EU-tason sääntelystä vetoapua Itämeren tilan parantamiseen

Pulloposti 46
Ismo Ulvila
Tiedotuspäällikkö
Euroopan komission Suomen edustusto

Me kaikki Itämerellä aikaa viettäneet voimme jälleen omin silmin todistaa sen kehnoa kuntoa. Sinilevää kelluu avomerellä lauttoina, venesatamissa puuroina. Itämeri on matala pieni meri, jossa vesi ei vaihdu nopeasti, ja Euroopan lämmetessä noin kaksi kertaa nopeammin kuin muu maailma kiihtyvä ilmastonmuutos ruokkii ongelmia veden lämpötilan noustessa nopeasti, kuten taas tänäkin kesänä. Ensimmäinen Euroopan ilmastoriskien arviointiraportti maaliskuulta 2024 osoitti kiistattomasti, että ilmastonmuutos on täällä jo nyt – ja useat riskeistä ovat jo lähellä kriittistä tasoa. Ensisijainen toimivalta ympäristön tilan parantamiseksi on jäsenmailla ja alueilla, mutta myös EU-tason säätely – jota Suomi aina on jäsenmaana hyväksymässä – voi auttaa rakentamalla kehikkoa, johon toimet voidaan kohdistaa.

Heinäkuussa komissio julkaisi neljännen EU-maiden ympäristön tilaa koskevan raportin. Sen mukaan EU:n ympäristön tilaa koskevan lainsäädännön parempi toimeenpano ei ainoastaan paranna ihmisten terveyttä, mutta myös tukee taloudellista kasvua. Tällä hetkellä ympäristön ongelmien on arvioitu aiheuttavan noin yhden prosentin arvoiset vuosittaiset haitat EU:n BKT:stä. Suomen osalta raportti toteaa Suomen itse mittaamaan laajaan dataan perustuen erityisesti, että ravinteiden pääsy vesitöihin jatkuu – aiheuttaen leväongelmia ja happikatoa – ja että Suomen pitäisi ponnekkaasti toimeenpanna vesipuitedirektiivin mukaisia toimia, varsinkin maatalouden päästöjen suitsemiseksi. Myös kiertotalouden toimia tulisi tehostaa. Manner-Euroopan hirmuhelteiden Suomeen suuntautuva kesämatkailu ja ns. coolcation voi lisääntyä, mutta Itämeren huono tila voi vaikuttaa siihen, minne ihmiset suuntaavat kesäisin.

Viime vuosina paljon puhuttanut luonnon monimuotoisuuden parantamiseen tähtäävä EU:n ennallistamisasetus itse asiassa koskee lukuisia eri luontotyyppejä, ei pelkästään metsiä, joihin uutisointi Suomessa hiukan harhaanjohtavasti painottui. Jäsenmaat tekevät itse omat ennallistamissuunnitelmansa, ja Suomella on elokuuhun 2026 asti aikaa tehdä omansa. Asetuksen toimeenpano edellyttää luonnon tilaa parantavia toimia esimerkiksi soilla, metsissä, maatalousympäristöissä, tuntureilla, rannoilla, merellä ja sisävesissä, ja meriluonnon parantaminen on yksi teemoista. Tässä olisi oiva tilaisuus alkaa konkreettisesti parantaa Itämeren tilaa.

Kesäkuun alussa komissio julkisti näkemyksensä eurooppalaiseksi vesiresilienssistrategiaksi. Kyseessä on holistinen vedenkäyttösyklin kestävyyden parantaminen lukuisten eri toimenpiteiden kautta. Vaikka Suomessa nyt onkin makeaa vettä yllin kyllin, ääri-ilmiöiden kuten kuivuuden ja rankkasateiden lisääntyminen ja toimitusketjujen mahdolliset häiriöt ovat laajoja kokonaisuuksia, joihin on hyvä varautua. Globaalisti viisi yritysten kymmenestä suurimmasta riskistä liittyy veteen, ja EU-yrityksillä on alan huippuosaamista. Vesiturvallisuus ja koko toimitusketjun häiriöiden kestokyky on ns. kovan turvallisuuden ohella myös yksi osa laajempaa varautumista, ja se parantaa kokonaisturvallisuutta, kuten presidentti Niinistö päätteli viime vuoden raportissaan.

Tämän rinnalla komissio työstää parhaillaan ehdotusta EU:n ilmastoriskien hallinnoimiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on auttaa jäsenmaita estämään ilmastoriskejä sekä sopeutumaan niihin. Ehdotus politiikkasuosituksineen ja vaikutusten arvio ovat tulossa ensi vuoden lopulla, ja yhdessä muiden politiikkatoimien kuten mm. kilpailukyvyn parantamisen ja uuden yhteisen maatalouspolitiikan kauden kera ilmastoriskien hallinta tulevaisuudessa on osa laajempaa kilpailukykyä ja kokonaisturvallisuutta. 

Komissio on jo aikaisemmin helmikuussa esitellyt vision EU:n maatalouden suunnaksi. Siinä korostuu maatalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, sektorin resilienssi ulkoisia shokkeja vastaan, ja kestävyys läpi koko arvoketjun. Itämeren kannalta visio onkin erityisen kiinnostava: onhan maaperän köyhtyminen, sen parantamisen tarve ja valumat vesistöön erityisesti mainittu visiossa.

Heinäkuussa komissio esitteli ehdotuksensa seuraavaksi EU:n monivuotiseksi budjettikehykseksi (MFF). Komissio ehdottaa sekä budjetin maltillista kasvattamista että sen yksinkertaistamista, mutta myös alleviivaa samalla kansallisten ja alueellisten suunnitelmien tärkeyttä, joiden läpileikkaavana teemana ilmastolle ja ympäristölle allokoitaisiin 43 % varoista. Kun neuvottelut eivät ole vielä alkaneet, on aivan liian aikaista arvioida lopputulosta, mutta komission budjettiehdotuksessa ympäristö ja ilmasto ovat vahvasti esillä. Tätä matkan suuntaa tukee myös komission heinäkuussa antama esitys EU:n ilmastolain välitavoitteen kirjaamiseksi vuodelle 2040 (90 % päästövähennys vuoden 1990 tasosta). Tämä EU:n oma sisäinen tavoite ohjaa myös EU:n YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle (UNFCCC) toimitettavaa EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta loppuvuoden 7. Pariisin sopimuksen osapuolten kokoukseen CoP 30:n yhteydessä Brasiliassa. Nopea päästöjen vähentäminen Euroopassa ja globaalisti olisi myös Itämeren etu.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin