Itämeren tuulissa ja puuskissa tarvitaan vakaata navigointia ja yhteistyötä

Pulloposti 29
Janne Jaakkola
Kenraali
Puolustusvoimain komentaja

Turvallisuuspoliittisten tuulien virtaukset aiheuttavat nykyisellään ajoittaista ristiaallokkoa. Kukapa ei olisi uutisista lukenut Venäjään liitetystä varjolaivastosta, vedenalaisista kaapeli- ja putkirikoista, AIS-tietojen manipuloinnista tai pistänyt merkille Naton alusosastojen säännöllistä purjehtimista Itämerellä ja Suomen lähivesillä. Tätä kirjoitettaessa toukokuun puolivälissä todistetaan hieman uudenlaista venäläistä toimintatapaa, jossa varjolaivaston toimintaan liittyy myös Venäjän asevoimien toiminnan aktivoitumista. Itärajamme takana sijaitsevien joukkojen tukikohtien ja varuskuntien rakennushankkeet herättävät huomiota. Pitäisikö olla huolissaan?  

Suomeen ei kohdistu suoraa tai välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta valppaana on syytä olla.

Itämeri on kaikille sen rantavaltioille strategisesti tärkeä. Se on pohjoisen Euroopan tärkein kauppareitti, joka on luonnollisesti yhteydessä globaaliin kauppaan ja liikkuvuuteen. Joidenkin arvioiden mukaan Itämeri olisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä muuttunut Naton ”sisämereksi” ja näin liittokunnan hallitsemaksi. Jännitteet olisivat ikään kuin poistuneet. Merellisessä toimintaympäristössä nopea vilkaisu karttaan ei kuitenkaan kerro totuutta. Aluevesirajojen ulkopuolella vallitsee ensisijaisesti merenkulun vapaus ja kauppayhteydet ovat jokaisen merellisen valtion oikeus sekä intressi. Tämä pätee myös Venäjään. Itämeri on ja säilyy merkittävänä yhteys- ja kauppaväylänä Venäjälle. Yli 30% Venäjän ulkomaankaupasta kulkee edelleen Itämeren kautta, osuuden ollessa öljykuljetuksissa vielä tätäkin suurempi. On luonnollista, että Venäjä haluaa suojata ja mahdollistaa toimintaansa Suomenlahden pohjukan sekä Kaliningradin alueella, säilyttäen yhteyden Pietarin ja Kaliningradin välillä.

Merellinen toiminta on aina ollut hyvin verkottunutta ja kansainväistä. Itämerellä yhteistyöllä ja verkottuneella toiminnalla on juurensa vuosisatojen taakse. Merellisen turvallisuuden voi jäsentää monikerroksisena kokonaisuutena ulottuen liiketoiminnasta ja kansallisista eri viranomaisten vastuista valtioiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön sekä viime kädessä sotilaallisesti liittokunnan yhteiseen puolustukseen. Kriiseissä ja konflikteissa merenkäyttö turvataan sotilaallisin keinoin, mutta paljon ennen sitä turvallisuutta luovat esimerkiksi meriliikenteen toimintaedellytysten turvaaminen ja johtaminen.     

Merellisessä toimintaympäristössä asioita pitää katsoa kokonaisvaltaisesti pari askelta eteenpäin ja ennakoiden. Merellä on oltava läsnä tässä ja nyt, vuoden ympäri. Toteutamme vuoden jokaisena päivänä tehtäviä, jotka liittyvät alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen lisäksi yhteiskunnan huoltovarmuuteen, energiansaantiin, taloudelliseen vakauteen ja kriisinkestävyyteen. Ei liene uutinen kenellekään, että ilman merenkäytön vapautta ja tarvittaessa merellisten yhteyksiemme turvaamista haitat yhteiskuntamme toimivuudelle olisivat merkittävät.

Työtä turvallisuuden eteen teemme nykyään yhdessä liittolaistemme kanssa – hyödyntäen yhteisiä vahvuuksiamme valvonnassa, tiedustelussa, yhteisen tilanneymmärryksen muodostamisessa ja viime kädessä tarpeen niin vaatiessa voimankäytössä. Viimeisin osoitus yhteistyöstä on ollut Baltic Sentry -operaatio, jossa Naton merellisen johtoesikunnan johdolla on toteutettu tehostettua valvontaa ja läsnäoloa Itämerellä – turvallisuutta on parannettu eri keinoin niin pinnalla kuin pinnan alla, ja samalla koheesio on kasvanut. Merivoimat on osallistunut operaatioon taistelualuksillaan sen alusta alkaen. Pelkästään sotilaallisin toimin ei Itämeren haasteita tietenkään ratkaista, mutta tehostetulla toiminnalla on turvattu merellistä kriittistä infrastruktuuria, nostettu kynnystä sotilaallisiin tilannekehityksiin Itämerellä sekä suojattu liittokunnan meriyhteyksiä. Yhteistoiminta on ripeästi vastannut alueen esiin nousseisiin haasteisiin ja parantanut kykyämme reagoida nopeasti turvallisuustilanteen muutoksiin.

Puolustusliiton jäsenyys asettaa meille myös vaatimuksia: huoltovarmuuden turvaamisen ohella varautuminen Naton operointiin pohjoisella toiminta-alueella edellyttää esimerkiksi sotilaallisen liikkuvuuden varmistamista Tanskan salmista ohi Bornholmin, Gotlannin ja Saarenmaan aina Itämeren pohjoisnurkkiin saakka. Kykymme vastata läsnäolon ja turvaamisen vaatimuksiin ottaa lähivuosina aimo loikan eteenpäin, kun Pohjanmaa-luokan suorituskykyiset monitoimikorvetit otetaan täysimääräisesti käyttöön osaksi meripuolustusta. Sensori- ja asejärjestelmien suorituskyvyn myötä alukset liittyvät myös merkittäväksi osatekijäksi koko puolustusjärjestelmäämme.

Puolustuksen laaja-alainen kehittäminen on jatkuvaa työtä. Meillä on paljon annettavaa esimerkiksi miinasodankäynnissä ja rannikkojoukkojen toiminnassa. Tulevaisuudessa miehittämättömät järjestelmät pinnalla, pinnan alla ja ilmassa ovat osa Itämerenkin alueen turvallisuuden ylläpitoa.

Turvallisuusympäristömme tilanne ja geopolitiikka kansallisine intresseineen luovat merkittäviä jännitteitä Itämeren alueelle ja sen kapeille meriväylille. Ilman omaa sekä liittolaistemme tarkkaa, yhteiseen tilannekuvaan perustuvaa tilanneymmärrystä ja kykyä vastatoimiin on vihamielisillä toimijoilla Itämerellä toiminnanvapaus. Varjolaivaston muodostamien tai kriittiseen vedenalaiseen infrastruktuuriin kohdistuvien uhkien ennakointi, ennaltaehkäisy ja niihin reagointi on erittäin ajankohtainen kysymys yrityksille, kansallisille viranomaisille, Natolle ja Euroopan unionille mutta myös kansainväliselle merioikeudelle. Tässä olemme hyvässä seurassa Itämeren alueen valtioiden tiivistyvässä päivittäisessä yhteistyössä. Kansallinen vahva perintömme yhteistyöstä Rajavartiolaitoksen, Traficomin, Väyläviraston sekä muiden merellisten viranomaisten ja toimijoiden kesken on oiva ja kansainvälistä kiinnostusta herättävä malli, joka pohjautuu kokonaisturvallisuuskonseptiimme.

Kompassilukemat kansallisesti ja liittokunnassa on Itämerellä asetettu samaan suuntaan. Myrskypuuskissa on vain pidettävä suunta vakaana. Perustuen vahvuuksiimme varmistetaan merenkäyttö omiin ja liittolaistemme tarpeisiin. ­

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin