Ilmasto- ja energiaturvallisuus Itämerellä

Pulloposti 20
Paula Kivimaa
Tutkimusprofessori
Suomen ympäristökeskus

Vuosi 2022 nosti turvallisuuden Itämerellä uuteen valoon. Tähän vaikutti Venäjän aloittama sota Ukrainassa, ja tämän tapahtumaketjun arveltu osuus myös Nord Stream -kaasuputkien räjähdyksiin. On arvioitu, että räjähdyksistä vapautui satoja tuhansia tonneja metaania ilmakehään, joka osaltaan myötävaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Jo ennen viime vuoden tapahtumia Itämeri on ollut altis muun muassa öljyonnettomuuksille. Se on myös tärkeä kuljetusreitti, jota kautta kansainväliset toimitusketjut saavuttavat Suomen. Lisäksi Itämeri on potentiaalinen kohde merituulivoiman lisäämiselle.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta kansallista turvallisuutta voidaan käsitellä sekä hillinnän että sopeutumisen näkökulmista. Ilmastonmuutoksella on suoria vaikutuksia turvallisuuteen esimerkiksi äärisääolosuhteiden lisääntymisen tai merenpinnan nousun kautta. Erityisesti energia- ja ilmastoturvallisuus korostuvat käsitteinä näissä yhteyksissä.

Ilmastonmuutoksen hillinnän osalta kansallista turvallisuutta käsiteltiin ennen vuotta 2022 melko vähän energia- ja ilmastopolitiikan yhteydessä. Painopiste oli markkinavetoisessa ja ilmastonmuutosta hillitsevässä energiapolitiikassa, jossa geopoliittiset aspektit jäivät vähälle huomiolle. Osin tämä johtuu siitä, että puoluepoliittisesti geopolitiikan roolia ei haluttu ottaa energiapolitiikassa esille.

Viime kuukausina on kuitenkin kiinnitetty yhä enemmän huomioita sekä lyhyen että pitkän aikavälin energiatoimitusvarmuuteen, geopoliittisiin riskeihin sekä esimerkiksi uusiutuvan energian edellyttämien kriittisten materiaalien tuotanto- ja kauppaketjuihin. Uutena käsitteenä on tullut esiin ilmastoturvallisuus, jota toistaiseksi on käsitelty suhteellisen vähän Itämeren kontekstissa. Tutkimuskirjallisuudessa ilmastoturvallisuus on määritelty eri tavoin. Esimerkiksi planeetan elinkyvyn säilyttämisenä, rauhallisen yhteiselon turvaamisena ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuen, sekä sosioekologisen oikeudenmukaisuuden turvaamisena.

Tämän lisäksi ilmastonmuutoksella on myös heijastevaikutuksia muun muassa ulkopolitiikan, kansainvälisen kaupan ja finanssisektorin kautta. Euroopan komission rahoittama H2020 Cascades -hanke on todennut, että ilmastonmuutos voi tuottaa heijastevaikutuksia, jotka voivat kantautua maantieteellisesti kauaksi sen alkuperäisistä suorista vaikutuksista ja jotka saattavat vakavasti häiritä yhteiskuntia. Vaikka ilmastonmuutos ei suoraan iskisi kaikkein pahiten Itämeren alueeseen, ovat nämä heijastevaikutukset merkittäviä myös tällä alueella.

Etenevä ilmastonmuutos edellyttää sopeutumispolitiikan kehittämistä siten, että se vastaa paikallisten vaikutusten ohella myös valtioiden rajat ylittäviin heijastevaikutuksiin. Yksi keskeinen keino on edistää sopeutumisen parempaa sisällyttämistä esimerkiksi ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikan osa-alueille.

Cascades-hankkeessa toteutetun tutkimuksen perusteella sopeutumispolitiikan integrointi näihin politiikkasektoreihin sekä koherenssin lisääminen näiden sektoreiden välillä on jäänyt sekä Suomessa että Euroopassa pääosin suunnitelmien tasolle. Toteutetun haastatteluanalyysin perusteella sopeutumisen pohdinta erityisesti kauppa- ja finanssisektoreilla on varhaisessa vaiheessa ja yleensä melko epävirallista. Viralliset menettelyt ja ohjauskeinot sopeutumisen integroimiseksi näille politiikkasektoreille puuttuvat.

Tämä tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen heijastevaikutusten ilmetessä äkillisesti, näiden politiikkasektoreiden valmiudet reagoida vaikutuksiin ovat usein heikot tai puutteelliset. Tämä puolestaan saattaa lisätä myös turvallisuusriskejä. Esimerkiksi polttoaineiden, lääkkeiden ja ruoan saanti voi heiketä kansainvälisten kauppaketjujen häiriintyessä ilmastonmuutoksen aiheuttamien äärisääolosuhteiden takia.

Turvallisuuden parantaminen Itämerellä edellyttää monia eri toimenpiteitä useilla eri sektoreilla ilmastomuutoksen ja energian riittävyyden aiheuttamiin uhkiin varautumiseksi. Pyrkimys parantaa politiikkakoherenssia ilmasto-, energia- ja turvallisuuspolitiikan välillä on yksi näistä toimenpiteistä. Tarvitaan nykyistä paremmin institutionalisoituja ja raportoituja tapoja edistää politiikkakoherenssia, sillä vastuu epävirallisista hallinnontavoista on vähäistä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin