Maanviljelijät tavoittelevat puhtaampia vesiä

Pulloposti 76
Airi Kulmala
Asiantuntija, ympäristö
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK

Ruuantuotanto kuormittaa vesiä kuten muukin ihmistoiminta. Viljelijät kuitenkin toimivat aktiivisesti, jotta kuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Vesiensuojelu on jatkuvaa ja sen tarve kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Viljelijät tarvitsevat vesiensuojelutyöhön taloudellista tukea ja meidän kaikkien kannustustamme.

Maatalouden tuet tärkeitä vesiensuojelussa

Maatalouden tukijärjestelmällä on keskeinen merkitys maatalouden vesiensuojelussa. Samalla edistetään myös luonnon monimuotoisuutta ja vähennetään päästöjä ilmaan. Monet vesiensuojelutoimet aiheuttavat kustannuksia ja/tai tulonmenetyksiä. Ilman tukia toimien toteutus jäisi huomattavasti vähäisemmiksi, sillä viljelijöiden tulot eivät yksinkertaisesti riittäisi kaikkiin toimiin. Usein ehdotetaan lisää normiohjausta, jolloin toimesta ei voi maksaa tukea. Tällöin teollisuuden, kaupan ja viime kädessä kuluttajien tulisi olla valmiita maksamaan kotimaisesta ruuasta enemmän. Tuontiruoan suosiminen siirtäisi päästöt helposti maihin, joissa ympäristönsuojelu on usein Suomea heikompaa.

Varsinaissuomalaiset viljelijät hyödyntävät kattavasti ympäristökorvausta: vuonna 2024 sen piirissä oli 96 % peltoalasta. Syys- ja talvisateiden runsastuessa yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on ekojärjestelmään kuuluva talviaikainen kasvipeitteisyys. Viime vuonna siihen ilmoitettiin 71 % peltoalasta, mikä on hyvä saavutus. Ympäristökorvaukseen kuuluvat suojavyöhykkeet ovat myös jatkuvasti kasvipeitteisiä. Niiden pinta-ala romahti vuonna 2023 tukijärjestelmän muutosten takia. Nyt ala on kasvussa, joskin vielä on matkaa entiselle tasolle. Tukiin ei tulisi tehdä suuria äkkinäisiä muutoksia, jos toimenpiteen toteutuksen halutaan jatkuvan vähintään entisellä tasolla. Huomionarvoista on myös, että nykyisin vesistöön rajautuville pellonreunoille on jätettävä vähintään kolmen metrin suojakaista ilman erilliskorvausta.

Kipsin käyttöä on tuettu kansallisin varoin mm. Saaristomeren valuma-alueella. Parin hiljaisemman vuoden jälkeen kiinnostus ja levitysala ovat tänä vuonna nousseet. Myös rakennekalkilla ja puukuidulla pyritään vähentämään fosfori- ja eroosiokuormitusta. Voisiko myös niiden käyttöä tukea joissakin tapauksissa? Kipsin käyttöä on ehdotettu pakolliseksi, jolloin käytön kustannuksia ei voitaisi enää korvata viljelijälle. Kipsi on pääsääntöisesti peräisin vain yhdeltä toimijalta. Ilman kilpailua ja normin varmistaessa tasaisen kysynnän voidaan kysyä, mikä vaikutus tällä olisi kipsin hintaan ja miten kannattavuuden kanssa kamppailevat viljelijät pystyisivät normia noudattamaan.

Kohti valuma-aluekohtaista tarkastelua

Vesiensuojelutoimia tehdään hyvin laajalla alueella, mutta toimien tehokkuus vaihtelee kohteittain. Toimia tulisi kohdentaa entistä tarkemmin sinne, missä niiden kustannustehokkuus on paras. Lisäksi tulisi suosia toimia, joilla saavutetaan samalla muita ympäristö- ja ilmastohyötyjä. Parhaassa tapauksessa toimista on myös viljelijälle taloudellista hyötyä.

Kohdentamisessa auttaa valuma-aluesuunnittelu, jossa selvitetään yli sektorirajojen alueen vesienhallinnan tarpeet ja haasteet sekä etsitään kuormittavimmat kohteet ja ehdotetaan mahdollisia vesiensuojelutoimia. Kaikkien alueen toimijoiden kannattaa hyödyntää suunnitelmia omassa työssään. Mikäli tehtävä toimi koskettaa useaa tahoa, on tärkeää sopia yhdessä, miten toimenpide toteutetaan, ylläpidetään ja kustannukset jaetaan tasapuolisesti. Työhön tarvitaan ammattitaitoisia neuvojia, suunnittelijoita ja toimenpiteen käytännön toteuttajia, joista nykyisin on ainakin paikoitellen pulaa.

Saaristomeren valuma-alueella suunnitelmia on tehty mm. Saaristomeri-ohjelmassa. Ensi vuoden alussa aloittavan 8-vuotisen ACWA LIFE -hankkeen yhtenä tehtävänä on kehittää ja vakiinnuttaa valuma-aluesuunnittelua. Hankkeessa toteutetaan lisäksi konkreettisia vesiensuojelutoimia viidellä demonstraatioalueella, joista yksi on Mynälahden valuma-alue. MTK kannustaa alueen viljelijöitä ja metsänomistajia hyödyntämään laajamittaisesti hankkeen tarjoaman tuen vesiensuojelun tehostamiseksi, sillä toimenpiteiden tarve on jatkuvaa.

Vanhat korkeat fosforilannoitusmäärät murheena

Mineraalilannoitefosforin käyttö oli huipussaan 1970-luvulla. Vanhat fosforilannoitussuositukset ylittivät kasvien fosforin tarpeen, minkä seurauksena pelloille kertyi arviolta lähes 1 000 kg/ha fosforiylijäämä 2000-luvun alkuun mennessä. Tämä näkyy edelleen osalla pelloista kohonneina maan viljavuusfosforipitoisuuksina ja kasvaneena vesistökuormitusriskinä.

Fosforilannoitusrajat olivat aiemmin ympäristötuen ehdoissa, ja vuodesta 2023 alkaen fosforin käyttöä on rajoitettu kaikkia viljelijöitä koskevalla asetuksella. Sallittuun käyttömäärään vaikuttavat maan fosforipitoisuus, viljelykasvi ja satotaso. Rajoitukset ovat toimineet: Varsinais-Suomessa fosforitase (P pellolle - P pellolta) on laskenut runsaassa 30 vuodessa (1990–2023) 84 %. Vuosien 2010–2023 keskimääräinen tase oli 2 kg/ha. Negatiivisten fosforitaseiden seurauksena korkeimpien fosforiluokkien osuus on vähentynyt toivotusti. Huolestuttavaa on, että alhaisimpia fosforipitoisuuksia edustavien luokkien osuus on lisääntynyt. Maan fosforipitoisuuden tulee pysyä kohtuullisena, jotta kasvit pystyvät hyödyntämään annetut ravinteet ja muut kasvutekijät sadon tuottamiseen.

Lopuksi

Maatalouden vesiensuojelu koostuu useista toimenpiteistä, eikä yhtä kaikkialle sopivaa ratkaisua ole. Toimien onnistumiseen ja kuormitusriskin realisoitumiseen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Viljelijöiden aktiivinen vesiensuojeluote vie kuitenkin eteenpäin kohti puhtaampia vesiä. Vaikutukset näkyvät viiveellä, mikä vähentää myös viljelijöiden luottamusta siihen, tekevätkö he oikeita asioita. Tarvitaan säännöllistä vaikutusten seurantaa ja tutkimusta, jotta aktivisuus osataan kohdistaa oikein.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin