Euroopan energiaomavaraisuus on strateginen valinta ja mahdollisuus Suomelle

Pulloposti 22
Olli Sipilä
Toimitusjohtaja
Gasgrid Finland Oy

Energiaomavaraisuudesta on tullut Euroopalle strateginen kysymys, jossa ratkaisut ulottuvat kilpailukyvystä huoltovarmuuteen. Vety tarjoaa mahdollisuuden vähentää fossiiliriippuvuutta ja rakentaa uutta teollista kasvua erityisesti maissa, joilla on puhdasta ja edullista sähköä. Suomessa vetytalouden esivaihe on käynnissä, ja nyt tehtävät investointi- ja infrastruktuuriratkaisut määrittävät aseman vuosikymmeniksi eteenpäin.

Eurooppa elää aikakautta, jossa epävarmuus on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Siksi omavaraisuus ja strategisten riippuvuuksien vähentäminen eivät ole vain teknisiä kysymyksiä, vaan ne ovat myös kansallisen turvallisuuden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin perusta. Suomessa tämä keskustelu on kunnolla alkamassa ja yksi näkökulma on edullisesta ja puhtaasti tuotetusta sähköstä jalostettu vety.

Vety ei ole vain resilienssiä tuottava energiaratkaisu, vaan se on mahdollisuus rakentaa uutta teollista kasvua aikana, jolloin globaali toimintaympäristö haastaa totutut rakenteet. Vetytalouden varhaista vaihetta voidaan kutsua esivetytaloudeksi – ajanjaksoksi, jossa tehdyt valinnat määräävät kilpailukyvyn tuleviksi vuosikymmeniksi.

Resilienssi ei ole energiasektorille uusi käsite. Historiasta löytyy vahvoja esimerkkejä: Japanin strateginen panostus oman energiansaannin turvaamiseen 1970–80‑luvuilla; Kiinan Belt and Road ‑aloite vuodesta 2013 alkaen liittyy vahvasti energiaan; Yhdysvaltojen Energy Dominance Council vuonna 2025 otti energian takaisin politiikan keskiöön. Kaikissa näissä fyysiset infrastruktuurit ja kilpailukykyisen omavaraisuuden tai huoltovarmuuden takaaminen ovat olleet ratkaisevassa roolissa.

EU:n jäsenmaat tuovat edelleen 50–60 % energiastaan ulkomailta pääosin fossiilisina polttoaineina. Tämä on tarkoittanut jopa lähes 300 miljardin euron vuosittaista pääomavuotoa EU:n ulkopuolelle. Vetytalous osuu juuri näiden fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden vähentämiseen sektoreilla, joita ei voida sähköistää.

Vaikka Euroopassa on vahva tahtotila riippuvuuksien vähentämiselle, käytännön pullonkaulat, kuten pankkikelpoisuus, sääntelyvaihtelut, kustannusten epävarmuus hidastavat investointeja. Silti juuri Suomi ja muut kilpailukykyisimmät maat pystyvät jo nyt tarjoamaan vihreää vetyä hintatasolla, jota asiakkaat pitävät realistisena. Tarvitaan vain investointien liikkeellelähtö. Sykli haaveista täytyy katkaista ja siirtyä toimeenpanon sykliin.

Mikäli vetytalouden investointeja ei saada liikkeelle ajoissa, riskinä on, että teollinen kysyntä ja jalostusasteen tuotanto sijoittuvat toisiin maihin, joissa infrastruktuuri ja markkinakehikko valmistuvat aiemmin. Pahimmassa tapauksessa tämä tapahtuu Euroopan ulkopuolelle. Energiasiirtymässä ajoitus ratkaisee, kilpailukyky ei synny yksin resursseista, vaan kyvystä muuttaa ne toimivaksi kokonaisuudeksi oikeaan aikaan.

Norjan 50 vuoden muutos energian supervaltioksi osoittaa, mitä päättäväinen energiapolitiikka voi saada aikaan. Maakaasun volyymi oli 1970-luvulla nolla ja nyt se on Euroopan resilienssin ja kilpailukyvyn kulmakiviä. Sovellettuna vetytalouteen sama aikajakso vie meidät puolivälissään vuoteen 2050 - aikaan, jolloin vedyn skaalautuminen on Euroopan talouden ydintä. Itämeren ja Pohjanmeren alueet ovat tässä kehityksessä avainasemassa.

Ensimmäinen merkittävä kysyntäaalto on synnytettävä sektoreilla, joissa vety on luonnollinen ratkaisu ja energian saatavuus 24/7 on kriittistä. Näitä aloja löytyy mm. raskaasta teollisuudesta, logistiikasta, julkisista palveluista ja puolustussektorilta. Vaikka kustannukset ovat aluksi korkeampia, juuri nämä sektorit synnyttävät innovaatioita ja ne ovat skaalautuvia. Suomella on poikkeuksellisen vahvat edellytykset vetytalouden kiihdyttämiseen. Gasgridilla on yli 13 GW (1,3 Mt) vedyn tuotannon aiesopimuksia, yli 1 300 km vetysiirtoverkkoa lupaprosesseissa ja aktiivinen rooli suunnitteilla olevissa vetylaaksokokonaisuuksissa.

Suomi on Euroopan sisällä erityisen vahva korkean lisäarvon johdannaisissa, kuten e‑metanolissa, vihreässä teräksessä ja e‑ammoniakissa. Vahva teollisuus, vakaa puhdas ja edullinen sähköjärjestelmä ja ennustettava toimintaympäristö luovat kilpailuedun. Sijoittajille tämä tarkoittaa vähäriskistä, ennustettavaa ja skaalautuvaa ympäristöä.

2030‑luvulla Suomen suurin kasvupotentiaali rakentuu uusiutuvan energian päälle. Vetytalous on tämän kasvun merkittävin ajuri. Gasgrid ja muut alan toimijat rakentavat infrastruktuuria ja luottamusta, ja valtion energia‑ ja ilmastostrategia tukee nopeutettua kasvua etenkin korkean jalostusasteen sektoreilla.

Suomi voi johtaa Euroopan vetytaloutta kolmella periaatteella: nopeuttamalla edelläkävijämarkkinoita, toimimalla alueellisesti ja tekemällä laajaa yhteistyötä. Tämä tie luo investointeja, omavaraisuutta ja taloudellista vakautta. Suomella on poikkeuksellinen mahdollisuus rakentaa puhtaampi, turvallisempi ja vauraampi tulevaisuus. Suomi kärjessä Itämeren ympäristö voi olla Euroopan energia- ja raaka-aineomavaraisuuden suurvalta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin