Ilmiöitä, kantoaaltoja ja syväluotauksia: Miten ennakoida Itämeren alueen geopoliittisia muutosvirtoja?

Pulloposti 27
Toni Ahlqvist
Professori, tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto

Viime vuosina on tullut jo mantraksi todeta, että ”toimintaympäristömme epävarmuus on kasvanut”. Tämä pitää monin mittarein paikkansa esimerkiksi Itämeren alueella. Toisaalta voimme myös ajatella, että toimintaympäristömme on aina ollut monimutkainen ja epävarma, mutta olemme viimeisten noin kolmenkymmenen vuoden aikana vain tarkastelleet sitä liian yksisävyisin linssein. Toisin sanoen oletuksemme, menetelmämme ja kysymyksemme ovat saattaneet johtaa siihen, että olemme liian helposti ohittaneet omituisilta vaikuttaneet asiat, pyyhkineet ne pois virhehavaintoina, menneisyyden haamuina tai joutavana hälynä. Miten pystyisimme laventamaan ennakoinnin leveyttä ja samalla lisäämään sen analyyttistä syvyyttä? Tässä tekstissä avaan kolme näkökulmaa, joiden yhdistelmä voi paljastaa uusia sävyjä ennakointihorisontistamme.

Ensimmäistä näistä kutsun ilmiö- tai tapahtumavetoiseksi näkökulmaksi. Tämä on toimintaympäristön tulkintatapa, jonka keskiössä ovat nopeasti nousevat ilmiöt ja tapahtumat, esimerkkeinä Itämeren putki- ja kaapelirikot, kansallisten rajavesialueiden rikkomukset tai logistiikkaa ohjaavien teknologisten infrastruktuurien häirintä. Mediat, niin ammattimaiset uutismediat kuin sosiaalinen media, tarttuvat ilmiöihin ja tapahtumiin tehokkaasti. Asiantuntijat keskustelevat huomiota saaneiden tapahtumien tulkinnoista erilaisissa julkaisuissa, ohjelmissa ja alustoilla. Sosiaalisessa mediassa asiaa puivat myös kansalaiset, enemmän tai vähemmän asiantuntevasti. Näin jatkuu, kunnes esiin nousee taas uusi tapahtuma ja nopeasti kuohahtava huomion leimahdus toistuu. Jos toimintaympäristöä tarkastelee ilmiövetoisesti - pistemäisesti, pähkäillen, ihmetellen - niin alkaa nopeasti näyttää siltä, että epävarmuus on tosiaankin lisääntynyt. Etenkin jos asioita tarkkailee läntisten liberaalidemokraattisten linssien läpi, niin yllä mainitut esimerkit kertovat poikkeuksellisesta sääntöpohjaisen maailman halveksunnasta, kauppakumppanien vedättämisestä ja sumuttamisen epäjalosta taidosta. Tämä onkin eräs keskeinen aikamme muutosvirta: maailmassa on yhä enemmän sumuttavia toimijoita ja historiasta juontuvia ajattelutapoja, jotka mahdollistavat sumuttamisen ja siihen kytkeytyvän väkivallan.

Tarvitsemme näiden toimijoiden ja ajattelutapojen ymmärtämiseksi toista ennakoivaa perspektiiviä, jota kutsun kantoaaltojen näkökulmaksi. Kantoaalto on metafora erilaisille yhteiskunnallisille kehityskuluille, jotka ehdollistavat näitä uusia ilmiöitä. Kun Itämerellä sattuu ja tapahtuu, niin minkälaiset toimijat ja ajatuskuviot näiden tapahtumien takana ovat? Kuka hyötyy näistä tapahtumista? Ketä tai mitä vastaan ne on suunnattu ja miksi juuri nyt? Onko toimijuus suoraa vai onko se verhottu sumuun? Kun pohdimme kantoaaltoja, eli ilmiöiden takana olevaa toimijoiden ja kerrannaisvaikutusten punosta, ymmärrämme, että Itämeri ei ole vain markkinavaihdannan logistinen kanava, virkistysmatkailun tyyssija tai vihreän siirtymän testirata, vaan enenevässä määrin, jälleen, geopoliittisten voimien, ideoiden ja ideologioiden taistelutanner.

Miten voisimme paremmin ymmärtää näitä keskenään kamppailevia geopoliittisia voimia? Tähän tarvitsemme kolmatta näkökulmaa, jota kutsun syväluotaamiseksi. Syväluotaaminen viittaa tässä pyrkimykseen ymmärtää ilmiöiden, toimijoiden ja ajattelutapojen taustalla olevia ideoita, niiden solmukohtia ja näistä rakentuvia ideologioiden verkkoja. Syväluotauksessa, kuten valtamerikalastuksessa, pyydysverkot tulee asettaa riittävän peittävästi ja kauas, jotta voidaan tavoitella kunnon saalista. Tällöin kysymme esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Minkälaisten geopoliittisten voimien, ideoiden ja ideologioiden taistelutanner Itämeri on? Mistä ideat ja ideologiat juontuvat ja mistä ne kertovat? Minkälaisia kamppailutilanteita voi olla muodostumassa? Minkälaista vallan- ja voimankäyttöä niissä voi esiintyä ja miten niihin tulisi varautua? On syytä muistaa, että näitä kamppailevia geopoliittisia voimia ei ole vain läntisen maailman ulkopuolella, vaan nämä voimat aiheuttavat repeämiä myös läntisen maailman sisällä.

Jos haluamme ymmärtää geopoliittisia muutosvirtoja Itämeren alueella, kannattaa siis noteerata relevantit uudet ilmiöt, seurata ilmiöitä ehdollistavia kantoaaltoja ja tehdä silloin tällöin syväluotauksia. Näin voimme ennakoida paitsi muutosvirtojen tulevia kiemuroita, myös oivaltaa sen, miten nämä mahdolliset virrat asettuvat osaksi historiallisia kaaria, suhteellisen pysyväluonteisia ja aika ajoin uudelleen pinnalle nousevia akanvirtoja.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin