Näin Suomi ja Britannia rakentavat Itämeren turvallisuuden uutta aikakautta

Pulloposti 14
Laura Davies
Britannian Suomen-suurlähettiläs

Ovi reväistiin auki, ja Itämeren jäinen merituuli syöksyi huoneen halki kuin hyytävä nuoli. Se vaimensi puheensorinan ja käänsi huomiomme näytöistä ja miehistöstä johonkin olennaisempaan. Meitä osoitettiin rynnäkkökivääreillä, ja komentosillalla kaikuivat Suomen rajavartiolaitoksen iskujoukon huudot: ”Kädet ylös! Finnish Border Guard!”

Ennen Rajavartiolaitoksen vartiolaiva Turvalle nousua isäntämme olivat epämääräisesti luvanneet meille ”taistelunäytöksen”. Kun seisoimme kommandojen tähtäimessä, Itämeren turvallisuuskysymykset muuttuivat silmänräpäyksessä abstraktista haasteesta todellisuudeksi. Se kirkasti ajatukset hetkessä olennaiseen.

Näkemämme dramaattinen harjoitus oli uudelleensovitus siitä, kuinka Suomen rajavartiosto oli vuodenvaihteessa noussut Fitburg-rahtialukselle ja ottanut sen haltuunsa. Pietarin ja Haifan välillä ja Saint Vincent ja Grenadiinien lipun alla kulkenut Fitburg oli uudenvuodenaattona vaurioittanut Helsingin ja Tallinnan välisiä merikaapeleita. Fitburg on tavallisen näköinen tankkeri – juuri sellainen kuin tuhannet muut satamissa ja merillä ympäri maailmaa. Sen epäillään kuitenkin kuuluvan Venäjän varjolaivastoon, jonka omistussuhteet ja yhteydet Putinin hallintoon ovat epäselviä.

Varjolaivaston avulla Venäjä kiertää Ison-Britannian, Yhdysvaltojen, EU:n – ja sitä kautta myös Suomen – asettamia pakotteita. Näin se kuljettaa kiellettyjä hyödykkeitä, kuten kriittisiä mineraaleja ja terästä, maihin, jotka ovat valmiita ummistamaan silmänsä halpojen hintojen houkuttelemina.

Enimmäkseen varjolaivasto kuljettaa öljyä. Tämä on uhka kahdella merkittävällä tavalla. Raakaöljyn ja jalosteiden vienti rahoittaa suoraan Venäjän sotakoneistoa Ukrainassa. Venäjän arvioidaan kuljettavan öljyä Itämeren kautta viikoittain jopa miljardin euron arvosta. Alukset ovat vanhoja, huonosti huollettuja ja usein kokemattoman tai taitamattoman miehistön operoimia. On vain ajan kysymys, milloin jokin näistä aluksista – virheen tai huonon onnen seurauksena – hajoaa ja päästää mereen tuhansia tonneja öljyä, aiheuttaen tuhoisan ympäristökatastrofin.

Venäjää vastaan asetetut pakotteet toimivat hitaasti mutta varmasti. Venäläisiin öljyjätteihin kohdistetut pakotteet ja raakaöljylle asetettu yhteinen hintakatto ovat painaneet öljyn hintaa alas ja leikanneet Kremlin tuloja rajusti.

Seuraavaksi meidän on puututtava varjolaivastoon. Siksi en seisonut tammikuisena talvipäivänä Turva-aluksen komentosillalla yksin vaan yhdessä Britannian ulkoministerin Yvette Cooperin kanssa. Cooper vieraili Suomessa ymmärtääkseen paremmin Itämeren ja arktisen alueen turvallisuushaasteita sekä keskustellakseen suomalaisten ministerien ja asiantuntijoiden kanssa siitä, miten Britannia ja Suomi voivat tiivistää yhteistyötään.

Vuosi sitten presidentti Alexander Stubb kutsui koolle Itämeren Nato-huippukokouksen, jonka tuloksena Itämerta suojaamaan perustettiin Naton Baltic Sentry -operaatio. Britannian asevoimat ovat olleet mukana operaatiossa alusta alkaen. Baltic Sentry on osa laajempaa kahdenvälisten ja monenvälisten yhteistyömuotojen verkostoa, jossa Britannia ja Suomi työskentelevät käsi kädessä pitääkseen kansalaisensa turvassa.

Yhteistyömuotoja on lukuisia. Suomen rajavartiolaitos jakaa säännöllisesti osaamistaan ja näkemyksiään Britannian Joint Maritime Security Centre -keskuksen kanssa. Viime vuonna Britannia liittyi Patrian johtamaan CAVS-panssariajoneuvohankkeeseen, mikä tarkoittaa, että käytämme samoja panssariajoneuvoja kuin kymmenen muuta Nato-liittolaista. Muutama viikko sitten suomalaiset lentäjät aloittivat koulutuksensa F‑35-hävittäjillä, jotka on suunniteltu laskeutumaan brittiläisille lentotukialuksille.

Olemme läheisiä kumppaneita ja liittolaisia niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Lisäksi on vielä JEF – Joint Expeditionary Force. Ennustan, että vuonna 2026 JEF-kirjainlyhenne vakiintuu suuren yleisön tietoisuuteen. Britannian johtama puolustusyhteistyökehys on kuin ketterä nopean toiminnan joukko, jonka painopiste on Itämeren ja Pohjanmeren alueilla sekä Naton pohjoisilla alueilla. Se ei ole Naton kilpailija, vaan erittäin hyödyllinen täydentävä voimavara.

Britannia ja Suomi ovat JEF-yhteisön keskeisiä jäseniä yhdessä kahdeksan muun läheisen liittolaisen – Alankomaiden, Pohjoismaiden ja Baltian maiden – kanssa. Tämä tekee JEF-yhteistyöstä pohjoisen Euroopan turvallisuuden kulmakiven.

Viime vuonna JEF-maat käynnistivät Nordic Warden -operaation suojellakseen Itämeren kriittistä vedenalaista infrastruktuuria. JEF on myös juuri päättänyt historiansa suurimman harjoituksen, Tarassiksen, johon osallistuivat myös Saksa ja Kanada. Tarassis yhdisti vaikuttavalla tavalla raskaan sotakaluston uusiin teknologioihin, kuten drooneihin ja tekoälyyn.

Seitsemäs JEF-huippukokous järjestetään tänä keväänä Suomessa. Kokouksessa linjataan yhteistyön suuntaa tuleville vuosille, mukaan lukien keinot puuttua varjolaivastoon. Uskon, että siitä tulee JEFin historian merkittävimpiä hetkiä sitten Ukrainan sodan syttymisen. Enkä keksi kokoukselle sopivampaa isäntämaata kuin Suomi. Kuten Turva-aluksella näin, suomalaisilla on ainutlaatuinen kyky saada kumppanit ymmärtämään olennainen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin