Lähivuosien Itämeri - Merimiinoja vai kukoistavia kauppareittejä?

Pulloposti 25
Mika Hentunen
Ylen Nato-erikoistoimittaja

Vahtiupseerin komentosillalle hälyttämä kapteeni kaivaa esiin kiikarin. Kapteeni tarkentaa useamman kerran, koska tietää mitä seurauksia hälytyssoitolla on. Aluksen lipuessa lähemmäksi kapteeni varmistuu vaarasta, johon ei koskaan uskonut törmäävänsä. Vaahtoavissa aalloissa kelluva pallo on laivareitille ajautunut kosketusmiina.

Tällainen kauhukuva on tullut astetta mahdollisemmaksi Suomenlahdella. Se toteutui viime vuoden keväänä Mustallamerellä, missä Turkin merivoimat teki vaarattomaksi kolme merimiinaa. Ne kelluivat 160 kilometrin päässä vilkkaalta Bosporinsalmelta eikä niitä räjäytetty, mutta pelkkä uutinen niistä aiheutti suuria taloudellisia vahinkoja.

Turkin ulkomaankauppa lamaantui muutamaksi viikoksi. Meriliikenteen vakuutusmaksut nousivat kaikkialla maailmassa, Mustallamerellä pilviin saakka. Laivayhtiöiden tiedetään pulittaneen jopa viisi miljoonaa dollaria yhdestä Bosporinsalmen eli Euroopan ja Aasian solmukohdan läpäisystä.  

Nordstream-kaasuputken räjähdykset viime syksynä lisäsivät huolta Itämeren turvallisuudesta. Räjähdykset tapahtuivat Tanskalle kuuluvan Bornholmin saaren lähettyvillä talousvyöhykkeellä, joka ei ulotu minkään Itämeren valtion aluevesille. Talousvyöhykkeelle saa kuka tahansa mennä sukeltelemaan, mikä vaikeuttaa lopullisen syyn ja syyllisten selvittämistä.

Venäjä voi lähettää alueelle sotalaivan rikkomatta kenenkään oikeuksia. Kansainvälisen merialueen sulkeminen venäläisiltä tai pelkästään heidän liikkumisensa häiritseminen sillä olisi sotatoimi Venäjää vastaan. Toisaalta Venäjä saa pitää sotaharjoituksia omilla vesillään häiritsevän lähellä Suomea. Eikä vastapuolikaan kainostele: Suomenlahden yllä maaliskuussa lentänyt Yhdysvaltain B-52 -pommikone teki kaarroksen lähellä Venäjälle kuuluvaa Suursaarta. 

Myös Kiina tai mikä tahansa muu valtio voi lähettää jatkossakin aluksiaan Itämerelle, joten puheet tulevasta Naton sisämerestä ovat liioiteltuja. Itämeren merkitys näyttää lähivuosina kasvavan niin sotilaallisesti kuin taloudellisesti. Venäjä, EU, Yhdysvallat ja Kiina haluavat kaikki varmistaa jonkinlaisen jalansijansa alueella.

Venäjä on tärvellyt suhteensa naapurimaihin. Vientikauppa on sille kuitenkin elintärkeää. Viennin osuus Venäjän bruttokansantuotteesta on noin kolmannes. Öljyn ja maakaasun osuus oli 2022 yli puolet Venäjän viennistä, ja tuon osuuden odotetaan kasvavan lisää. Aiemmin EU-maihin suuntautunut Venäjän vienti on romahtanut ja kääntynyt Kiinaan, muualle Aasiaan ja Lähi-itään. Itämeren väylät pysyvät kuitenkin elintärkeinä Venäjälle, niin kaupallisesti kuin strategisesti. Kelluva kosketusmiina Suomenlahdella olisi taloudellisesti kova isku myös Venäjälle.

Venäjän talouden odotetaan heikkenevän lähivuosina budjettialijäämän kasvaessa ja öljyrahastojen tyhjentyessä. Auttavan kätensä tarjoaa silloin mahdollisesti Kiina. Kauppa edellä maailmaa valloittava Kiina ei näytä tyytyvän sivustakatsojan rooliin Itämerellä. Se sai neuvoteltua viime syksynä volyymiltaan vähäisen, mutta strategisesti tärkeän kaupan Hampurin sataman konttiterminaalista. Kiinan valtionyhtiö Cosco osti 25 prosentin osuuden siitä. 

Kiinan suhde Itämeren maihin on ongelmallinen. Hongkongin demokratiamielenosoituksia avoimesti tukeneella Liettualla ja Kiinalla ei ole ollut muutamaan vuoteen edes diplomaattisuhteita. Liettua on kuitenkin vähäinen tekijä Saksan rinnalla. Saksalaisten autojättien ja maan muun raskaan teollisuuden riippuvuus kiinalaisista on niin suuri, ettei ole ihme, että liittokansleri Olaf Scholzin hallitus on ollut muita Itämeren maita varovaisempi Pekingiä kritisoidessaan.

Noin 40 prosenttia Saksan bruttokansantuotteesta on viennistä ja Kiina on maan suurin kauppakumppani. Vaikka Saksa on ottanut oppia ongelmallisesta Venäjä-suhteestaan ja pyrkii vähentämään riippuvuuttaan myös Kiinasta, se joutuu tasapainoilemaan kiinalaisten, EU:n ja amerikkalaisten intressien välillä vielä pitkään.

Näkymä Itämerelle on siis jatkossa vähintäänkin monenkirjava, pahimmillaan sekava. Suomenlahdelle saapuvat kauppalaivat kiertänevät kuitenkin mieluummin 250-metrisen Yhdysvaltain maihinnousutukialuksen kuin kelluvan merimiinan.

Kirjoittaja aloittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtajana kesäkuussa 2023.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin