map

Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@centrumbalticum.org).




29.11.2018 9.00

Meripolitiikan nousu kansainväliselle agendalle korostaa myös Itämeren tärkeyttä

Pulloposti 48
Helena Tuuri
Itämeri-suurlähettiläs
Ulkoministeriö

Itämeri on meille suomalaisille tärkeä – se näkyy mm. mainintana istuvan hallituksen hallitusohjelmassa. Itämeri on reittimme maailmalle, se on elintärkeä elinkeinoelämälle ja meidän kaikkien virkistäytymiselle. Itämeri-politiikka on horisontaalinen konsepti, jota on hankala puristaa yhteen muottiin – puhumattakaan sen kuvaamisesta lyhyesti. Sitä hoidetaan tai se sivuaa miltei kaikkia nykyisiä hallinnonaloja.  Oman kansallisen toimintamme lisäksi Itämeri-asioita käsitellään myös kansainvälisillä foorumeilla sekä Euroopan unionissa.

Kansainvälisellä tasolla Itämeri-yhteistyötä tehdään mm. Itämeren maiden neuvostossa, Pohjoismaiden neuvostossa ja ministerineuvostossa sekä Itämeren maiden merellisessä ympäristökomissiossa Helcomissa. Suomi on parhaillaan Helcomin puheenjohtajamaa. Itämerta koskevat kansallisten ja EU-säädösten ohella kansainvälinen oikeus ja merioikeus ja sopimukset sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n piirissä tehtävä yhteistyö.

EU:n vuonna 2009 päätetty Itämeri-strategia on sen ensimmäinen makroaluestrategia, jonka tavoitteena on meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Hallitusten välisten verkostojen ohella strategian toteuttamiseen osallistuvat myös mm. alueet ja kunnat sekä tutkimus- ja oppilaitokset, yritykset, säätiöt, yhdistykset ja muu kansalaisyhteiskunta. Strategian käytännön toteutusta ohjaava toimintaohjelma on tarkoitus uusia ensi vuoden loppuun mennessä, Suomen puheenjohtajuuskaudella. Suomen näkemyksiä uudistamiseen valmistellaan ulkoministeriön johdolla laajapohjaisessa yhteistyöverkostossa.

Suomen oman, viime syksynä hyväksytyn Itämeri-strategian tavoitteena on vakaa, turvallinen ja puhdas Itämeri, jonka elinvoimainen meriluonto on turvattu ja kestävästi hyödynnetty voimavara. Itämeren alueesta pyritään kehittämään edelläkävijä kestävässä kehityksessä, bio- ja kiertotaloudessa, uuden teknologian sekä innovatiivisten malliratkaisujen tuottamisessa turvalliseen ja puhtaaseen merenkulkuun.

Resurssit edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen koostuvat samoin lukuisista eri lähteistä, joista merkittävin on EU:lta saatava rahoitus. Itämerellä ei ole omaa budjettilinjaa vaan rahoitus tulee eri lähteistä, substanssista ja hallinnonalasta riippuen.  Suurin osa rahoituksesta on toistaiseksi tullut rakennerahastoista ja alueiden välisen yhteistyön (Interreg) ohjelmista. Muita lähteitä ovat mm. maaseuturahasto, meri- ja kalatalousrahasto, sisäisen turvallisuuden rahasto, Horizon 2020, Life, Bonus ja TEN-T. 

Suomi on viime vuosina menestynyt ilahduttavan hyvin EU-varojen saamisessa Itämerelle, vaikka hakuaikojen ja -kriteerien vaihtelu onkin jossain määrin haasteellista.  Suomi pyrkii turvaamaan EU-rahoituksen Itämerelle myös EU:n tulevia rahoituskehyksiä koskevissa neuvotteluissa.   Tämä tehtävä ei ole ihan helppo, sillä EU-budjettiin kohdistuu paineita mm. nettomaksaja Ison-Britannian lähdön sekä kansainvälisen ympäristön muutosten (geopolitiikan paluu, ilmastonmuutos, muuttoliike) vuoksi.  Komissio esittää mm. Interreg-ohjelmien rahoitusta vähennettäväksi seuraavalla ohjelmakaudella.  Tämän hetkisten laskelmien mukaan rahoitus vähenisi 28%.  Lisäksi eräät komission esitykset rakenteellisiksi muutoksiksi ovat Suomen kannalta ongelmallisia. Se painottaa esityksessään maarajojen tärkeyttä suhteessa merirajoihin, mikä tulisi näkymään ohjelmille suunnattavassa rahoituksessa. Suomen kannalta keskeisin ongelma on ehdotus siirtää nykyiset merirajaohjelmat Central Baltic ja Botnia-Atlantica osaksi valtioiden välistä yhteistyötä.   

Suomen kansallisessa resursoinnissa alueiden ja kuntien sekä yritysten, säätiöiden ja monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan panokset ovat merkittäviä.  Valtion budjetissa keskeinen on Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyömomentti (IBA-rahoitus), joka on viime vuosina painottunut erityisesti arktiseen alueeseen.  Tulevaisuudessa - kun Suomen kaksivuotinen Arktisen neuvoston puheenjohtajuus päättyy toukokuussa 2019 - myös Itämeren osuutta rahoituksessa pyritään nostamaan. IBA-rahoituksen kokonaismäärää on myös nostettu.  IBA-rahoituksen hakuaika päättyy 31.1.2019.    

Lopuksi: on luonnollista, että Suomelle läheisin ja tärkein on Itämeri.  Matalan ja vähäsuolaisen Itämeren tila on edelleen huono ja meidän täytyy keskittyä kaikin voimin sen pelastamiseen. Samalla meidän tulee kuitenkin huomata, että Itämeren tilanne on myös osa isompaa ongelmaa.  Maailman kaikkien merien tilanne huononee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos, ryöstö- ja liikakalastus, mikromuovi ja yleinen saastuminen tuhoavat meriä – ja samalla meriluonnon ja ihmiskunnan elinpiiriä.  Tuhot ovat peruuttamattomia ja kohtalokkaita ihmis- ja eläinkunnan selviytymisen kannalta.

Meret ja meripolitiikka ovat nousemassa kansainvälisen keskustelun asialistalla yhä ylemmäksi.  Yksi suurimmista merten tilaa koskevista kansainvälisistä tapahtumista oli lokakuussa Indonesiassa kokoontunut Our Oceans -konferenssi. Ensi syksynä se järjestetään Oslossa ja siellä EU-puheenjohtajamaa Suomelta odotetaan aktiivista panosta.  Suomen ensimmäinen meripolitiikan kokonaislinjaus on parhaillaan kommenttikierroksella ja se pyritään saamaan hyväksytyksi vuoden 2019 alkupuolella. 


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.


Palaa otsikoihin



Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.

Lisää aiheesta

Ota yhteyttä