Itävalta Euroopan keskellä – puolueeton idän ja lännen välissä

Pulloposti 65
Anna Salovaara
Ministerineuvos, edustuston päällikön sijainen
Suomen suurlähetystö
Suomen pysyvä edustusto Wienin kansainvälisissä järjestöissä

”Itävalta on ollut, ja on edelleen puolueeton, ja puolueettomana Itävalta tulee myös pysymään. Tästä ei ole tarvetta keskustella” – liittokansleri Karl Nehammer julisti Venäjän hyökkäyssodan alettua keväällä 2022.  

Sodan riehuessa Euroopassa Venäjän hyökkäyssodan myötä Itävallan puolueettomuus näyttäytyy helposti varsinkin Venäjän naapurimaasta katsottuna vastuun ja solidaarisuuden välttelynä.

Puolueettomuuteen Itävallassa suhtaudutaan periaatteellisesti ja tunneperäisesti. Puolueettomuus on kirjattu perustuslakiin, ja osa identiteettiä. Edes Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ole vaikuttanut Itävallan suhtautumiseen ja tulkintaansa puolueettomuudesta.

Mitä puolueettomuus Itävallassa merkitsee ja millaisena se näyttäytyy?

Itävallan ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja perustuu 1955 solmitussa valtiosopimuksessa kirjattuun puolueettomuuteen. Itävallan aktiivinen puolueettomuuspolitiikka ja ”rauhanpolitiikka” kukoisti 1960- ja 70 -luvulla Bruno Kreiskyn johdolla, jonka aloitteesta Itävallasta tuli myös isäntäpaikka monille YK-järjestöille sekä Etyjille.

Itävallan kansasta n. 80 % tukee Itävallan neutraliteetin säilyttämistä. Nato-jäsenyydestä tai edes puolueettomuudesta ei keskustella, ja Nato-jäsenyyttä tukee vain reilu 10 % väestöstä. Itävallassa on syyskuussa parlamenttivaalit, ja vaalivuonna myös puolueettomuudesta on tullut vaaliteema, eikä poliitikkojen suunnasta ole halukkuutta lähteä avaamaan keskustelua. Vain pieni liberaalipuolue Neos on peräänkuuluttanut keskustelua puolueettomuudesta.

Puolueettomuus on Itävallassa nähty turvallisuuden ja rauhan takeena. Itävallan maantieteellinen asema Nato-maiden ympäröimänä tuo turvallisuuden tunteen. Itävallalla kahdeksan rajanaapuria, joista kaikki muut paitsi Sveitsi kuuluvat Natoon, ja itävaltalaiset uskovat, että hyökkäystilanteessa heitä ei jätettäisi yksin. Itävallassa myös puolustustahto on poikkeuksellisen matala, vain alle 15 prosenttia väestöstä olisi valmis puolustamaan maataan ja yli 70 prosenttia uskoo muiden tulevan avuksi sotilaallisen hyökkäyksen kohdistuessa Itävaltaan.

EU-jäsenyyttä ja aktiivista osallistumista yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sen kehittämiseen ei nähdä Itävallassa ristiriitaisena puolueettomuusaseman kanssa. Myöskään Itävallan vahvat Lähi-itä kannanotot ja vankkumaton tuki Israelille eivät näyttäydy Itävallassa puolueettomuuslinjan vastaisina. Itävallan Lähi-itä-kantojen taustalla on historia. Itävallan roolia ja vastuuta toisessa maailmansodassa on käsitelty kunnolla vasta vuosikymmenten jälkeen sodan päättymisestä.

Vaikka Itävallan puolueettomuus näyttää lujalta ja sille on tuki kansan ja poliitikkojen puolelta, on puolueettomuuden käsite Itävallassa ”de facto” elänyt ja muuttunut Itävallan tasapainotellessa puolueettomuuden ja läntisten sotilaselinten kanssa tehtävän yhteistyön välillä. Itävalta on liittynyt Sky Shield -ilmapuolustusjärjestelmään, osallistuu Nato-rauhankumppanuuteen ja kriisinhallintaan. Itävalta on ilmoittanut puolustusbudjettinsa kaksinkertaistamisesta vuoteen 2027 mennessä, tavoitteena uudistaa puolustusvoimiaan.

Itävalta sallii myös liittokunnan sotilaalliset kuljetukset Ukrainaan, sodan jälkeen yli 5000 asekuljetusta viety Itävallan kautta.

Moni tutkija ja virkamies on arvioinut mahdolliseksi, että keskustelu puolueettomuudesta tulee vääjäämättömäksi myös Itävallassa jossain vaiheessa.

Vaikuttaako puolueettomuus Itävallan tukeen Ukrainalle?

Itävalta tukee vahvasti Ukrainaa, mutta puolueettomuuteensa vedoten ei toimita sotilaallista apua. Ukrainalle toimitettava taloudellinen ja humanitaarinen apu on Itävallalle tärkeää. Itävalta nähdään sillanrakentajan roolissa ja Itävalta korostaa diplomaattisen raiteen merkitystä myös Ukrainassa.

Vastaavasti Itävallan suhtautuminen Venäjään on ollut hapuilevaa.

Itävalta ei ole ollut Euroopan maiden etunenässä Venäjän vastaisten pakotteiden asettamisessa. Itävallan talous- ja energiakytkökset Venäjään ovat eurooppalaisittain edelleen tiiviit. Itävallan kotitaloudet lämmittävät edelleen venäläiskaasun turvin, ja raskas teollisuus pyörii venäläisellä kaasulla. Itävaltalaiset yritykset eivät myöskään ole lähteneet laajamittaisesti Venäjän markkinoilta hyökkäyksen jälkeen.

Myös Itävallassa paljastuneet vakoiluskandaalit ja yhteydet Venäjään ovat herättäneet paljon huomiota Euroopassa.

Syksyn vaalit Itävallassa

Itävallassa valmistaudutaan parhaillaan syksyllä pidettäviin parlamenttivaaleihin. Konservatiivien ja vihreiden muodostaman hallituskoalition yhteistyö takkuilee ja hallituspuolueet asemoituvat jo kaikessa vaalitaisteluasemiin. Esimerkkinä on hallituksen sisäisiin näkemyseroihin juuttunut uusi turvallisuusstrategia, jota ei saatu tällä hallituskaudella hyväksyttyä.

Syksyn parlamenttivaalit näyttävät Itävallan politiikan tulevan suunnan. Kannatusmittausten selkeässä kärjessä on tällä hetkellä vapauspuolue FPÖ, jota on syytetty Venäjä-myönteisyydestä ja läheisistä suhteista Putiniin. Puolueen puheenjohtaja Herbert Kickl on myös ihaillut avoimesti naapurimaan Viktor Orbanin linjaa. FPÖ on vastustanut Venäjä-pakotteita, ja on syyttänyt Euroopan unionia sodan lietsonnasta Ukrainassa. Todennäköisestä vaalivoitosta huolimatta saattaa vapauspuolue jäädä oppositioon muiden puolueiden tuloksesta riippuen.

Itävallan syksyinen vaalitulos on kiinnostava myös eurooppalaisittain. Suuria muutoksia Itävallan linjaan tuskin on odotettavissa. Itävalta tulee jatkamaan tasapainoiluaan puolueettomuuden ja kansainvälisten paineiden välillä, samalla kun se pyrkii säilyttämään turvallisuuden ja vakauden keskellä muuttuvaa maailmaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin