Itämeren brändiopas - vielä kirjoittamatta?

Pulloposti 33
Sam Hansén
Toimitusjohtaja
LM Someco

Viime keväänä yrityksemme osallistui yhteistyökumppanimme, Pidä Saaristo Siistinä ry:n, Siisti Biitsi -rantojensiivousohjelmaan. Pihdein, hanskoin ja roskapussein varustautuneina siistimme palasen Aurajoen rantaa tehden samalla havaintoja elämänmakuisista vapaa-ajanviettotavoista veden partaalla: eväitä oli syöty, palanpainiketta juotu, lehvistön suojissa hempeilty, tupakkaa poltettu.

Työ tuntui mielekkäältä, koska Saaristomereen ja aikanaan Itämereenkin virtaava vesi tuntui omalta. Urakkaa varjosti kuitenkin myös riittämättömyyden tunne, koska tunnemme esimerkiksi lähimeremme rehevöitymisongelmat.

Siinä tumppeja poimiessa muotoutui ajatus: jos Itämeri olisi brändi, se kaipaisi kiireesti tarkoituksen, jota voisi nimittää vaikka ydinideaksi. Nyt Itämeri olisi brändinä lähinnä olemassa: useimmille nimenä tuttu, liian harvalle merkityksellinen.

Vahva brändi kokoaa kaikki brändistä vastaavat yhteisen ajatuksen äärelle, joka on parhaimmillaan – tekisi mieli sanoa – merivedenkirkas. Tällainen ydinajatus tarjoaa puitteet, jonka sisällä pystytään toimimaan johdonmukaisesti ja yhteisesti sovituilla säännöillä. Yhteinen idea ohjaa myös viestintää yhdenmukaisemmaksi, selkeäksi ja vahvemmaksi. Ääni ei hajoa tuuliin.

Tällä hetkellä Itämerellä ei vaikuta olevan tällaista yhteistä ajatusta. Jokainen toimija – maa, organisaatio, kunta, yritys, kansalainen – lähestyy Itämerta omista näkökulmistaan, omien tarpeidensa ja omien, toki erinomaisen hyvien, tavoitteidensa ohjaamina. Ja koska yhteistä ydinideaa ei ole muodostettu eikä sanoitettu, sitä ei voida myöskään jakaa. Ei ole olemassa Itämeren brändiopasta.

Kun brändin ydinidea on selvä, se voi rakentaa psykologisen omistajuuden tunnetta ihmisissä, jotka tunnistavat idean merkityksen ja kokevat sen itselleen läheiseksi. Omistajuuden tunteen mukana tulee tunne vaikutusmahdollisuudesta ja ehkä -halustakin: kun koen Itämeren omakseni, se on minun vastuullani. Jos se kuuluu jollekulle muulle tai ei kenellekään, sille on helppo kääntää selkänsä ja sinne on helppo viskata eväskääreensä.

Usein Itämerestä ja varsinkin sen suojelusta puhutaan lainsäädännön, sääntelyn ja sopimusten kielellä – vesialueena, ei esimerkiksi kokemuksena. Yhteinen Itämeri-brändi vaatisi kuitenkin yhden tunteita herättävän kattotarinan, jonka alta kukin voisi löytää kodin Itämeri-suhteelleen. Tällä hetkellä tarinankertojia on kymmeniä, ellei satoja. Kaikki eivät edes ehkä pyri kerronnallisuuteen: instituutiot ja viranomaiset Itämeren piirissä tekevät hyvää työtä, mutta tunnetason vaikuttaminen ei niissä ole välttämättä työlistan kärjessä.

Brändin rakentaminen on ponnistus, jossa tarvitaan sekä strategista ajattelua että luovaa toteutusta; analyyttistä osaamista ja tunnepohjaista ymmärrystä. Itämeri-brändi tarvitsisi siis myös erilaisista osaajista koostuvan tiimin.

Miten pääsisimme tilanteeseen, että entistä useampi meistä Itämeren piirissä asuvista ja työskentelevistä tuntisi olevansa tärkeä osa Team Itämerta: muutosagenttina, tiedonetsijänä, toimeenpanijana? Potentiaalisia tiimin jäseniä kyllä riittäisi – Itämeren valuma-alueilla asuu noin 85 miljoonaa ihmistä.

Kuka tuuppaisi ideanetsintäprosessin liikkeelle? Nousisiko hän keskuudestamme? Vai pystyisimmekö me, itämerelliset ihmiset, olemaan joukko-ohjautuvia? Johtamaan itse itseämme? Kun sisäistäisimme tekemisiemme tavoitteet, oivallukset ja keinot kyllä keksittäisiin.

Tällaista yhteisymmärrystä ja -tahtoa odotellessamme emme saa tietenkään hukata hanskojamme. Centrum Balticum, Pidä Saaristo Siistinä ry, Baltic Sea Action Group, John Nurmisen säätiö ja lukuisat muut toimijat jo pelkästään Suomessa tekevät hartiavoimin töitä yhteisen lähimeremme hyväksi. Ja me rantojen asukkaat voimme tehdä osamme. Vaikkapa sitten roskapihtejä napsutellen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin