Hiilidioksidin talteenotto - Ilmastotyön seuraava askel, johon Suomen on tartuttava

Pulloposti 58
Antti Lindtman
Kansanedustaja, SDP:n puheenjohtaja

Ilmastokriisi ei odota. Vaikka päästöjä on onnistuttu vähentämään, nielulaskennan tarkentuminen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen haasteet ovat tehneet selväksi, että vaikka energiasektori on puhdistunut vauhdilla, tarvitaan lisää toimia myös muualla. Seuraava ilmastotyön askel on kehittää keinoja ottaa talteen ilmakehään päätyvää hiilidioksidia. 

Hiilidioksidin talteenotto on teknologia, joka voi muuttaa ilmastotyön suunnan ja samalla avata Suomelle uuden teollisen mahdollisuuden. Hiilidioksidin talteenotossa on kyse siitä, että ilmakehään päätyvä hiilidioksidi joko varastoidaan pysyvästi tai hyödynnetään uusien tuotteiden valmistuksessa.

Teknologiat kehittyvät nopeasti: hiilidioksidista voidaan valmistaa synteettisiä polttoaineita, rakennusmateriaaleja, kemikaaleja ja jopa proteiinipitoista ruokaa. Potentiaali on valtava, mutta skaalaus ja markkinoiden synty ovat vasta alussa. 

Suomella on tässä kehityksessä erityinen rooli. Meillä syntyy vuosittain noin 28 miljoonaa tonnia biogeenistä, eli esimerkiksi metsäteollisuuden prosesseista ja bioenergian poltosta peräisin olevaa hiilidioksidia teollisuuden ja energiantuotannon sivuvirtana. 

Vihreä energia tarvitsee toimivan loppumarkkinan, ja sen luominen tulee olla Suomen keskeisimpiä tavoitteita Euroopan laajuisesti. Ilmastotoimiin pitää olla toimivat taloudelliset kannustimet. Jos Suomi haluaa olla mukana rakentamassa uutta teollisuutta, sen on vaikutettava aktiivisesti alaan, joka ottaa juuri nyt nopeita kehitysaskeleita. 

Naapurimaissamme haasteeseen on jo tartuttu. Norja on rakentanut Langskip-hankkeensa, jonka ytimessä ensimmäinen kaupallinen avoin hiilidioksidin kuljetus- ja varastointipalvelu Pohjanmeren alla. Ruotsissa on olemassa tukimekanismeja BECCS-hankkeiden, eli bioenergian tuotantoon yhdistetyn hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin edistämiseksi, ja samalla on varmistettu EU:n rahoitus sekä kansainväliset sopimukset hiilidioksidin geologisen varastoinnin mahdollistamiseksi. 

Sijaintimme Itämeren äärellä ja suuret satamamme edistävät myös Suomen tavoitteiden toteutumista, mutta haasteena on, ettei maamme kallioperä sovellu hiilidioksidin varastointiin, vaan varastointi on toteutettava muualla. Tämä lisää kustannuksia, mutta ei poista mahdollisuutta rakentaa vientiin perustuvaa talteenotto- ja hyödyntämisratkaisujen ekosysteemiä.

Näyttää valitettavasti siltä, että Suomi on jäämässä hiilidioksidin talteenotossa telineisiin, kun muut porhaltavat edellä. Hallitus on tehnyt joitain toimia ja nimellisesti huomioinut asian, mutta mittakaava ei vastaa haasteen suuruutta. Viimeisin takaisku tuli syyskuun budjettineuvotteluissa, kun hallitus kertoi kohdistavansa merkittävimmät yritystukileikkaukset rahoihin, jotka oli tarkoitettu juuri hiilidioksidin talteenottoa edistäviin hankkeisiin. 

Vihreään siirtymään ja ilmastotyöhön on sitouduttava pitkäjänteisesti. Jos ilmastotavoitteista tingitään, ei synny teollisuuden tarvitsemia ratkaisuja, eikä tulevaisuuden talouskasvun edellytyksiä. Vetytalouden ekosysteemi jää syntymättä, ja Suomi menettää mahdollisuutensa olla mukana vihreän siirtymän eturintamassa.

Tarvitaan selkeä kansallinen strategia hiilidioksidin talteenotolle, kuljetusinfrastruktuurille, käytölle ja varastoinnille. Hiilidioksidin talteenotto ei yksin ratkaise ilmastokriisiä, mutta talteenottoa tullaan tarvitsemaan, ja sen ympärille voi rakentua uusiutuvan talouden ajuri. 

Hiilidioksidin talteenotto luo mahdollisuuksia, joista Suomella on kaikki edellytykset hyötyä: fossiilivapaata sähköä, alan osaamista ja vahva metsäteollisuus. Energiaintensiivisen teollisuuden sähköistäminen ja investointituet ovat osa ratkaisua. Näissä hankkeissa katsotaan pitkälle tulevaisuuteen – juuri sitä talous nyt kaipaa: näkymää, ennakoivaa otetta ja luottamusta tulevaan.

Suomi on pieni maa, mutta meillä on tahtoa ja kykyä. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta ja strategista otetta. Hiilidioksidista voi tulla keskeinen uusiutuvan talouden raaka-aine, jos niin päätämme.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin