Joulurauha vai sota joulusta

Pulloposti 83
Juha Meriläinen
TT, dosentti
Helsingin yliopisto

Yksi vuoden katsotuimpia televisiolähetyksiä Yleisradion kanavilla on jouluaattona Turun Vanhalla Suurtorilla kuvattava joulurauhanjulistus. Kyse on vanhasta pohjoismaisesta perinteestä, jonka merkitys on vuosisatojen mittaan muuttunut. Keskiajalla joulurauha oli Ruotsin valtakunnassa niin sanottu kuninkaanrauha, jonka aikana tehdyistä rikkomuksista annettiin ankarampia rangaistuksia kuin muulloin. Nykyisin kyse on enää perinteestä, mutta perinteen merkityksestä kertovat yhtäältä sen suosio ja toisaalta sen pitkä ajallinen kaari: Turussa on luettu joulurauhanjulistuksia lähes katkeamatta jo 700 vuoden ajan.

Kysymys joulusta ja rauhasta on ajankohtainen ja kipeä eri puolilla maailmaa. Perinteinen joulutori Kristuksen syntymäkirkon luona, Betlehemissä, miehitetyllä Länsirannalla, on ollut autio jo parin vuoden ajan Gazan sodan vuoksi. Virallinen joulujuhla on peruttu, turistit eivät uskalla saapua Betlehemiin ja palestiinalaiset kristityt joutuvat elämään alati kasvavien rajoitusten ja pelkojen keskellä.

Kysymykset joulusta ja joulurauhasta koskettavat voimakkaasti myös ukrainalaisia. Kaksi suurta ja yhteiskunnallisesti merkittävää kirkkoa, Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko Ukrainassa, päätti vuonna 2023, että ne ryhtyvät juhlimaan joulua 25.12. juliaanisen kalenterin mukaisen tammikuun seitsemännen päivän sijasta. Tällä muutoksella on suuri symboliarvo.

Joulun ajankohdan vaihtaminen oli ennen muuta merkki kirkollisen identiteetin ja kirkkopoliittisen aseman muutoksesta Ukrainassa, sillä juliaaninen kalenteri oli käytössä esimerkiksi Moskovan patriarkaatissa sekä Valko-Venäjän ja Serbian ortodoksissa kirkossa, kun taas Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti ja esimerkiksi Kreikan ja Suomen ortodoksiset kirkot viettävät joulua 25.12. Ortodoksiselle kirkolle Ukrainassa kyse oli isosta symbolisesta askeleesta kauemmas Moskovan patriarkaatista ja lähemmäs ekumeenista patriarkaattia, jolta se oli saanut kirkollisen itsenäisyyden.

Samalla kyse oli ukrainalaisen yhteiskunnan symbolisesta askeleesta kohti länttä, sillä ukrainalaiset ryhtyivät viettämään joulua samaan aikaan läntisen maailman kanssa. Suurista ukrainalaisista kirkoista ainoastaan Moskovaan kytköksissä oleva Ukrainan ortodoksinen kirkko, jonka toimintamahdollisuudet ovat uuden lainsäädännön myötä vaakalaudalla, pitäytyi juliaanisen kalenterin mukaisessa joulussa.

Venäjä on tehnyt voitavansa estääkseen Ukrainaa lipumasta kohti länttä, joten joulun ajankohdan siirtäminen on tuskin ilahduttanut Moskovaa. Tammikuussa 2023 Vladimir Putin ilmoitti määränneensä patriarkka Kirillin pyynnöstä 36 tunnin tulitauon, jotta ortodoksit molemmilla puolilla rintamaa voisivat viettää rauhassa joulua. ”Läntistä” joulua Putin ei sen sijaan ole ollut valmis kunnioittamaan. Jouluaattoina 2022 ja 2023 Venäjä teki tuhoisan tykistöiskun H’ersonin kaupunkiin. Joulupäivänä 2024 oli vuorossa mittava ohjus- ja droonihyökkäys Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan. Kahdessa ensimmäisessä iskussa kuoli useita siviilejä, kun taas viimeisin jätti yli puoli miljoonaa ukrainalaista ilman sähköä ja lämmitystä. Kyse ei ollut sattumasta. Venäjä oli – ainakin puheiden tasolla – valmis kunnioittamaan juliaanisen kalenterin mukaista joulua, mutta ”läntistä” joulua viettäville ei ollut luvassa joulurauhaa.

Marraskuussa julkisuuteen vuotanut Yhdysvaltain ja Venäjän valmistelema rauhansopimuksen luonnos oli järkyttävä yllätys paitsi Ukrainalle myös Euroopalle, sillä sopimusluonnos näytti mukailevan miltei suoraan Venäjän toiveita. Se olisi tarjonnut runsaasti palkintoja paitsi laittoman sodan hyökkääjälle, Venäjälle, myös rauhansopimusta sorvanneelle Yhdysvalloille. Samaan aikaan se olisi pakottanut Ukrainan menettämään laajoja maa-alueita sekä suvereniteettiaan. Euroopalle oli tarjolla paikka Yhdysvaltain vasallina.

Hyvin vähälle huomiolle jäi sopimusluonnoksen 20. pykälä, johon sisältyi selkeitä viitteitä paitsi venäjän kielen aseman palauttamisesta myös Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon toimintaedellytysten turvaamisesta. Rauhansopimuksilla on tapana keskittyä konfliktien sotilaallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin ydinkysymyksiin, joten on kiinnostavaa, että Venäjä halusi sisällyttää sopimukseen myös kieltä, kulttuuria ja uskontoa koskevan kirjauksen. Joulu on Venäjälle sotimisen arvoinen asia.

Mikäli Eurooppa ja Ukraina eivät kykene sorvaamaan sopimusluonnosta oikeudenmukaisemmaksi, Ukrainaa uhkaa tavalla tai toisella venäläistäminen. Jos taas sopimusneuvottelut eivät etene tulitaukovaiheeseen, mikä vaikuttaa valitettavan todennäköiseltä, ukrainalaisilla on jälleen edessään kuoleman varjostama joulu.

"Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät."

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin