Pulloposti
Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).
Kaapelituhot harvenneet mutta varjolaivasto uhkana edelleen
Pulloposti 73
Johannes Koskinen
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
Suomen viranomaiset saivat kansainvälistä kiitosta ripeästä
toiminnasta, kun viime jouluna pysäytettiin telekaapeleita katkonut Eagle
S -alus ja käynnistettiin laaja rikostutkinta. Muutaman viikon välein paljastui
neljä tapausta, joissa raskasta ankkuria laahaten vahingoitettiin tärkeitä
meren pohjan kaapeli- ja putkiyhteyksiä pohjoisen Itämeren alueella.
Torjuntatoimia tehostettiin rantavaltioissa, EU:ssa ja Natossa – ja alkuvuoden
jälkeen vastaavat tuhotyöt harvenivat.
Lokakuun alussa Helsingin käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa käsitellä Eagle S:n rikosjuttua. Päätöksessä katsottiin, että Suomi voidaan katsoa väitettyjen rikosten tekopaikaksi. Oikeus kuitenkin joutui arvioimaan, rajoittiko sen toimivaltaa joku kansainvälinen sopimus, tässä tapauksessa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus. Käräjäoikeuden mukaan syyttäjän esittämät rikokset ovat tapahtuneet Suomen talousvyöhykkeellä, mutta Eagle S -alukseen ja sen miehistöön kohdistuneet esitutkintatoimet aloitettiin Suomen aluevesillä. Käräjäoikeuden mukaan, koska väitetyt rikokset on tehty ennen aluksen saapumista Suomen aluevesille, ei Suomen rikosoikeuden soveltamisala voinut perustua aluemerta koskeviin oikeusohjeisiin.
Eagle S:n tapaus osoittaa, miten hankalia tapauksia merellä tapahtuvat kaapeli- ja kaasuputkien vahingoittamiset ovat oikeudellisesti. Rikoksia tapahtuu aluevesien ulkopuolella, mutta tutkinta ja rikosvastuun toteutuminen on perin hankalaa lainkäyttövallan sopimusjärjestelyistä johtuen. Kansainvälisen oikeuden muuttaminen taas on erityisen haastavaa tilanteessa, jossa valtioiden välinen luottamus on niin vähissä kuin nyt. Kansainvälistä ja EU-sääntelyä on kuitenkin välttämätöntä paikata sabotaasitekoja vastaan.
Kansallisesti on kiireellisiä lainsäädäntötehtäviä. Rajavartiolaitokselle tulisi laajennettu talousvyöhykkeen ja sen kriittisen infrastruktuurin valvonta- ja suojaamistehtävä toimivaltoineen. Puolustusvoimien virka-avusta rajavartiolaitokselle talousvyöhykkeellä tarvitaan myös säännökset. Liputtomien alusten tarkastusoikeus aluevesien ulkopuolella tulee säätää merioikeussopimuksen mahdollistamin tavoin.
Varjolaivat vaarantavat
Varjolaivastona pidetään säiliöaluksia, jotka kuljettavat venäläistä öljyä pakotteiden vastaisesti ja ovat useimmiten vanhoja ja teknisesti heikkokuntoisia. Laivojen vakuutusturva on puutteellinen, samoin miehistön osaamistaso ja Itämeren olosuhteiden tuntemus. Nimelliset omistajayhtiöt vaihtuvat tiuhaan niin kuin lippuvaltiotkin.
Varjolaivaston avulla Venäjä kiertää pakotteita. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tavoin kiihdyttänyt toimiaan Venäjän varjolaivastoa vastaan. Vastatoimia varten EU:ssa luetteloituna on yli 550 alusta.
Perinteisesti aluksen lippuvaltio on vastannut sen turvallisuudesta. Nyt varjolaivaston alukset vaihtavat helposti nimeä ja lippuvaltiota, ja näin piilottavat alkuperäänsä. Ilman lippuvaltiota seilaavat alukset ovat erityisen ongelmallisia, koska jos alus ei kuulu minkään lainkäyttöalueen piiriin, se on myös vakuutusturvan ulkopuolella.
Venäjän harjoittama elektroninen häirintä, huonokuntoiset alukset ja kokematon miehistö lisäävät vakavan öljyonnettomuuden riskiä Suomenlahdella. Suurimmat vaarat liittyvät talveen. Valtaosa venäläistä öljyä kuljettavista varjoaluksista ei ole jäävahvistettuja eikä niiden miehistöillä ole kokemusta jääolosuhteista. Tämä yhdistettynä matalaan ja haastavaan merialueeseen lisää onnettomuuden riskiä.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan varjolaivasto on mullistanut koko perinteisen merenkulun sääntöjä Itämerellä.
Aiemmin vanhat tankkerit päätyivät romutettaviksi, nyt ne päätyvät erilaisten kyseenalaisten toimijoiden käyttöön ja kuljettavat pakotteiden alaista öljyä Itämerellä. Suurimpia tankkereita ei romutettu pariin vuoteen juurikaan sen jälkeen, kun varjolaivasto alkoi liikennöidä Itämerellä (vuonna 2022). Venäjälle asetettujen pakotteiden myötä tankkerien kysyntä kasvoi, mikä nosti käytettyjen alusten hintoja. Tankkerin myynti varjolaivastolle voi tuplata siitä saatavan hinnan.
Varjelusta kaipaamme tulevanakin talvena – ja tekoja turvallisuutemme puolesta.
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
Lisää aiheesta
Ota yhteyttä
- Terhi Luukkainen, viestintäpäällikkö