Maailma myllertää, se heijastuu myös Pohjolaan

Pulloposti 12
Ville Väyrynen
Kansanedustaja
Pohjoismaiden neuvoston presidentti

Suomi aloitti puheenjohtajuusvuotensa Pohjoismaiden neuvostossa tammikuun alussa poikkeuksellisen levottomassa maailmantilanteessa. Turvallisuuskysymykset ovat nousseet uudella tavalla myös pohjoismaisen yhteistyön ytimeen. Lähi-idän kriisit ja Venäjän sotaretket ovat pitäneet Eurooppaa jännityksessä jo vuosia, mutta viime aikoina katse on alkanut kääntyä myös pohjoiseen, Itämerelle sekä arktiselle alueelle.

Itämeri on pohjoismaalaisille enemmän kuin maantieteellinen rajapinta. Se on elintärkeä liikenneväylä, kaupankäynnin ja huoltovarmuuden selkäranka sekä yhteinen, herkkä ekosysteemi. Kylmän sodan päättyminen ja Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin sekä Natoon loivat alueelle vakautta, talouskasvua ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Samalla Venäjän demokratiakehitykselle asetettiin odotuksia, jotka osoittautuivat turhan optimistisiksi. Demokratian sijaan Venäjä valitsi diktatuurin ja imperialismin. Tämän päivän Venäjä varjostaa koko Itämeren aluetta ja etenkin sen turvallisuusympäristöä.

Itämeren turvallisuustilanne on muuttunut perustavanlaatuisesti. Yhteiset pelisäännöt ja ennakoitava toimintaympäristö eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Merikuljetukset, energiahuolto, kaapelit ja satamat ovat nousseet uudella tavalla strategisiksi kysymyksiksi. Itämeren merkitys alueen huoltovarmuuteen on valtava. Samalla meren tila on entistä haavoittuvampi ympäristöuhille, päästöille ja onnettomuusriskeille. Turvallisuus ja ympäristö eivät ole toisistaan irrallisia. Ne kytkeytyvät Itämeren alueella vahvasti toisiinsa.

Tässä tilanteessa pohjoismaisen yhtenäisyyden merkitys korostuu. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole ulko-, turvallisuus- tai puolustuspoliittista mandaattia, mutta sen poliittinen sekä symbolinen voima on huomattava. Neuvoston jäseninä on yhteensä 87 parlamentaarikkoa kaikista kahdeksasta maasta. Vuonna 1952 perustettu neuvosto on maailman vanhin alueellinen parlamentaarinen yhteistyöelin, ja sen perusajatus on ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Pohjolassa seisotaan yhdessä myös silloin, kun maailma ympärillä horjuu. Kriisiaikoina se on entistä tärkeämpää.

Yhtenäisyys näkyy konkreettisesti siinä, että Pohjoismaiden neuvostossa ovat täysipainoisesti mukana myös Grönlanti, Färsaaret ja Ahvenanmaa. Itsehallintoalueiden tasavertainen asema ei ole muodollisuus, vaan pohjoismaisen yhteistyön ydintä. Juuri nykyisen kuohunnan keskellä se on erityisen tärkeää. Yhdysvaltojen viimeaikainen, aiempaa aggressiivisempi kiinnostus Grönlantia kohtaan muistuttaa arktisen alueen kasvavasta geopoliittisesta merkityksestä. Samalla se korostaa sitä, miksi Pohjoismaiden on puhuttava yhdellä äänellä.

Vaikka Pohjoismaiden neuvostolla ei ole turvallisuuspoliittista päätösvaltaa, sen viesti on silti selkeä. Pohjoismaat seisovat yhtenäisenä Grönlannin rinnalla. Yksikään Pohjolan osa ei jää yksin suurvaltojen intressien puristuksessa. Tämä pohjaa pohjoismaisen yhteistyön pohjimmaiseen ideaan. Samalla se on viesti niin Pohjolan alueelle kuin ulospäin.

Sama yhtenäisyys näkyy Ukrainan tukemisessa. Ukrainalaisten käymä sota ei koske vain heidän omaa isänmaataan, vaan koko Euroopan turvallisuusjärjestystä. Sen vaikutukset ulottuvat myös Itämerelle, huoltovarmuuteen ja alueen vakauteen. Pohjoismaissa tämä on ymmärretty, ja tuki Ukrainalle on ollut johdonmukaista ja näkyvää. Sen tulee jatkua kaikissa muodoissaan, niin kauan kuin tarpeelliseksi katsotaan.

Arktinen alue, Pohjola ja Itämeri muodostavat yhä tiiviimmän kokonaisuuden, jossa turvallisuus, ympäristö ja yhteistyö ovat erottamattomia. Viestin tulee olla selvä: näinä aikoina pohjoismainen yhtenäisyys ei voi näkyä vain juhlapuheissa. Sen on oltava rohkeaa, kirkasta ja johdonmukaista.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin