Pulloposti
Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).
21.2.2023 9.00
Kriisiaika korostaa Itämeren alueen yhteistyön merkitystä
Pulloposti 15
Esa Kokkonen
Suomen Itämeri-instituutin johtaja
EU:n Itämeri-strategian innovaatiot-politiikka-alan pääkoordinaattori

Jos jo 1990-luvulla alkanut hyvän sään Itämeri-yhteistyöagenda kesti 2010-luvun haasteet, keväällä 2020 alkanutta koronapandemiaa se ei enää kestänyt. Korona oli ’likainen valkoinen joutsen’, joka yllätti globaalisti siksi, että uskoimme kaiken loppujen lopuksi jatkuvan entiseen malliin, ja koska saatuun tietoon tai varoitusmerkkeihin reagoitiin liian hitaasti. Korona herätti uudella tavalla resilienssiin ja digitaalisuuteen Itämeri-yhteistyössäkin. Vielä enemmän ja suoremmin kuin koronasta, varoitusmerkkejä oli riittävästi näkyvillä Itämeren alueellakin siitä, mitä lopulta tapahtui helmikuussa 2022 (vaikkakin ennus- ja varoitusmerkkejä vielä huomattavasti rajummin). Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan ja sen geopoliittiset sekä energia- ja muut taloudelliset seuraukset, humanitaarisista seurauksista puhumattakaan, oli todella likainen joutsen, joka lopulta muutti Itämeren alueen 30 vuotta kestäneen yhteistyöagendan.
Muutos ei kuitenkaan tarkoita lannistumista ja pessimististä yhteistyöagendaa tai jopa Itämeri-yhteistyön kriisiytymistä ja lamaantumista isojen eksistentiaalisten turvallisuushuolien keskellä. Samoin kuin yleisellä tasolla - näkyen yhtenäisessä pakotepolitiikassa, aseavussa ja muussa tuessa Ukrainalle sekä irtautumisessa venäläisestä fossiilisesta energiasta - Venäjän hyökkäyssota on vahvistanut eurooppalaista yhteistyötä, se on tehnyt myös Itämeren alueen yhteistyöstä tärkeämpää kuin kertaakaan 1990-luvulla alkaneella alueen yhteistyön uusimmalla aikakaudella. Kyllä, agenda ja painopisteet eivät ole samanlaiset kuin vuonna 2019, ja muutoksen ajureina toimivat sota ja kriisit, mutta niissä on tunnustettu alueen yhteistyön merkitys uudella tavalla ja uudessa tilanteessa ja ymmärretty yhteistyörakenteiden ja viime vuosikymmeninä rakennetun luottamuksen ja yhteisymmärryksen arvo. Samoin on ymmärretty yhteistyöpanostusten vaikuttavuuden kiireellisyys – erityisesti se, kuinka vihreää ja digitaalista siirtymää voidaan vauhdittaa Itämeren alueen yhteistyön kautta.
Kriisit korostavat Itämeren alueen niukkojen resurssien sekä vahvan mutta
globaalin kilpailun kannalta pienissä yksiköissä toimivan osaamisen tehokasta ja
innovatiivista yhdistämistä. Alueen arvoketjuja vaikkapa kierto- ja
biotaloudessa ja niiden kytkeytymistä eurooppalaisiin arvoketjuihin on syytä
vahvistaa. Digitaalisessa taloudessa rajat ylittävine palveluineen Itämeren alue
voi olla eurooppalainen suunnannäyttäjä. Alueen vahvat yhteistyöverkostot ja
EU:n Itämeri-strategia tarjoavat myös toimivan alustan EU:n ilmastomissioiden
toimeenpanoon. Kaupunkien ilmastomissioon Itämeren alueelta kuuluvat
edelläkävijäkaupungit (Suomesta Espoo, Helsinki, Lahti, Lappeenranta, Tampere
ja Turku) voivat koordinoida ja toteuttaa yhteisiä ilmastotoimia ja rakentaa
myös yhteisiä Euroopan laajuisia hankkeita. EU:n ohjelmakauden 2021-2027 rahoitusohjelmissa
kuten Itämeren alueen Interreg -ohjelmassa on reagoitu uuteen tilanteeseen.
Hankkeilla haetaan nopeampaa vaikuttavuutta. Ukrainan tukemiseen ja
Ukraina-yhteyksien rakentamiseen panostetaan. Itämeri-strategian innovaatiot-politiikka-ala
vauhdittaa omalta osaltaan Itämeren alueen uuden yhteistyöagendan toimeenpanoa
tiiviissä yhteistyössä rahoitusohjelmien ja strategian muiden toimijoiden
kanssa.
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei
välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
Lisää aiheesta
Ota yhteyttä
- Terhi Luukkainen, viestintäpäällikkö