Minun Itämereni

Pulloposti 68
Johannes Leppänen
Toimitusjohtaja
MTV Oy

Olen koko ikäni asunut meren äärellä. Lapsuuteni koti oli Helsingissä meren äärellä ja kesät vietettiin Sipoon saaristossa saaressa. Meitä oli useamman perheen joukko, jotka viettivät kesänsä samalla saarella tai lähisaarilla. Perheillä oli samanikäisiä lapsia ja perheiden vanhemmat järjestivät kesälomansa lomittain siten, että joku aina katsoi peräämme. Koulujen päätyttyä muutimme siis aina saareen ja palasimme sieltä vasta koulujen alkuun syksyllä.

Nämä upeat lapsuuden kesät muodostavat vahvan perustan suhteessani Itämereen. Saaressa asuessa meri oli aina läsnä. Vietimme paljon aikaa uiden, tehtiin veneretkiä lähisaariin, herättiin aamulla aikaisin kalastamaan ja niin edelleen. Merestä muodostui vahva osa sielunmaisemaani.

Näiden kesien jälkeen elämä vei mennessään ja minulla on ollut etuoikeus opiskella, tehdä töitä, asua ja muuten vain matkustella maailmalla. Olen käynyt ja tutustunut moneen upeaan paikkaan, kaupunkiin, mereen, saaristoon ja kulttuuriin, mutta jotenkin palaan aina siihen, että minulle ei ole parempaa paikkaa kuin oma saaristomme. Tämä on aivan ainutlaatuinen ympäristö.

Nykyään minulla on oma perhe ja olen pyrkinyt viemään suhdettani saaristoon ja Itämereen eteenpäin lapsilleni. Vietimme monet kesät veneillen, ja saaristo upeine paikkoineen on koluttu aika pitkälti läpi. Tyttäreni toteaakin joka kesä minulle, että kesä ei oikein ala ennen kuin pääsee saaristoon. Lapsista on kasvanut teinejä, jotka viihtyvät vähän heikommin vanhempien kanssa samassa veneessä pitkiä aikoja, joten veneily on jäänyt ainakin toistaiseksi. Meillä on kuitenkin nykyään vielä parempi, eli oma paikka meren rannalla Raaseporissa, mikä on aina ollut unelmani. Siellä vietetään aikaa ympäri vuoden, mutta etenkin kesällä mahdollisimman paljon. Itämeri on tietysti vahvasti läsnä ja elämme siellä merellä ja merestä.

Itämeren tila on kuitenkin huolestuttava. Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä, mikä kärsii erityisesti rehevöitymisestä. Rehevöityminen tuo leväkukinnat jokakesäiseksi riesaksi, ja meren tila on yleensä varsin heikko ihmisen toiminnan seurauksena, vaikka jotakin parannusta toki tapahtuukin. Isossa kuvassa kuitenkin vaikuttaa siltä, että vaikka ongelma on tiedostettu ja tiedetään mitä pitäisi tehdä, jää konkreettiset toimet vähän piippuun. Haasteena on varmasti rajat ylittävän yhteistyön koordinointi, mutta taitaa meillä Suomessakin vielä olla paljon tehtävää etenkin maa- ja metsätaloudesta johtuvan kuorman kanssa. Lisää painetta tuo laivaliikenne etenkin Venäjälle ja laivojen jätevesien ja jätteiden lasku Itämereen. Kauhulla katselin esimerkiksi keväällä kuvia roskasta Hangon rannoilla. Petteri Orpon hallitusohjelmassa onkin varsin kunnianhimoisia tavoitteita Itämeren suojelemiseksi ja pelastamiseksi. On tärkeää, että nämä hyvät tavoitteet saadaan toteutumaan ja paljon tehdäänkin asian eteen, hyvänä esimerkkinä entisen kollegan ja nykyisen kansanedustaja Pauli Aalto-Setälän ajamat lakihankkeet. Itämeri ja saaristo on niin upea ja ainutlaatuinen paikka, että sen pelastamisen eteen kannattaa ponnistella.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin