Matkailu saa kritiikkiä – syystä, mutta rajoittaminen ei ole ratkaisu

Pulloposti 42
Jarkko Heinonen
Elinkeinojohtaja
Uudenkaupungin kaupunki

Matkailusta on muodostunut maailman suurin teollisuuden ala, mikä globaalisti kasvaa keskimäärin 4 % vuosivauhdilla ja jo joka kymmenes työpaikka maailmassa on matkailualalla. Lisäksi jokaisen matkailueuron on laskettu tuovan 0,61 euroa muille toimialoille.

Myös Uudellekaupungille matkailu on tärkeä ja kasvava toimiala. Viimeisimmän laskennan mukaan välitön matkailutulo alueelle oli runsaat 16 miljoonaa euroa vuonna 2023 ja kokonaisvaikutukset yli 23 miljoonaa. Lisäksi matkailijoiden määrä on trendinomaisesti kasvanut. Kun runsaat kymmenen vuotta sitten päivämatkailijoita koko vuoden aikana saimme 155 000, niin viimeisin luku on jo runsaat 200 000. Ulkomaalaisten matkailijoiden osuus kaikista kävijöistä on noin 15-20 % ja määrä on kasvussa. Tällä on iso merkitys paitsi matkailutulon kannalta, niin se samalla myös mukavasti pidentää matkailusesonkia elo-syyskuun puolelle.

Matkailu ja turismi kerää enenevissä määrin myös kritiikkiä etenkin suosituimmissa massaturismin kohteissa, joissa myös haitat ovat näkyvimpiä ja kasvavat vuodesta toiseen. Kritiikki on usein perusteltua ja sitä on tärkeää pitää esillä. Silti olen sitä mieltä, ettei matkailua tule rajoittaa vaan päinvastoin. Mitä enemmän ihmiset liikkuvat ja tutustuvat erilaisiin elinympäristöihin ja kulttuureihin, sitä parempi. Käpertyminen omaan, tuttuun ympäristöön on pidemmän päälle vahingollista niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Matkailu parhaimmillaan lisää empatiaa, kulttuurista tietoisuutta ja kykyä kohdata erilaisuutta. Nämä ovat arvoja, joita tarvitaan enemmän kuin koskaan. Avoimuus moninaisuudelle, erilaisille elämäntavoille ja kulttuurisille näkökulmille vahvistaa ymmärrystämme ja kykyä hyväksyä moninaisuutta myös lähiympäristössämme.

Sen sijaan että kritiikki johtaisi rajoittamiseen tai matkailijoiden syyllistämiseen, tulisi meidän pohtia, miten matkailusta tehdään kestävämpää ja aidommin opettavaista. Massaturismin haittoihin voi puuttua esimerkiksi laajentamalla matkakohteiden valikoimaa ja ohjaamalla matkailua ruuhkautuneiden alueiden ulkopuolelle. Myös matkailun sisältöön voidaan vaikuttaa: miten voimme oppia enemmän ja kuluttaa vähemmän?

Uusikaupunki, samoin kuin lukuisat muut vastaavat kohteet ja alueet ovat erinomaisia esimerkkejä matkailusta ilman massaturismin haittoja ja toisaalta mahdollisuudesta tarjota uudenlaisia elämyksiä ja ennen kaikkea ikkunan havaita ja kokea uutta. Se mikä meille on arkista, voi monelle muulle olla uutta ja eksoottista. Siksi onkin erittäin ilahduttavaa havaita, miten myös ulkomaalaisten vierailijoiden määrät ovat tasaisesti kasvussa. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea lisääntyvälle omatoimimatkailulle, joka digitalisaation ohella vaikuttaa entistä enemmän kuluttajan asiakaskäyttäytymiseen. Palveluiden ja tuotteiden verkko-ostaminen kasvaa ja niiden tulee siksi olla helposti löydettävissä, varattavissa ja ostettavissa.

Lentämisen roolia ja siihen kohdistuvaa kritiikkiä ei myöskään voi matkailusta puhuttaessa sivuuttaa. Vaikka huoli lentämisen ilmastovaikutuksista on ymmärrettävä, ei sitä käytännössä voida nykymaailmassa laajassa mitassa korvata – ei yksityisten ihmisten, eikä yritysten osalta. Lentoliikenne on edelleen välttämätön osa globaalisti verkottunutta maailmaa, eikä sitä pidä keinotekoisesti rajoittaa tai tehdä merkittävästi kalliimmaksi. Samalla vain hankaloittaisimme ja jopa vaarantaisimme myös kansainvälisten organisaatioiden ja monien yritysten toimintaedellytyksiä. Turismin tukema lentoliikenne muodostaa osaltaan pohjan myös työhön perustuvan liikkumisen mahdollisuuksille.

Matkailu ansaitsee kriittisen tarkastelun – mutta sen ei pidä johtaa sulkeutumiseen. Päinvastoin, kuten kulunut sanonta kuuluu: Matkailu avartaa. Sen pitää vain avartaa entistä monipuolisemmin. Me tarvitsemme liikkuvuutta, vuoropuhelua ja kulttuurien kohtaamista. Siksi matkailun kehittäminen vastuullisempaan suuntaan on paljon parempi ratkaisu kuin sen rajoittaminen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin