Joulurauha ja sen merkitys tänään

Pulloposti 84
Mika Akkanen
Turun kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö ja protokollapäällikkö
Joulurauhanjulistaja

Joulurauha oli alkujaan osa pohjoismaista rauhanlakijärjestelmää, johon kuuluivat myös esimerkiksi markkinarauha ja käräjärauha. Ruotsin hallitsija Birger-jaarli vahvisti ensimmäiset tällaiset lait valtakunnassaan jo 1200-luvulla. Joulurauha lakina lienee peräisin 1300-luvulta. Joulurauha tarkoitti noin 20 päivän ajanjaksoa, jolloin rikkomuksista määrättiin ankarammat rangaistukset – jopa moninkertaiset sakot. Joulurauhan alku tuli kuuluttaa kussakin kaupungissa asujaimistolle lukemalla julistus ääneen – tapa, jota noudatetaan edelleen. Konkreettinen tarkoitus oli hillitä juhlapyhien ja ihmisten yhteen kokoontumisten aiheuttamaa levottomuutta sekä estää tulipaloja ja väkivallantekoja. Vastaavia säädöksiä on ollut käytössä muuallakin Euroopassa.

Joulurauhaperinne pohjautuu toki myös menneinä vuosisatoina vallinneeseen kristilliseen yhtenäiskulttuuriin, enkelten jouluyön sanomaan ”Maassa rauha” ja liittyi kirkon rooliin yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjänä. Joulurauha menetti lainvoimansa 1800-luvulla ja on sen jälkeen ollut vain kaunis traditio.

Erikoista joulurauhaperinteessä on, että se on täysin hävinnyt nykyisestä Ruotsista. Useassa Suomen kaupungissa sen sijaan tämä vanha Ruotsin valtakunnan perinne on säilynyt ja on voimissaan.  Joulurauha julistetaan Turun lisäksi mm. Naantalissa, Porvoossa ja Raumalla. Virossa Tallinna ja Tartto ovat aloittaneet joulurauhanjulistuskäytännön maan uudelleenitsenäistymisen jälkeen.

Suomen Turun julistama joulurauha on tunnetuin Suomessa ja merkittävä osa Suomen vanhimman kaupungin, joka viettää 800-vuotisjuhliaan vuonna 2029, identiteettiä. YLE alkoi lähettää Turun joulurauhanjulistusta suorana lähetyksenä koko maahan 90 vuotta sitten jouluaattona 1935. Suorat televisiolähetykset aloitettiin vuonna 1983.

Suomessa voimme edelleen laskeutua joulurauhaan läheistemme kanssa varsin turvallisin mielin luottaen yhteiskuntamme jokahetkiseen toimintavalmiuteen ja resilienssiin. Ikävä kyllä toimintaympäristömme on viime vuosina ikävällä tavalla muuttunut. Jouluna, valon juhlanakin, ympärillämme on paljon uhkaavaa pimeyttä. Turvallisuuspoliittinen tilanne Itämeren alueella ja omilla rajoillammekin on huolestuttavampi kuin vuosikymmeniin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu ja heijastuu Itämerelle sekä koko maailmaan. Onneksemme yhteiskuntamme suuri vahvuus on se, että me suomalaiset olemme pääosin yhtä mieltä kansakuntamme ulkopolitiikan päälinjoista, luotamme viranomaisiin ja järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskuntamme myös mahdollistaa vaikkapa mielipiteenvapauden ilman pelkoa. Olosuhteiden sekä tilanteiden muuttuessa ja teknologisen kehityksen edetessä vauhdilla tätä arvopohjaa tulee vaalia. Se antaa meille voimaa ja rohkeutta kohdata pimeäkin huominen.

Myös perinteillä on yhteiskunnassa sen arvopohjan ylläpidossa oma merkityksensä. Ne auttavat meitä ymmärtämään osamme ajan kulussa. Perinteet sitovat meidät siihen pitkään ketjuun, jonka yksi lenkki me vuorollamme olemme. Olemme yhdessä saaneet menneiltä sukupolvilta perinnön ja luovutamme sen eteenpäin aikanaan seuraaville sukupolville. Joulurauhanjulistus on yksi osa tätä yhteistä aineetonta perintöä, joka osaltaan yhdistää ja voimistaa meitä - erityisesti nykyisinä huolestuttavin aikoina.

Turun joulurauhanjulistaja ei ikävä kyllä voi julistaa Ukrainaan tai koko maailmaan rauhaa. Toivottavasti joulurauha, joka Turusta tänä vuonna julistetaan kuten aina ennenkin, antaa kuitenkin mahdollisimman monelle tapahtuman seuraajalle ja Pullopostin lukijalle levollisen mielen, oikeutuksen rentoutua kaiken kiireen jälkeen sekä voimia ja rohkeutta kohdata alkavan vuoden 2026 haasteet.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin