Aika pohtia sodanjälkeistä Ukrainaa

Pulloposti 48
Antti Hartikainen
Eversti evp

Kukaan ei varmuudella tiedä, milloin monille yllätyksenä alkanut Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan päättyy, mutta se päivä saattaa olla hyvinkin lähellä. Sodan päättymisen ei pitäisi tulla kenelläkään yllätyksenä, mutta onko siihen varauduttu asianmukaisesti? Minkälaisia haasteita Ukrainassa on valmistauduttava kohtaamaan sodan päätyttyä?

Etukäteen ei voi varmuudella sanoa, millä ehdoilla ja minkälaiseen lopputilanteeseen sota päättyy. En pidä sitäkään mahdottomana, että aktiiviset taistelutoimet lopetetaan ja sota jatkuu vielä pitkään matalalla intensiteetillä. Joka tapauksessa on selvää, että Ukrainan on nähtävillä olevassa tulevaisuudessa panostettava merkittävästi maanpuolustukseen ja turvallisuuteen ylipäätänsä. Asevoimien demobilisaatio on mahdollista vain osittain. Joukkojen varustamiseen ja kouluttamiseen on panostettava merkittävästi. Jälleenrakentaminen täytyy samanaikaisesti saada aktiivisesti käyntiin, mutta miten se on toteutettavissa?  

Turvallisuustilanteen vakiinnuttua kansainvälistä investointihalukkuutta ja rahoitusta jälleenrakentamiseen varmasti löytyy, mutta työvoimapulasta voi tulla isokin ongelma. Huomattava osa ulkomailla sotaa paossa olevista ukrainalaisista ei ainakaan vielä pian sodan päättymisen jälkeen halua palata kotimaahansa. Merkittävä osa ulkomailla olevista ukrainalaisista asevelvollisuusikäisistä miehistä on niin sanotusti paremmin koulutettua ja parempiosaista väkeä, joilla on ollut mahdollisuus lahjoa viranomaisia päästäkseen ulos sotaa käyvästä maasta. Heistä olisi apua asiantuntija- ja johtamistehtävissä, mutta maanpetturiksi leimaantumisen, asevoimiin rekrytoimisen ja rikossyytteeseen joutumisen riski todennäköisesti vähentää halua palata kotimaahan. Rintamalle rekrytointi on kohdistunut pitkälti niin sanotun työväen harteille. Tappiot haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina ovat merkittävät ja vain osa tästä henkilöstöstä vapautuu siviilitehtäviin, joten esimerkiksi rakennustyövoimasta tulee oletettavasti pulaa.

Suurella osalla ukrainalaisista sotilaista, turvallisuusviranomaisista sekä Ukrainassa sodan aikana asuneista siviileistä on traumaperäisiä stressihäiriöitä. Jo nyt on tiedossa merkittäviä ongelmia sodasta fyysisesti vahingoittumattomina palanneiden sotilaiden ja turvallisuusviranomaisten sopeutumisessa takaisin normaaliin perhe- ja työelämään, puhumattakaan haavoittuneista ja heidän perheenjäsenistään. Melko karua kieltä tilanteesta kertoo se, että helmikuussa 2022 alkaneen täysimääräisen hyökkäyksen jälkeen rintamalta palanneiden veteraanien avioeroprosentti on eräällä Ukrainan läntisellä alueella 80. Taistelutehtäviin osallistuvien sotilaiden ansiotulot ovat ainakin suurimmassa osassa tapauksia merkittävästi korkeampia kuin mitä he ansaitsevat siviilitehtävissään. Siviiliin siirtyminen tarkoittaa siis kaiken muun ohella sopeutumista elämään vaatimattomimmilla tuloilla. Vuonna 2014 alkaneiden sotatoimien veteraaneja on jo noin 1,3 miljoonaa ja lisää tulee joka päivä. Ongelma on siis massiivinen. Asia on hyvin tiedostettu, mutta tukitoimiin tarvitaan huomattavaa määrätietoista lisäpanostusta.  

Tähän mennessä ulkomaisen työvoiman osuus Ukrainassa on ollut erittäin vähäinen. Jälleenrakentaminen ja investointien toteuttaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan ilman merkittävää ulkomaista asiantuntija-apua ja ihan perustyövoimastakin tulee useilla sektoreilla pula. Ukrainalaisten on panostettava merkittävästi ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointiin sekä kehitettävä yhteiskunnan asenteita ja olosuhteita myönteisemmiksi ulkomaalaiselle työvoimalle. 

Ukrainan poliittinen johto on rauhanneuvotteluissa kovan paikan edessä. Merkittäviin aluemenetyksiin suostuminen tarkoittaisi hyvin todennäköisesti poliittisen johdon melko totaalista vaihtumista seuraavissa pian poikkeusolojen päättymisen jälkeen järjestettävissä vaaleissa. Sodan jälkeen on erittäin todennäköistä, että veteraanit vaikuttavat aktiivisesti Ukrainan politiikkaan ja pyrkivät saamaan edustajiaan merkittäviin poliittisiin tehtäviin. Vaikka Ukrainan yhtenäisyys on kehittynyt erittäin positiivisesti sodan aikana, niin sodan lopputuloksesta katkeroituminen, poliittisen johdon merkittävä vaihtuminen sekä mahdolliset uudet poliittiset linjaukset tekisivät yhteiskunnasta hauraan Venäjän informaatiovaikuttamiselle. Näin erityisesti, jos merkittäviä korruptiotapauksia esiintyy jälleenrakentamisen yhteydessä, Ukrainan EU-integraatio ei etene, maalle kyetä järjestämään asianmukaisia turvatakuita tai veteraaneista ei huolehdita kelvollisella tavalla. On myös erittäin tärkeää, että erityisesti Venäjän junttasyytöksien välttämiseksi asevoimien ja turvallisuusviranomaisten korostuneesta roolista huolimatta ne pidetään tiukasti demokraattisessa valvonnassa.

Kirjoittaja on työskennellyt Ukrainassa yli seitsemän vuotta, viimeksi EU:n neuvonanto-operaation päällikkönä 2019-2023 ja sen jälkeen rajaturvallisuuden asiantuntijatehtävissä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin