Lähitulevaisuus yliarvioidaan, Itä-Suomi aliarvioidaan

Pulloposti 40
Markus Hirvonen
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja

Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan, sanoitti professori Osmo A. Wiio niin sanotun tulevaisuuslakinsa joskus kauan aikaa sitten. Tämä paljon siteerattu huomio tavastamme suhtautua muutokseen ja kehitykseen alkaa tuntua ylioppilasjuhlissa letkautetulta tekoviisaudelta, kun miettii vaikkapa tämän vuoden käänteitä maailmalla.

Lähitulevaisuuden yliarvioinnista voi nykyään yhä harvemmin ketään syyttää eli tuskinpa hätiköit, vaikka odotat välittömiä ja suuria muutoksia sanotaan nyt vaikka USA:n presidentinvaalien jälkeen.

Toisaalta Wiion laki olisi pitänyt pitää paremmin mielessä väestönkehityksen kohdalla, siinä olemme sortuneet kaukaisen tulevaisuuden aliarviointiin. Syntyvyysennusteisiin suhtautuminen on ollut aina mallia pää pensaaseen ja megatrendejä on pidetty pilkkanaan, mutta yhtäkkiä heti nyt onkin tiukka paikka, kun lapsia syntyy yhtä vähän kuin nälkävuosina. Mielenkiintoista on, että toiset reagoivat tilanteeseen esittämällä synnytystalkoita (päinvastainen vaikutus) ja toiset laittaisivat maahantulon entistä vaikeammaksi (pidot paranee, kun väki vähenee?).

Kehittäjä sanoisi, että katsetta on pidettävä koko ajan menneessä, tässä hetkessä ja tulevassa. Näin rajamaakunnan edustajana toivon myös, että katsetta käännettäisiin piirun verran itään. Itä-Suomen potentiaalia, tulevaisuutta, aliarvioidaan.

Tätä kirjoittaessa mediat uutisoivat, että perinteikäs joensuulainen betonifirma Lakan Betoni ottaa käyttöön startup-yritys Carbonaiden – joensuulainen sekin – kehittämän menetelmän, joka vähentää betonin ilmastopäästöjä. Ajatella, myyttisessä Pohjois-Karjalassa, Kolin ja karjalanpiirakan maakunnassa, keksitään sitoa hiilidioksidia sementtiin, tuohon globaaliin ilmastopahikseen.

Pohjois-Karjala ei ole pysähtynyt, vaikka raja-aita on katkaissut yhden ilmansuunnan. Kehitämme tieteellistä huipputeknologiaa, kuten fotoniikkaa sekä uusia liiketoimintamalleja, jotka yhdistävät luonnon ja digin. Entisten teollisuustaajamien tyhjät näyteikkunat eivät ole Itä-Suomen kuva. Kuvastamme löytyy startuppeja, koulutuskeskittymiä ja yhteisöjä, jotka eivät luovuta. Juuri nyt tehtävät panostukset yhteisöihin, koulutukseen ja kestävään yrittäjyyteen voivat aikanaan osoittautua ratkaiseviksi jopa koko maan menestymiselle.

Meiltä kysytään usein, että pelottaako asua siellä rajanpinnassa. Ei pelota. Tässä sotapuheen ajassa täytyy muistaa, että turvallisuudessa ei ole pelkästään kyse sotakoneiden liikkuvuudesta, rajavalvonnasta tai pelotevaikutuksesta. Turvallisuus on sitä, kokeeko ihminen olevansa osa jotakin ja uskaltaako nuori unelmoida. Meillä lähdetään ihan perusteista eli siitä, miten kohtaamme toisemme. Hakisimme pohjoiskarjalaiselle hyväntahtoiselle jutustelulle nimisuojaa, mutta emme viitsi kuormittaa EU:n virkakoneistoa. Mutta tarjoamme mielellämme koko Euroopalle uuden turvallisuusajattelun kulmakiven: kuvittele alue, jossa yhteisö on paras puolustus ja unelma paras strategia.

Itä-Suomen maakunnat tarvitsevat nyt tulevaisuususkoa. Emme tarvitse lisää työryhmiä, ohjelmia ja tsemppiviestejä, vaan tekoja, jotka kertovat, että koko Suomi haluaa, että idässä on tilaa elää ja kasvaa. Tarvitsemme samat edellytykset, jotka ovat auttaneet muut maakunnat menestyksen tielle. Miksi Itä-Suomen pitää perustella erikseen, että myös täällä tarvitaan toimivia liikenneyhteyksiä, vahvempaa sähkönsiirtoverkkoa ja valtion selkänojaa?

Todellinen aluekehitys ei suostu näkemään syrjäseutuja hylättävänä taakkana. Harva asutus, pitkät välimatkat ja pohjoiselle ilmasto ovat ja pysyvät. Ratkaisujen onkin lähdettävä näistä realiteeteista. Erityisyys pitää valjastaa voimavaraksi ja eduksi.

Suomessa ei ole nähty reaalista talouskasvua lähes kahteen vuosikymmeneen. Onko katse ollut liian tiukasti suurissa keskuksissa? Nyt voisi suunnata huomion sinne, mistä kasvua ei ole totuttu etsimään.

Itäisen Suomen tulevaisuutta ei pidä aliarvioida. Se voi olla koko maan uudistumisen avain. 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin