Informaatiovaikuttaminen on globaalia

Pulloposti 3
Aki-Mauri Huhtinen
Sotilasprofessori
Maanpuolustuskorkeakoulu

Suomeen kohdistuva informaatiovaikuttaminen on globaalia. Vaikka vaikuttaminen kohdistuisi esimerkiksi Suomessa pidettäviin vaaleihin, se voi tapahtua globaalisti mistä tahansa maailman kolkasta. Tämän johdosta informaatioympäristön seuranta kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi on ulotuttava laajasti informaatiorihmastojen lonkeroihin. Avoin data ja avoimien tietojen seuranta on kovaa vauhtia demokratisoitumassa. Bellingcat-yhteisön tapaiset avoimien datojen seuraajat lisääntyvät ja seurantaan vaadittavat taidot ja työkalut leviävät mm. sosiaalisen median vuorovaikutuksen kautta. Myös ihmisten huoleton tapa jakaa itsestään digitaalisia jälkiä paikkatietoina ja audiovisuaalisena materiaalina helpottaa informaatiovaikuttamisen käynnistämistä.

Tyypillisesti myös Suomeen kohdistuva informaatiovaikuttaminen tapahtuu yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa riidellään yhteisistä asioista. Disinformaatio rakastaa eripuraa ja vastakkainasettelua. Yksi kasvava disinformaation muoto on köyhdyttää informaatioympäristöä informaatioroskalla, koska suuntana on, että vähänkin perusteellisemmin tehty journalismi on menossa maksumuurien taakse. Näin ollen ihmiset, joilla ei ole varaa tai halua maksaa tiedosta, altistuvat evästeiden ja hakuehtojen kautta kuluttamaan yhä enemmän mainonnan ja viihteen tapaista informaatiota, johon on helposti piilotettavissa stereotyyppisiä asenteita, mustavalkoista ajattelua ja propagandaa.

Vallitseva ”canselointi” eli asioiden kieltäminen ja vastakkaisten argumenttien poissulkeminen johtaa myös siihen, että yhteiskunnallinen dialogi ei voi onnistua. Näin synnytetään informaatiokuplia, joissa samanmieliset vahvistavat omaa asenneilmastoaan ja keräävät vain hyväksyttyä informaatiota asenteen vahvistamiseksi. Pahimmassa tapauksessa voi syntyä salaliittoteoreettisia kaikukammioita, joissa kaikki ulkopuolelta tuleva vastakkainen argumentaatio vain kiihdyttää kammion oikeassaolemisen tapaa.

Disinformaation levittämistä helpottaa myös ihmisten siirtyminen yhä enemmän käyttämään tekstin sijasta audiovisuaalisia sovellutuksia. Kun informaatio vastaanotetaan musiikin, symbolien, meemien ja viihteen kontekstissa kuorrutettuna yksilöllisellä ja persoonallisella kerrontatavalla, tiedon, uutisen ja tosiasioiden sijaan informaatioaistimus muuttuu vahvasti tunnepohjaiseksi. Tunteet menevät asian ylitse. Audiovisuaalisen informaation uhkana on myös ns. ”deepfake” -ilmiö, jossa reaaliaikainen kuva ja ääni ovat manipuloituja ja kyse ei ole enää fyysisen henkilön lähettämästä elehdinnästä tai äänestä. Jää nähtäväksi, menetämmekö luottamuksen tällaiseen informaatioon.

Suomi perustaa toimintansa oikeusvaltioperiaatteelle ja demokratian hyveisiin. Tämän johdosta ei ole helppoa sulkea kanavia, jotka levittävät disinformaatiota. Venäjä, Intia, Kiina, Iran, jotkin Afrikan ja Latinalaisen Amerikan diktatuuriin taipuvaiset maat voivat säätää lakeja, joilla sensuroidaan esimerkiksi uutiskanavia, opposition mielenilmauksia ja vähemmistöjen ääntä. Suomessa tällainen ei ole mahdollista. Vasta kun rikoksen tunnusmerkistöt ylittyvät, voidaan ryhtyä disinformaation kitkemisen toimenpiteisiin. Meidän on kunnioitettava niitä arvoja ja pelisääntöjä myös kansallisen turvallisuuden osalta, joiden varassa Suomi ja perustuslakimme lepää. Lisäksi itse lainsäädäntöprosessi on jäämässä nopeudessaan jatkuvasti informaatioteknologian kehityksen jälkeen. Sosiaalinen media on käynnissä 24/7 ja yhteiskunnallisten asioiden tapahtumavauhti niin nopea, että lainsäädännön toimintatavat eivät välttämättä ehdi tähän nopeuteen mukaan.

Palaa otsikoihin