Itämeri on Suomen elämänlanka

Pulloposti 61
Sami Rakshit
Pääjohtaja
Tulli

Itämeren avulla huolehditaan Suomen hyvinvoinnista monella tapaa: se tuo vaurautta yhteiskuntaamme kauppamerenkulun kautta, mutta se myös varmistaa yhteiskuntamme ja asukkaidemme elinmahdollisuudet häiriö- ja poikkeustilanteissa mahdollistamalla kriittisten ja strategisten tavaroiden ja raaka-aineiden saamisen Suomeen.

Jo viimeistään vuosituhannen alussa Suomea kutsuttiin logistisesti saareksi, jota pitää huoltaa meritse ja jonka yhteydet ulkomaille ovat merireittien varassa. Vähänpä silloin vielä tiedettiin, millaiseksi tilanne saattaa lähitulevaisuudessa vielä muuttua. Tänään Suomen itäraja on ollut kokonaan suljettuna jo lähes kaksi vuotta, ja lähialueillamme käydään laajamittaista sotaa Venäjän laajennettua Ukrainaan kohdistunutta hyökkäystä täysimittaiseksi hyökkäyssodaksi helmikuussa 2022. Viimeistään nyt, muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta, Suomi on tullut täysin riippuvaiseksi Itämeren meriliikenteen toimivuudesta ja sujuvuudesta.

Muuttuneen toimintaympäristön johdosta Suomesta on tullut logististen reittien ääripää entisen välietappi-aseman sijaan. Vielä Ukrainan sodan aikanakin, ennen itärajan sulkemista, Suomesta itään suuntautuvasta liikenteestä jopa 95 % oli muualta Euroopasta Suomen kautta kulkevaa transito-liikennettä. Tämä on nyt muuttunut, eikä tilanne ole lähivuosina tältä osin muuttumassa – ainakaan parempaan suuntaan.

Satamaturvallisuus

Suomen satamien toimivuus ja turvallisuus on nykyisessä tilanteessa yhteiskunnallemme elintärkeää. Satamaturvallisuudessa korostuu paitsi satamainfrastruktuurin turvallisuus valtiolliset toimijat huomioiden kuin myös erityisesti satamien muodostamien logististen solmukohtien turvallisuus sen estämiseksi, että satamia käytettäisiin hyväksi laittomassa toiminnassa. Jälkimmäinen uhka on realisoitunut hyvin nopeasti ja todella laajamittaisesti Länsi-Euroopan valtamerisatamissa. Näissä satamissa on viime vuosien ajan tehty merkittävän suuria huumausainetakavarikoita, joiden kohdalla takavarikon rahallinen intressi voi usein olla kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja. Suuret takavarikot ja niihin liittyvät erittäin suuret rahalliset arvot ovat muuttaneet kansainvälistä huumausainerikollisuutta satamissakin huomattavasti aiempaa väkivaltaisemmaksi. Väkivallan uhka on konkreettinen paitsi viranomaisten kohdalla niin myös satamassa toimivien yritysten henkilöstön osalta. Valtamerisatamien kiristäessä turvallisuuttaan ja parantaessa viranomaisten toimintaedellytyksiä, paine alkaa suuntautua isoista satamista pienempiin ja pienempiin – kuin ilmapalloa puristelisi.

Suomessa turvallisuusviranomaisista Tulli vastaa normaaliaikoina EU:n ja Schengen-alueen sisärajoilla (jäsenvaltioiden keskinäisillä rajoilla) turvallisuusuhkiin, koska Tulli on paitsi toimivaltainen myös ainoana paikalla valvomassa sisärajojen yli virtaavaa liikennettä. Suomeen kohdistuvat laittoman ulkomaan liikenteen riskit keskittyvät ja ovat jo vuosikymmeniä keskittyneet pääasiallisesti EU:n sisäliikenteeseen. Sisärajojen yli saapuu - pääasiallisesti meriteitse, mutta myös Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Tornion maarajan ylityspaikan kautta - lähes kaikki laajamittainen säännöstenvastainen liikenne ja toiminta. On kyse sitten huumeista tai savukkeista taikka mistä tahansa taloudelliset hyötyä tuovasta laittomasta toiminnasta.

Mikä lääkkeeksi näihin esitettyihin jo toteutuneisiin riskeihin ja näkyvissä oleviin uhkakuviin? Ensisijaisen tärkeää on, että satamissa toimivat yritykset, satamayritykset usein omistavat kunnat sekä Tulli ja tarvittaessa muutkin viranomaiset pystyvät löytämään tehokkaat yhteistyötavoitteet ja yhteistyön muodot, johon kaikki osalliset aktiivisesti(!) sitoutuvat. Asioihin löytyy paremmin toimivia ja kustannustehokkaita ratkaisumalleja, kunhan jaksetaan etsiä ja uskalletaan löytää yksityisen ja julkisen yhteistyössä (PPP = Private-Public partnership) win-win-ratkaisuja pakottamisen ja lailla säätämisen sijaan. Kaikille satamatoimijoille löytyy kyllä yhteisiä etuja ja mahdollisuuksia, mutta ne saavuttaaksemme pitää olla rohkeutta ja valmiutta heittäytyä.

Eteenpäin

Meillä kaikilla pitää olla tavoitteena se, että olemme valmiina ja varautuneena. Valmiina ja varautuneena siihen, että huumausainereitit siirtyvät Itämerelle itään ja myös Suomen satamiin, mikä aiheuttaisi meille jälleen uuden huumetsunamin. Samalla (työ)turvallisuusriskin todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Varautuneena siihen, että parannamme valmiuttamme häiriötilanteiden varalta ja suunnittelemme vaihtoehtoiset logistiset reitit yhteiskuntamme toimivuuden varmistamiseksi. Olisi vastuutonta jäädä vain odottamaan, mitä tapahtuu – siihen meillä ei ole varaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin