Itävakoilun vastapainoksi Suomi lännettyi jo 1940-luvulta lähtien

Pulloposti 81
Erkki Hujanen
Historian maisteri, journalistiikan tohtori, tietokirjailija ja journalisti
Kaleva Media Oy

Suojelupoliisi varjosti kesällä 1953 neuvostoliittolaisia Etelä-Suomessa. Venäläisautot jurrasivat rajoituksetta Vaalimaan raja-aseman ja Neuvostoliiton vuokra-alueen Porkkalan välistä maantietä. Supo epäili, että autoissa liikkuu vakoilijoita ja heidän mukanaan salaista tietoa.

Supo, nimismiespiirit ja rajavartiolaitos tiivistivät yhteistyötä. Operaatio sai peitenimekseen Laulu, joka johti lokakuussa 1953 kätköpaikalle Pyhtäällä. Maantien varresta löytyi metallilieriö. Sen sisästä paljastui ilmakuvia, karttoja ja muuta Ilmavoimien salaista materiaalia. Supon etsivät tajusivat, että armeijan sisältä vuotaa arkaluontoista tietoa. Putkiloon oli tungettu raportteja kivääri- sekä tykkitehtaalta Jyväskylästä, samoin kirjoituksia poliittisesta tilanteesta tehtailla ja kaupungissa. Neuvostoliittoon oli menossa suomalaisnaisen papintodistus – mitä ilmeisimmin Suomeen lähetettävän agentin tai naisradistin valehenkilöllisyyden luomiseksi.

Operaatio Laulu johti Jyväskylän vakoilujutun paljastumiseen. Se oli 1949 perustetun Supon ensimmäinen näyttävä avainjuttu neuvostovakoilun selvittämisessä. Poliisitutkinnan ja oikeuskäsittelyn jälkeen keväällä 1954 maanpetoksesta tuomittiin ankariin rangaistuksiin kahdeksan henkilöä, joista neljä oli upseereita.

Kuvailen tämän yhden mittavimman suomalaisen vakoilutapauksen Kari Junkkalan kanssa lokakuussa 2025 ilmestyneessä kirjassamme Suuri suomalainen vakoilutapaus (Docendo). Jyväskylän vakoiluringissä sekoittuivat vakoilua itään ja länteen, joten Supon oli reagoitava myös lännen tiedusteluun. Teoksemme avaa realistisesti ja faktapohjaisesti Suomen vaikeaa asemaa toisen maailmansodan jälkeen. Kommunistit pääsivät maan alta sodan jälkeen valtaan, ja Suomessa pelättiin Neuvostoliiton tukemaa vallankaappausta.

YYA-sopimuksella 1948 Suomi jäi Neuvostoliiton etupiiriin. Maa säilyi kuitenkin rautaesiripun länsipuolella. Parlamentaarinen järjestelmä, oikeuslaitos sekä poliittisesti laaja lehdistö takasivat, etteivät yhteiskunnan perusrakenteet murtuneet. Avoin Suomi muuttui otolliseksi kohteeksi idän ja lännen vakoilulle.

Jyväskylän vakoiluringin päätekijä, vaatturi Reino Kettunen värvättiin sotavankeudessa 1944. Hänen piti koota tiedottajia Jyväskylästä eri yhteiskuntapiireistä. Kettunen oli tuomittu ennen sotia miestaposta, jota neuvostotiedustelu luultavasti piti osoituksena luonteenlujuudesta. Kettusen värväämistä vakoojista yksi oli Suomen kommunistisen puolueen SKP:n jäsen. Hän oli katkeroitunut vuoden 1918 tapahtumista. Vakoiluaan Neuvostoliitolle mies ei tunnustanut. Häntä epäiltiin sabotaasien valmistelusta tehtaille. SKP erotti miehen puolueesta, kun tapaus levisi nimien ja kuvien kanssa lehdistöön; puolue ei halunnut julkisesti leimautua Neuvostoliiton vakoojaksi.

Muita Neuvostoliiton hyväksi vakoilleita motivoi rahapalkkiot. Toinen päätekijä, kapteeni Martti Salo oli ilmatiedustelun asiantuntija. Ilmavoimien kuvakeskuksen päällikkönä hän pääsi käsiksi salaisiin ilmakuviin, joita hän sitten jakeli pidäkkeettä eri suuntiin.

Sodan hävinneen valtion sotilaille rauhaan paluu muuttui raskaaksi kantaa ja käsitellä – varsinkin kun entistä vihollista Neuvostoliittoa kohtaan tuli harjoittaa ystävyyspolitiikkaa. Kapteeni Salo ilmaisi tämän vuolaasti oikeudessa. Traumatisoitunut ja ylennysten puutteesta katkeroitunut sotilas osoittautui neuvostotiedustelulle helmeksi. Viinanhimo pakotti hankkimaan rahaa, vaikka Salo tajusi tekojensa laittomuuden.

Myös hävittäjä-ässän, everstiluutnantti Eino Luukkasen oli vaikea sopeutua sodasta rauhaan. Hän järjesti Martti Salolta salaisia ilmakuvia, joita hän puolestaan kuljetti laittomasti alaisensa kanssa länsitiedustelulle Pohjois-Ruotsiin. Luukkanen pyrki teoillaan tukemaan lännen varautumista kommunistien vallankaappaukseen Suomessa. Pelon ilmapiiri oli sakeimmillaan vuonna 1948.  

Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi MTV3:n Asian ytimessä -ohjelmassa itsenäisyyspäivän alla 3. joulukuuta 2025, että Suomella ei ole ainakaan nyt tarvetta vaalia erityissuhdetta Venäjään. Suomi kuuluu liittokuntiin eli Euroopan unioniin sekä Natoon ja toimii osana niitä, Stubb painotti.

Jyväskylän vakoilutapauksen asiakirjat osoittavat, että likeisiä suhteita länteen luotiin salaisesti Ilmavoimissa jo 1940-luvun lopulta lähtien. Hornet-hävittäjien hankinta 1990-luvun alussa sinetöi sotilaspoliittisen siirtymän länteen ja Nato-yhteensopivaksi.

Jyväskylän juttu oli viimeinen puskavakoilutapaus, jossa sopivien henkilöiden värväys oli ratkaisevaa. Tuskin vastaava henkilövakoilu on hävinnyt mihinkään, vaikka laiton tiedustelu kohdistuu nykyään enemmän teknologiaan. Jyväskylän jutun tapaista vakoilua voi tapahtua myös tässä ajassa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin