map

Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@centrumbalticum.org).




22.11.2018 9.00

Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö

Pulloposti 47
Rami Peltonen
Puolustusasiamies, kommodori
Suomen Tukholman-suurlähetystö

Tammikuussa 2014 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui Ruotsin Sälenissä vuosittain järjestettävään turvallisuuspoliittiseen konferenssiin. Konferenssissa pitämässään puheessa hän kertoi näkemyksensä sen ajan kansainvälispoliittisesta ympäristöstä ja pohti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön edellytyksiä. Puheensa päätteeksi hän totesi: ”Meillä on siis nähdäkseni tilaa ja tilausta ottaa askel eteenpäin kahdenvälisessä puolustusyhteistyössämme. Meidän ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä hypätä minnekään.

Pian tuosta vuoden 2014 Sälenin konferenssista tulee kuluneeksi viisi vuotta. Mihinkään ei ole hypätty, mutta edistysaskeleita puolustusyhteistyössä on otettu varmasti enemmän kuin mitä moni tuolloin uskalsi odottaa.

Yhteistyön taustalla on paitsi maittemme maantieteellinen läheisyys ja yhteinen historia myös kummankin maan itsekäs tarve muuttuneessa turvallisuustilanteessa vahvistaa omaa puolustustaan ja näin ylläpitää Itämeren alueen vakautta. Kahdenvälisessä puolustusyhteistyössä nämä tarpeet toteutuvat niin Suomen kuin Ruotsinkin osalta esimerkillisellä tavalla. Kyseessä on todellinen ”win–win”-tilanne, jossa kumpikin maa tekee yhteistyötä omista kansallisista lähtökohdistaan, mutta tulokset hyödyttävät molempia.

Aurora 20170919_172345_resized
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö Aurora-17-harjoituksessa Gotlannissa. Kuva: Rami Peltonen

Yhteistyön päämääränä on kehittää maittemme sotilaallisia suorituskykyjä ja luoda edellytykset sille, että tarvittaessa pystymme kaikissa tilanteissa operoimaan yhdessä – niin rauhan, kriisin kuin sodankin aikana.  Kyse ei kuitenkaan ole sotilaallisesta liittoutumisesta eikä yhteisiin operaatioihin ryhtymiseen liity minkäänlaista automatiikkaa. Tarvittavat poliittiset päätökset on tehtävä tapauskohtaisesti kummassakin maassa erikseen.

Keskeinen osa suorituskykyjen kehittämistä on puolustusvoimiemme osaamisesta huolehtiminen kouluttamalla ja harjoittelemalla. Maittemme välinen harjoitusyhteistyö onkin viimeisten vuosien aikana noussut kokonaan uudelle tasolle, niin määrällisesti kuin laadullisesti. Ilma- ja merivoimat ovat tässä olleet edelläkävijöitä, mutta viimeisen parin vuoden aikana on yhteisharjoittelu lyönyt läpi myös maavoimissa.

Harjoitusten tavoitteet ovat kaksijakoiset heijastaen näin koko yhteistyölle asetettuja päämääriä. Yhdessä toteutettavilla harjoituksilla kehitetään omaa osaamista, mutta samalla myös parannetaan joukkojen yhteensopivuutta ja yhteistoimintakykyä.

Emme harjoittele vain yhteisissä harjoituksissa vaan osassa harjoituksia myös yhteisenä joukkona. Esimerkiksi viime viikkoina paljon uutisoidussa Naton Trident Juncture -harjoituksessa pääosa suomalaisesta joukosta toimi osana ruotsalaista prikaatia. Vastaavasti Suomen isännöimässä Northern Coasts -merivoimaharjoituksessa yksi merellinen taisteluryhmä koostui suomalaisista ja ruotsalaisista yksiköistä, jotka toimivat suomalais-ruotsalaisen johtoportaan alaisuudessa. Ruotsin ilmavoimien tämän vuoden pääsotaharjoituksessa suomalaiset Hornetit toimivat sekä harjoitusvastustajina että osana Ruotsin ilmapuolustusta.

Monipuoliset ja vaativat harjoitukset ovat yhteistyön näkyvin osa, mutta todellisen yhteisoperointikyvyn luominen edellyttää myös paljon laajempaa yhteistoimintaa. Kesällä puolustusministerien allekirjoittamaan kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevaan yhteisymmärryspöytäkirjaan on kirjattu yhteensä 19 eri yhteistyöaluetta alkaen poliittisen tason dialogista ja päätyen yhteistyön edellyttämän lainsäädännön tarkasteluun.

Sekä Suomi että Ruotsi ovat laatineet vastaavantyyppisiä kahdenvälisiä asiakirjoja myös muiden maiden kanssa, mutta missään muussa eivät päämäärät ole yhtä pitkälle meneviä eivätkä yhteistyöalueet yhtä kattavia. Tässä suhteessa maittemme välinen yhteistyö on ainutlaatuista.

Monilla yhteisymmärryspöytäkirjaan kirjatuista yhteistyöalueista on jo saavutettu huomattavaa edistystä. Maahantulolupiin liittyviä käytäntöjä on kevennetty, puolustusvoimiemme välille on luotu turvaluokitellun tiedon välittämiseen soveltuvat yhteysjärjestelyt ja molempien maiden lainsäädäntöön on tehty tarkennuksia, jotka tarvittaessa mahdollistavat avun antamisen ja vastaanottamisen. Myös kriisiajan yhteistoiminnan suunnittelussa ja tilannekuvayhteistyössä on edetty. Mahdollisuudet kahdenväliseen yhteistyöhön ja yhteisoperointiin ovat näiden kehitysaskelten jälkeen kokonaan toisella tasolla kuin vielä joitain vuosia sitten.

Olemme hyvässä vauhdissa, mutta jäljellä on vielä paljon tehtävää. Meillä on edelleen tilaa ja tilausta ottaa uusia edistysaskeleita Ruotsin kanssa tehtävässä yhteistyössä.


 Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.


Palaa otsikoihin



Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.

Lisää aiheesta

Ota yhteyttä