EU - Suomen onnenkantamoinen

Pulloposti 44
Matti Anttonen
Suomen suurlähettiläs Pariisissa

Se, että eurooppalaiset olisivat oppineet jotain maailmasotien hävityksestä ei ollut mitenkään itsestään selvää. Meidän onneksemme muutama ranskalainen poliitikko ja virkamies alkoivat pohtia, löytyisikö parempaa tapaa hoitaa suhdetta itäiseen naapuriin, välttäen sodat, joihin oltiin jo kolmasti edeltävän kahdeksankymmenen vuoden aikana ajauduttu.

Tuloksena syntyi ensi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, sitten Euroopan talousyhteisö ja lopuksi Euroopan unioni. Kehitys ei ollut kuitenkaan suoraviivaista, kuten vaikkapa Ranskan parlamentin vastustukseen kaatunut ajatus Euroopan puolustusunionista 1950-luvun puolivälissä osoittaa.

Perustavoitteen osalta on kuitenkin onnistuttu ja unionin jäsenmaiden kesken ratkaisuja haetaan nyt EU:n instituutioiden puitteissa, ei sotimalla. Ei toki täydellinen, mutta selkeästi aiempaa parempi menetelmä.

Euroopan talousyhteisön synty vaikutti epäsuorasti myös Suomen integraatiohistoriaan. Kun Iso-Britannia ei päässyt mukaan talousyhteisöön, sen ympärille rakentui Euroopan vapaakauppaliitto (EFTA), jonka liitännäisjäseneksi Suomi tuli. Pääsimme harjoittelemaan vapaakauppaa ja varmistimme kilpailuasemamme tärkeimmän vientimaamme markkinoilla.

Ranskan presidentin vaihdoksen avattua talousyhteisön ovet Iso-Britannialle 1970-luvun alussa, Suomen oli mietittävä, kuinka huolehtisimme eduistamme uudessa tilanteessa. Ratkaisuna oli muiden EFTA-maiden tavoin vapaakauppasopimuksen neuvotteleminen talousyhteisön kanssa.  

Vastauksena öljykriisien hidastamaan talouskasvuun Euroopan yhteisö päätti aloittaa 1980-luvun puolivälissä sisämarkkinaohjelman. Komission puheenjohtaja Jacques Delorsin johdolla toteutettu ohjelma sisälsi kaikkiaan noin 300 lainsäädäntöaloitetta. Tavoitteeksi asetettiin vuosi 1992.

Suomen oli taas päätettävä, miten reagoida. Päädyimme yhdessä muiden EFTA-maiden kanssa neuvottelemaan ETA-sopimuksen, joka mahdollisti sisämarkkinoille osallistumisen.  

Kesken neuvotteluprosessin Euroopan poliittinen arkkitehtuuri muuttui kommunistisen järjestelmän romahduksen seurauksena. Uudessa tilanteessa Suomi asetti tavoitteekseen EU-jäsenyyden, mikä toteutui 1995 samaan aikaan Ruotsin ja Itävallan kanssa. Reagoinnin sijaan pääsimme osallistumaan eurooppalaiseen päätöksentekoon.

Eläisimme varmaan varsin erilaisessa Suomessa, mikäli kansalaistemme ja eduskunnan enemmistö olisivat 1994 päättäneet jättäytyä EU:n ja Venäjän väliselle harmaalle vyöhykkeelle markkamme kanssa. Onneksi vain vähemmistö suomalaisista piti tätä jäsenyyttä parempana vaihtoehtona.

EU-jäsenyys on monella alalla muuttanut perustavasti Suomea sekä suhteitamme Eurooppaan ja muuallekin. Olemme ainoana Pohjoismaana mukana eurossa, josta on tullut globaalin talouden toiseksi tärkein valuutta. Tämä tuo vakautta talouteemme ja helpottaa kansalaistenkin elämää esimerkiksi matkailtaessa Euroopassa.

Opiskelijoiden ja koululaisten elämään EU-jäsenyys on tuonut uusia mahdollisuuksia. Miljoonat nuoret ovat osallistuneet Erasmus-vaihtoon. Pelkästään Suomesta lähti 2023 vaihtoon noin 19 000 opiskelijaa, koululaista ja heidän opettajaansa. Vastaavasti meille tuli 27 000 nuorta muualta Euroopasta. On vaikea yliarvioida näiden vaihto-ohjelmien merkitystä ja niiden vaikutusta tulevaisuuden eurooppalaisen identiteetin muodostumiseen.

Sisämarkkinat ovat auttaneet tehokkaasti unioniin parikymmentä vuotta sitten liittyneiden maiden talouskasvua ja rakennemuutosta. Myös koko unionin kilpailukyky on vahvistunut. Omalta lähialueeltamme Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan viime vuosikymmenten myönteinen kehitys ei olisi ollut mahdollinen ilman unionin jäsenyyden luomaa vakautta. Suomea on myös hyödyttänyt työvoiman tulo Virosta sekä näiden maiden muuttuminen keskeisiksi kauppakumppaneiksi. Esimerkiksi Viro ja Puola ovat viennillemme saman kokoluokan markkinoita kuin vaikkapa Ranska ja Italia.

Sisämarkkinat ovat myös se houkutin, joka tekee unionista kiinnostavan talouskumppanin globaalilla tasolla. Unioni on globaalin vapaakaupan merkittävin lipunkantaja nyt, kun Yhdysvallat on siirtynyt avoimesti protektionistisen kauppapolitiikan tielle. Kuvaava esimerkki on se, että samaan aikaan, kun EU yrittää saada valmiiksi vapaakauppasopimusta Mercosurin kanssa, Yhdysvallat on moninkertaistamassa brasilialaistuotteiden tulleja.

Kun suomalaiset 30 vuotta sitten valitsivat EU-jäsenyyden, monen valintaan vaikutti toive siitä, että jäsenyys vahvistaisi talouden lisäksi maamme turvallisuutta. Pitkään nämä kysymykset olivat unionissa taka-alalla, mutta Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman sodan myötä EU on osoittanut, että sillä on paljon annettavaa myös puolustuksen ja turvallisuuden alalla.

Suomen intressissä on entistäkin paremmin aikamme suuriin haasteisiin vastaamaan kykenevä unioni. Tähän päästään parhaiten, jos kannamme oman vastuumme hyvien ideoiden tuomisesta yhteiseen pöytään. Siksi tarvitsemme monipuolista ja kattavaa EU-keskustelua, jossa hankaliakaan aiheita ei vältetä. Tavataan näissä merkeissä elokuun Eurooppa-foorumissa Turussa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin