla, ne viedään Venäjälle.

Ukrainan sodasta huolimatta on länsimaisia yrityksiä, jotka eivät ole vetäytyneet Venäjältä. Esimerkiksi suklaayhtiö Maraboun emoyhtiö Mondelez International jatkaa toimintansa Venäjällä. Missä on paine näiden yritysten toiminnan lopettamiseksi?

EU:n pakotepaketeissa on outouksia. Tässä yksi esimerkki: Suomen tulli löysi, ennen itärajan sulkemista, yhdestä autosta 30 500 luotia ja 2 700 hylsyä matkalla Venäjälle. Luodit ja hylsyt ovat patruunoiden osia. Mutta auton kuljettajaa ei syytetty siitä. On täysin sallittua viedä luoteja ja hylsyjä Venäjälle. Sen sijaan hänet tuomittiin, koska autossa oli myös kaksi uutta golfmailaa ja kallis älykello. Tämä siksi, että yli 300 euron arvoiset tavarat luokitellaan luksustuotteiksi – ja silloin kyseessä on EU:n pakotteiden rikkominen.

EU:n 19 pakotepakettia ovat jäsenmaiden välisten kompromissien tulosta. Siksi öljyyn ja kaasuun kohdistuvat pakotteet ovat niin vaikeita. Tämä on saanut Yhdysvaltain presidentin Trumpin huudahtamaan:
– He rahoittavat sotaa itseään vastaan. Kuka ihmeessä on kuullut tällaisesta?
Nyt EU on päättänyt, että kaiken öljyn ja kaasun tuonti Venäjältä on loputtava. Mutta se tapahtuu vasta vuonna 2027.

Toivottavasti Yhdysvaltojen viimeisimmillä pakotteilla raakaöljyntuottajia Lukoilia ja Rosneftia vastaan on merkittävä vaikutus Venäjän talouteen. Mutta joulukuun alussa Yhdysvaltain valtiovarainministeriö antoi Lukoilin ulkomaisille huoltoasemille luvan jatkaa toimintaansa toukokuuhun asti. Lukoilin suomalaiselle tytäryhtiölle Teboilille tämä tarkoitti vaikean tilanteen jonkin verran helpottumista.

Jos Trump saa hyvän kauppasopimuksen Venäjän kanssa, esimerkiksi pääsyn raaka-aineisiin, se todistaa jälleen kerran, että Ukrainan tulevaisuutta ei ratkaise mikään muu kuin raha. Tässä pakotepelissä monet – sekä venäläiset että länsimaiset toimijat (valtiot, yritykset ja yksityishenkilöt) – hyötyvät niin kauan kuin mahdollista. Moraalin nimi on raha, ja ennen kaikkea Venäjä on se, joka tässä voittaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Sanktioner – ett sätt att tjäna pengar

Sanktionerna mot Ryssland har satt starka krafter i rörelser som förtjänar stora pengar på att kringgå dem. Det är skickliga aktörer på uppdrag av ryska federationen men det är också västerländska aktörer som vill vara med och dela på kakan.

När exporten till Ryssland stannade upp på grund av den ryska invasionen av Ukraina ökade exporten i stället till länder som Kazakstan och Kirgizistan. Länderna har en central roll i att ”tvätta” sanktionsbelagda varor så att de kan exporteras vidare till Ryssland.

Ryssland har byggt upp kedjor av kontakter, företag och personer runt om i världen för att se till att sanktionerna kan kringgås. Till exempel upptäckte min kollega Linda Söderlund och jag, att lyxbilar importeras till Ryssland från Kanada via Tyskland. Varje mellanhand består av företag med ägare som har ryskklingande namn. Bilhandlaren i Tomsk förklarade för oss att det inte var något problem att importera bilar trots sanktionerna: ”Minst fyra företag deltog i transporten”. Det finns flera företag i Ryssland som helt öppet erbjuder import av sanktionsbelagda varor. Allt verkar vara möjligt. Det gäller bara att komma överens om priset.

Rysslands ekonomi är beroende av inkomsterna från oljeexport. Därför har Ryssland organiserat oljeexporten under en längre tid. De har köpt in sig i oljeraffinaderier utanför Europa, till exempel i Turkiet. Nu fraktas rysk råolja till dessa raffinaderier som sedan i sin tur säljer förädlade oljeprodukter som bensin tillbaka till Europa.

Oljan fraktas med den så kallade skuggflottan. De är ofta gamla oljetankrar som har suspekta försäkringar.  En stor del av den flottan går via Finska viken. Vi upptäckte oljetankrar som är svartlistade. Det är fartyg i så dåligt skick att de inte borde få röra sig på havet.

Oljetankrarna ägs av skalbolag som efter flera företagskopplingar leder till Ryssland. Men också europeiska rederier är involverade i denna verksamhet. Tyska, norska, brittiska och framför allt grekiska företag har tjänat över 6 miljarder dollar på att sälja föråldrade, många gånger rostiga, tankfartyg till ryska intressenter. Och ett norskt bolag blev i år fast för att ha beviljat förfalskade försäkringar till över hundra oljetankrar. Eller vad sägs om de Baltiska företagen som tankar ryska fartyg i smyg.

Listan på eftertraktade varor i väst som exporteras och därmed kringgår sanktionerna kan göras lång. Det är främst utrustning och reservdelar som används inom den ryska försvarsindustrin.

Därtill kommer alla västerländska företag som inte har lämnat Ryssland. Till exempel chokladföretaget Marabous moderbolag Mondelez International. Var finns pressen på dem?

Samtidigt finns det en del konstigheter med EU:s sanktionspaket. Här ett exempel: Finska tullen upptäckte, innan östgränsen stängdes, en bil med 30 500 kulor och 2 700 hylsor på väg till Ryssland. Kulor och hylsor är beståndsdelar för patroner.

Men mannen åtalades inte för det. Det var helt ok att föra in kulor och hylsor till Ryssland. Däremot blev han fälld för att det i bilen också fanns två nya golfklubbor och en dyr smartklocka. Detta eftersom varor värda över 300 euro klassas som lyxvaror och då är det ett brott mot EU-sanktionerna.

EU:s 19 sanktionspaket är resultat av kompromisser mellan alla medlemsländer. Därför är det så svårt med sanktioner mot olja och gas. Något som fått USA:s president Trump att utropa:
– De finansierar kriget mot sig själva. Vem fan har hört något liknande.
Nu har EU beslutat att all import av olja och gas från Ryssland ska upphöra. Men det sker först år 2027.

Förhoppningsvis har USA:s senaste sanktioner mot råoljeproducenterna Lukoil och Rosneft en betydande effekt på den ryska ekonomin. I december beslöt USA:s finansministerium att Lukoil får fram till april 2026 sköta sina utländska dotterbolag. För Lukoils finska dotterbolag Teboil betydde det att den svåra sitsen lättade något.

Men om Trump får ett bra handelsavtal med Ryssland, till exempel tillgång till råvaror, bevisar det ännu en gång att ingenting annat än pengar avgör Ukrainas framtid. I detta sanktionsspel drar många, både ryska och västerländska aktörer, (stater, företag, och privata personer), nytta så länge det går. Moralen heter pengar och det är framför allt Ryssland som vinner på det.

Kolumnen representerar författarens åsikt, vilken inte nödvändigtvis återspeglar Centrum Balticums ståndpunkt.

Palaa otsikoihin