Itämeren uusi aika

Pulloposti 50
Jukka Salovaara
Valtiosihteeri kansliapäällikkönä
Ulkoministeriö

Itämeri on nähnyt monet poliittiset suhdanteet ja vastakkainasettelut. Viimeisimmän käänteen on aikaansaanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Sen seurauksena on Venäjän irtikytkentä Itämeren eri yhteistyökuvioista.

Kylmän sodan jälkeen itämerellinen yhteistyö yhdisti Venäjää alueelliseen yhteistyöhön, oli sitten kysymys Itämeren suojelusta, meriliikenteen turvallisuudesta, Itämeren maiden yhteistyöstä tai Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden politiikasta.

Nyt yhteistyötä rakennetaan uudelta, samanmieliseltä pohjalta. Se avaa uuden mahdollisuuden syventää poliittista yhteistyötä Itämeren alueen piirissä samalla, kun Itämeri on sen kahta venäläistä sopukkaa lukuun ottamatta sekä EU- että Nato-maiden yhteinen sisämeri.

Tässäkin nähdään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien pohjoista Eurooppaa vahvistava merkitys – kaikki itämerelliset maat ovat sen myötä myös Nato-maita.

Suomi on Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) puheenjohtaja vuoden ajan heinäkuusta 2023 kesäkuuhun 2024. CBSS kuuluu niihin järjestöihin, joista Venäjä on lähtenyt. Tämä antaa mahdollisuuden syventää poliittista vuoropuhelua Itämeren valtioiden välillä. Syventää maiden yhteenkuuluvuutta ja keskusteluyhteyttä niin Itämereen liittyvissä kysymyksissä kuin laajemmin maita koskettavissa asioissa.

CBSS-yhteistyö on hyvin käytännönläheistä ja nyt sitä voidaan täydentää antamalla itämerellinen alusta myös poliittisemmalle keskustelulle alueen yhteistyön ja identiteetin vahvistamiseksi. Eikä neuvoston ministerikeskustelujen tarvitse rajoittua alueeseen – se voi olla maiden keskustelupaikka ajankohtaisille asioille. CBSS:n poliittisen ulottuvuuden vahvistaminen on Suomen puheenjohtajuuden keskeinen pyrkimys.

Itämeren valtioiden neuvosto CBSS on nähnyt omat suhdanteensa. Toiveikkaan 1990-luvun liikkeellelähdön jälkeen Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan EU-jäsenyys merkitsivät CBSS:n hiipumista. Vuodesta 2017 alkaen CBSS:n ulkoministerit ovat jälleen alkaneet kokoontua. Tarkoituksena on, että alueen ministerit voisivat kokoontua matalalla kynnyksellä.

Ehkä hyvä tavoite olisi myös Itämeren valtioiden neuvoston pääministerikokousten palauttaminen. Viimeisin huippukokous toteutui liittokansleri Merkelin emännöimänä 2012 Stralsundissa. Suomen kaavailemaa huippukokousta Turkuun kesällä 2014 ei voitu enää järjestää Venäjän anastettua Krimin. Kylmät tuulet alkoivat.    

Venäjän hyökkäyssota näkyy myös Itämeren valtioiden neuvoston toiminnassa Suomen puheenjohtajakaudella. Kauden läpileikkaavia teemoja ovat kokonaisturvallisuus, kriisivalmius ja resilienssi. Itämeriyhteistyö ei unohda Ukrainaa – neuvoston piirissä on keskusteltu mm. ukrainalaispakolaisten auttamisesta.

Suomen kannalta Itämeriyhteistyön erityinen lisäarvo on Saksan ja Puolan tiiviimpi kytkeytyminen pohjoiseen osana itämerellistä yhteistyötä. Pohjoismaiset ja Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteydet ovat vahvat ja tiiviit. N5 ja NB8 voivat hyvin. Mutta niiden lisäksi tarvitaan rakenteita, jotka tuovat myös Saksan ja Puolan samaan pöytään. Saksa ja Puola eivät aina automaattisesti katso Itämereen, mutta on Suomen intressi vahvistaa Saksan ja Puolan itämerellistä kutsumusta.

Itämeren merkitys kuljetusväylänä on hyvin tunnettu. Samoin Itämeren-alueen taloudellinen dynamiikka ja painoarvo. Puhutaan taloudellisesti hyvin merkittävästä ja integroituneesta alueesta. Ovathan Suomen viennin perinteinen ykkösmaa Saksa ja kakkosmaa Ruotsi molemmat alueen maita.

Energiassa Itämeri on ennen profiloitunut vahvasti Venäjän hiilivetyjen kuljetusreittinä. Kaasuputkien ja öljylaivojen Itämerenä. Tässäkin pitää kääntää lehteä. Itämeren alueella on hyvät mahdollisuudet olla tuulivoiman ja sitä kautta vetytalouden johtavia alueita.

Merituulivoiman lisäksi muitakin konkreettisia tavoitteita löytyy. Saksan puheenjohtajakaudella Itämereen upotetut ammukset olivat vahvasti esillä. Sitä työtä kannattaa jatkaa. Ei Itämeren pidä olla ammushauta. Olisi aika siivota tämä historian jäänne.  

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin