Kuka pelastaisi Saaristomeren?

Pulloposti 76
Jussi Orell
Vastaava päätoimittaja
Turun Sanomat

Seuraavat eduskuntavaalit käydään huhtikuussa 2023. Kuten aina, uudelle hallitukselle on sen kokoonpanosta riippumatta rahoitustoiveita laidasta laitaan. Hyviä kohteita on jälleen jonossa huomattavasti enemmän kuin jaossa olevaa rahaa. Erityisen hankalan tilanteesta tekee valtion velkaantumisen kiihtyminen viime vuosina. Tätä kirjoitettaessa marraskuussa 2022 näytti siltä, että Suomi velkaantuu ensi vuonna ainakin 8,1 lisämiljardilla. Yhtenä, mutta ei ainoana, syynä velkavauhdin kiihtymiseen ovat koronapandemia ja Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan seurauksena syntynyt energiakriisi ja yleinen talouden epävarmuus. Pahimpana uhkakuva leijuu näkymä, jossa kohoavia korkomenoja jouduttaisiin rahoittamaan lisävelalla. Kierre olisi tällöin valmis.

Turun Sanomat ja Salon Seudun Sanomat selvittivät varsinaissuomalaisten tuntoja lähestyvien vaalien keskeisimmistä alueellisista kysymyksistä Taloustutkimuksella syyskuussa teettämällään mielipidekyselyllä. Internetpaneelina toteutettuun kyselyyn vastasi yli 1 200 äänestysikäistä alueen asukasta. Tärkeimmäksi alueelliseksi asiaksi seuraavalla hallituskaudella nousi Saaristomeren suojelu, jonka nosti kärkihankkeeksi lähes 40 prosenttia vastaajista. Paljon esillä ollut nopea junayhteys Helsinkiin eli ns. Tunnin juna arvioitiin vasta kolmanneksi keskeisimmäksi kohteeksi, mikä yllätti ainakin kolumnin kirjoittajan. Sen ja Saaristomeren väliin kiilasi Turun kansallisen lääkekehityskeskuksen rahoituksen turvaaminen, jonka merkitystä ei toki sovi vähätellä.

Sekä Saaristomeri että Tunnin juna kuuluvat myös Turun kaupungin ja Varsinais-Suomen liiton hallitusohjelmatavoitteisiin ja hyvä niin. Hankkeita ei pidä asettaa vastakkain, vaan molemmille pitää lobata tarvittava rahoitus. Saaristomeri-ohjelman ja maatalouden vesiensuojelun tiekartan toteutuksen on arvioitu vaativan noin 18 miljoonan euron vuotuisen rahoituksen vuosina 2022–2027. Keskeisenä tavoitteena on saada Saaristomeri pois Itämeren suojelukomission mustalta listalta.

Saaristomerellä riittää vaalien alla kavereita myös päättäjien puheissa. Merialueen heikko tila tunnistetaan ja tunnustetaan laajalti, mutta tästä on vielä matkaa siihen, että aidosti vaikuttaviin toimenpiteisiin kanavoidaan riittävästi rahaa. Yksittäisistä, sinänsä kunnianhimoisista hankkeista pitäisi päästä laajoihin kokonaisuuksiin, jotka vaativat toteutuakseen korvamerkittyä tukea. Esimerkiksi 2023 budjetissa Saaristomerelle kohdennettu reilun kolmen miljoonan euron rahoitus jää miljoonakaupalla tavoitellusta tasosta. Keväällä 2022 julkaistun selvityksen mukaan tavoitteiden mukainen ravinnekuormituksen vähentäminen vaatisi julkista tukea jopa 20–25 miljoonaa euroa vuosittain. Professori, rehtori emeritus Kalervo Väänänen listasi selvityksessään rahoitustarpeiden lisäksi konkreettisia toimenpiteitä suojelun tehostamiseksi. Päättäjien ja viranhaltijoiden kannattaa tutustua niihin ja ottaa tehokkaimmat käyttöön. Hallitusohjelmaa aikanaan laadittaessa ei riitä, että Varsinais-Suomessa ollaan yhtä mieltä Saaristomeren tarpeista, vaan myös muista vaalipiireistä tulevat neuvottelijat on kyettävä vakuuttamaan siitä, että kyse on koko Suomen hankkeesta. Lobbaaminen ei saa silloin olla ruma sana.

Rahaa on jaossa jo nyt, mutta ongelmana on sen pirstaleisuus. Esimerkiksi peltojen kipsikäsittelyyn osoitetut miljoonat ovat osa vesiensuojelun tehostamisohjelmaa. Ympäristöministeriö lähtee siitä, että kun kaikkien toimijoiden rahoitukset lasketaan yhteen, pelastusohjelman vaatimat 18 miljoonaa vuodelle 2023 ovat koossa.

Rahaa on jaossa muun muassa kansallisen maataloustukijärjestelmän sekä kansallisten ohjelmarahoitusten, kuten ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman kautta. Se, päätyvätkö varatut rahat Saaristomeren hyväksi, riippuu kuitenkin siitä, miten esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö rahojaan kohdentaa.

Koko Itämeren alueen merkitys on noussut julkisessa keskustelussa uudelle tasolle Venäjän Ukrainassa käynnistämän sodan vuoksi. Turvallisuuspoliittisten jännitteiden kohoamisesta on puhuttu kauan, mutta helmikuu 2022 muutti tilannetta dramaattisesti. Viimeistään kaasuputkien räjäytykset tekivät selväksi, että Nord Stream -hankkeen luvitus on ollut muutakin kuin ympäristökysymys. Vaikka turvallisuuspoliittiset näkökulmat ovat juuri nyt keskiössä, merellisen ympäristön tilaan liittyviä huolia ei saa unohtaa, sillä löydämme ne edestämme joka tapauksessa.

Saaristomeren puolesta on kampanjoitu Varsinais-Suomessa viime aikoina ahkerasti sekä julkisuudessa että taustalla. Se on hyvä, sillä kyse ei ole siltarumpupolitiikasta vaan ainutlaatuisen merialueen tulevaisuudesta. Jos asiasta ei saada riittävän selkeitä ja velvoittavia kirjauksia tulevaan hallitusohjelmaan, seuraava tilaisuus voi tulla vasta neljän vuoden kuluttua. Se olisi kovin pitkä aika.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin