Drooniteknologia mullistaa sodankäynnin

Pulloposti 19
Marcus Lindqvist
Puolustukseen, turvallisuuspolitiikkaan sekä Ukrainan sotaan erikoistunut toimittaja
Hufvudstadsbladet

Viimeistään Grönlantiin liittyvän transatlanttisen kriisin jälkeen on selvää, että Euroopan on otettava suurempaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Jos Ukrainan sota päättyy lähivuosina, Venäjä tulee olemaan entistä valmiimpi, vaarallisempi ja kokeneempi nykyaikaisesta sodankäynnistä. Mutta millaisiin uhkakuviin Euroopan pitäisi valmistautua?

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittautunut hyvin erilaiseksi kuin mihin länsieurooppalaiset maat, Suomea ehkä lukuun ottamatta, ovat valmistautuneet. Ensinnäkin se on ollut kulutussota, joka ei ole ratkennut nopealla liikesodankäynnillä.

Toisekseen Ukrainan sota on ollut koelaboratorio uusille teknologioille. Miehittämättömät lennokit, eli kansankielellä droonit aiheuttavat tällä hetkellä 60-80 prosenttia Venäjän tappioista Ukrainassa.

Ukrainan sodan alkuviikkoina käyttämät suihkuhävittäjän kokoiset turkkilaiset Bayraktar-droonit osoittautuivat hyvin pian haavoittuvaisiksi. Sen sijaan halvat mikrolennokit ovat vallanneet taistelukentän. Alle tuhat euroa maksava niin sanottu FPV-lennokki voi tuhota miljoonia maksavan panssarivaunun, vaikka siihen usein tarvitaankin useampi osuma. Droonien suuri etu ei ole tehokkuus, tarkkuus, tuhovoima, vaan massamaisuus, halpuus ja yksinkertaisuus.

Minun sotilaslähteeni Ukrainassa ovat yksimielisiä siitä, että Ukraina ja Venäjä ovat tällä hetkellä kaukana edellä muuta maailmaa koskien droonien käyttöä taistelukentällä. Drooneja käytetään kaikkeen, tiedusteluun, tulenjohtoon, hyökkäysoperaatioihin, evakuointeihin, logistiikkaan. Teknologinen kehitys on ollut niin nopeaa, että uusi menetelmä saattaa toimia vain pari kuukautta ennen kuin vastapuoli kehittää tehokkaan vastatoimenpiteen.

Suomen Ilmavoimat vastaanottaa lähivuosina 64 amerikkalaista F-35A-hävittäjää, jotka edustavat viidennen sukupolven hävittäjäteknologiaa. Kyseessä on Suomen suurin asekauppa koskaan. Suomi valmistelee myös tällä hetkellä yhteishankintana muiden eurooppalaisten maiden kanssa CV-90-rynnäkköpanssarivaunujen ostoa Maavoimille. Samanaikaisesti Maavoimat valmistelee jalkaväkimiinojen hankintaa, kun Suomi on vetäytynyt niitä kieltävästä Ottawa-sopimuksesta.

Drooniteknologian kehitys monimutkaistaa Suomenkin hankintapäätöksiä. Varusmiesten koulutus FPV-droonien käyttöön on vasta aluillaan, eikä suuria laitetilauksia ole vielä tehty.

Perinteisillä asejärjestelmillä on edelleen paikkansa tulevaisuuden taistelukentillä, mutta miehittämättömät asejärjestelmät aiheuttavat suuren taktisen muutoksen. Kyseessä on myös valtava haaste perinteiselle puolustusteollisuudelle, joka on sopeutunut pitkän aikavälin hankintaprosesseihin.

Suomen ja eurooppalaisten Nato-liittoutuneiden ensisijaisena tavoitteena on tietysti välttää Ukrainan sodan kaltainen kulutussota. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollista.

Drooniteknologia ei ole auttanut kumpaakaan Ukrainan sodan osapuolta saavuttamaan nopeaa voittoa, vaan päinvastoin vaikeuttanut läpimurron saavuttamista. Ukraina onnistui vastahyökkäyksillään vapauttamaan suuria osia Harkovan ja Khersonin lääneistä 2022, mutta tällä hetkellä vastaavanlainen liikesodankäynti on lähes mahdotonta suorittaa. Suuria joukkomuodostelmia ei voi liikuttaa lähellä rintamalinjaa, koska ne havaitaan ja tuhotaan lähes välittömästi. Ukrainalaisten toimesta niin sanottua nollalinjaa vartioidaan vain pienillä muutaman sotilaan partioilla, koska varsinainen puolustustaistelu käydään FPV-drooneilla, joita ohjataan kilometrien päässä nollalinjasta.

Tärkein oppi Ukrainan sodasta on kuitenkin ollut se, että mikään yksittäinen laite ei ratkaise sotia. Droonisota vaatii ajattelutavan muutosta, tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien, joukko-osastojen ja teknologiayhtiöiden välillä, sekä joustavaa tuotantokykyä. Miehittämättömiä lennokkeja ei kannata hankkia varastoon suuria määriä keräämään pölyä tulevaisuuden uhan varalta, mutta pitää olla kyky nopeasti tuottaa niitä lisää kriisin aikana. Tälläkin alalla Eurooppa tarvitsee enemmän omavaraisuutta, koska tällä hetkellä merkittävä osa komponenteista tuodaan Kiinasta tai Yhdysvalloista.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin