Kansainvälisten yhteyksien Itämeri

Pulloposti 69
Mika Vuorinen
Valmiusjohtaja
Liikenne- ja viestintäministeriö

Asuimme lapsuuteni kesät Turun Ruissalon luonnonkauniilla saarella. Pieni vene rannassa, laituri ja laiturisauna. Muistan hyvin ne varhaiset aamut, kun pääsin paikallisen kalastajan mukana tyhjentämään silakkarysiä. Muistoissani kuva kesistä, jotka kuluivat uiden, kalastellen ja puissa kiipeillen. Meri oli läsnä koko ajan.

Isäni ei ollut millään lailla sinut tekniikan kanssa. Kun meille 1970-luvun lopulla hankittiin perämoottori, se oli täysin minun valtakuntaani. Olin alle 15-vuotias, kun käytännössä aloin kokea Itämeren yhteytenä horisontin taakse. Maailmani laajeni Airistolta ympäröivään rannikkoalueeseen.

Nyt asumme puolisoni kanssa vuoden ympäri Paimionlahden rannalla. Merta seuraan ja havainnoin jatkuvasti. Lapsuuden kesiin verrattuna vesi on samentunut. Tietyt kalat, kuten kampelat, ovat kadonneet rannikkovesiltä. Meduusoja ei enää rannikkovesissä näy. Olen huomannut myös positiivisia asioita ihan lähiaikoina. Rakkolevä on palannut. Ainakin kalaverkkoihin sitä on taas ilmaantunut.

Työssäni tarkastelen Itämerta toisesta näkökulmasta. Näen Itämeren alueena, joka luo yhteyksiä, mutta toisaalta asettaa vaatimuksia varautumiselle.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) on valtioneuvoston periaatepäätös, joka ohjaa hallinnonalojen varautumista. Strategiassa määritellään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, Ne ovat perusasioita, joiden jatkuvuus on varmistettava kaikissa olosuhteissa.

Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) hallinnonalan vastuulla on sähköisten viestintäpalvelujen käytettävyyden ja saatavuuden varmistaminen. Selkokielellä tämä tarkoittaa vastuuta siitä, että välttämättömät tietoliikenneyhteydet toimivat kaikissa olosuhteissa niin maan rajojen sisällä kuin kansainvälisesti.

Koronapandemia oli tietoliikenneyhteyksille melkoinen testi. Koulut siirtyivät etäopetukseen ja valtava joukko ihmisiä etätyöhön. Yhteydet toimivat, vaikka liikenteen määrä kasvoi merkittävästi. Kiitos toimivista yhteyksistä kuuluu luotettaville teleoperaattoreille. Taustalla on pitkäjänteinen työ lainsäädännön, ohjeistuksen ja valvonnan osalta.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan herätti monia toimijoita arvioimaan kriittisiä toimintojaan ja niihin liittyviä kansainvälisiä yhteyksiä. Merkittävä osa näistä yhteyksistä kulkee Itämeren pohjassa. Vedenalaisen infrastruktuurin haavoittuvuudesta saimme muistutuksen lokakuussa 2023, kun Balticconnector-kaasuputki vaurioitui ja yksi Suomen ja Viron välisistä tietoliikennekaapeleista vioittui. Sinänsä merikaapelin vioittuminen ei ole tavatonta. Aika ajoin niitä alusten ankkuroitumisen tai jonkun muun syyn johdosta vaurioituu. Korjaustoimenpiteiden käynnistäminen on melko rutiininomaista toimintaa.

On hyvä, että jo ennen lokakuun tapatumia, toiminnan jatkuvuus ja huoli kansainvälisten tietoliikenneyhteyksien häiriöistä ovat nousseet varautumiskeskustelun agendalle. LVM:n hallinnonalalle on esitetty usein kysymyksiä siitä, mitä yhteyksien turvaamiseksi on tehty. Toimialan Laki sähköisen viestinnän palveluista on mielestäni poikkeuksellisen hyvin laadittu. Se määrittelee tarkasti muun muassa teknisiä vaatimuksia yhteyksille, niiden rakennustavalle ja niihin liittyville tiloille. Se asettaa myös varautumisvaatimukset palveluja tuottaville teleyrityksille. Mahdollisuutta häiriöihin ei voida kokonaan poistaa. Yhteyksien tarvitsijoiden on pidettävä tämä mielessä ja varauduttava häiriöihin. Jatkuvuuden hallinta on huomioitava omassa toiminnassa. Se on myös huomioitava tilaajan ja tuottajan välisissä sopimuksissa.

Teleyritykset haluavat liiketoimintansa jatkuvuudenkin vuoksi varmistaa kriittiset ulkomaanyhteydet. Siksi niillä on useampia varmentavia yhteyksiä niin maalla kuin meressä. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom tukee häiriötilanteisiin varautumista ja tilanteiden ratkomista. Konkreettinen esimerkki on häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmä (HÄTY). Sen tehtävänä on yhteistyössä teleyritysten, sähköyhtiöiden, urakoitsijoiden ja viranomaisten kesken varautua ennalta erilaisiin häiriötilanteisiin. Kun häiriöitä on, ryhmä varmistaa, että vikojen korjaus tapahtuu sujuvasti.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) asettaa vaatimuksia LVM:lle myös liikennepalvelujen käytettävyyden ja saatavuuden varmistamisen osalta. Tämä vaatimus liittyy oleellisesti Suomen ulkomaankaupan sujuvuuden ja häiriöttömyyden varmistamiseen. Siihen, että niin meri-, maa- kuin ilmaliikenne toimii kaikissa olosuhteissa.

Yli 95 prosenttia Suomen viennistä ja tuonnista kulkee nyt merikuljetuksin. Kuljetusvirrat ovat kokonaisuus, jossa yhdistyy meriväylien käytettävyys, satamien toimintakyky ja maayhteydet satamista eteenpäin.  Kokonaisuutta on tarkasteltava sekä liike-elämän että sotilaallisen liikkuvuuden näkökulmista. Vaikka vivahde-eroja on, näkökulmat eivät yleensä ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ja sen ruotsalainen Trafikverket allekirjoittivat jo viime vuosikymmenellä yhteistyömuistion (MOU), jonka pohjalta on tehty yhteistä suunnittelua siitä, miten erilaiset vaihtoehtoiset liikenneratkaisut voitaisiin erilaisissa kriiseissä järjestää. Yhteistyössä ovat mukana myös Väylävirasto sekä Huoltovarmuuskeskus.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei vähentänyt näiden suunnitelmien merkitystä. Pohjoismainen näkökulma on laajentunut ja yhteistyön merkitys on korostunut.  Norjan ja Tanskan osallistuminen on nostanut esiin uusia vaihtoehtoja ja näkökulmia. Suosittelen lukemaan Olli Pohjanvirran kolumnin (Pulloposti 16, 2024), jossa hän kuvaa logistiikkaketjujen tarpeita ja niihin liittyviä liikenneinfran kehitystarpeita. Kun katson pohjoismaista yhteistyötä, näen että parhaillaan ollaan tekemässä useita asioita, joilla vastataan Ollin esiin nostettuihin huoliin.

Tarvitsemme keskustelua ja sitä kautta syntyvää ymmärrystä Itämerestä eri näkökulmista. Näistä tässä kirjoituksessa koskettelin muutamia. Aiheita Itämeren ja turvallisuuden ympärillä riittää. Oman työni näkökulmasta sellaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutokseen, talvimerenkulkuun ja tuulipuistojen sijoittumiseen liittyvä kokonaisuus. Mutta siitä kirjoittelen ehkä myöhemmin.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin